Sitä ei kokeilematta saa selville.

Periaatteessa jokavuotinen Ay-väen rauhanpäivät pidettiin tänä vuonna Riihimäellä lokakuun lopulla, mikä mahdollisti ”hyvän kellon” kilkattamisen. ”Periaatteessa” siksi, että nyt oli vedetty (tai pidetty) henkeä puolitoista vuotta ohittamalla pari kertaa rauhanpäivien perinteinen tammikuun lopun päivämäärä.

”Hyvää kelloa” kilkatti muun muassa Rakennusliiton järjestöasiantuntija Jukka Asikainen, jolle oli varattu tilaisuus kertoa liiton tekemisistä ja saavutuksista ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjunnassa. Siitä ei media ole liiemmin huudellut. Nyt lykättiin lisää pökköä pesään, olihan kuulijoita suurin osa muiden liittojen kuin ”Raksan” jäseniä. Toki salin takarivissä istui muutama sata vuotta raksalaista kokemusta…

Sali taas oli ja on edelleen Riihimäen Teatterihotellin. Riihimäki ja tämä Teatterihotelli on sivumennen sanoen aika hyvä paikka kokoustaa, sillä kylälle pääsee junalla varsin usein, eikä hotelli ole kuin reilun kymmenen minuutin taaperruksen päässä asemalta. Välissä on tietysti hien otsalle nostava mäenppylä, Maantie.

Luvassa oli yhdeksän eri alustusta tai luentoa työväen kisällilauluista Natoon ja Venäjälle. Yksi alustus sisälsi yhteiskunnallisen tilan arviointia historian valossa, ja kuultiinpa tilannekatsaus ilmaston tilaankin. Välillä toki haukattiin. Syy moiseen aihekirjoon on semmoinen, että Rauhanpuolustajat pitää turvallisia oloja kotimaassa … kotimaissa – perustavan laatuisena rauhan edellytyksenä. Niinpä yhteen kokoonnuttaessa on tarpeen ja syytä päivittää useammanlaisia asioita.

Asikaisen nakki venähti heti puheenvuoron alussa, kun varattua aikaa jakamaan ei ilmestynytkään toista alustajaa. Kun Rakennusliiton kokemukset ovat yhdeltä alalta, niin rinnalle oli pyydetty ja lupautunut myös Rikosuhripäivystyksen edustaja. Harmi vaan, että oli erehtynyt päivästä. Kävi kuten oli tarkoituskin: muu väki kyseli tarkemmin ja takapenkki kertoi työmaakokemuksistaan – keskustelua syntyi juuri niin kuin järjestäjä toivoi.

Alustusta kuunteli mielellään, Jukalla kun ei ollut kauppalappuakaan hyppysissään, vaan kaikki tuli oman työn kerryttämänä… saattoi olla osa kantapäänkin kautta kertynyttä tietoa.

Niinköhän Asikainen sai (kerrankin) puhua tarpeeksi yhteen menoon? En tullut kysyneeksi, vaikka jokunen sana tilaisuuden jälkeen vaihdettiinkin.

Oli hyvä veto! Kiitos!

Ari Sulopuisto
Joensuu
RL os. 68