Etyjin Ukraina-tarkkailuoperaation johtaja Alexander Hug vieraili Helsingissä toukokuussa. Hän tapasi suomalaisia virkamiehiä ja kertoi heille ja suomaisille Etyjin tarkkailuoperaation tavoitteista ja saavutuksista Ukrainassa. Hug on aiemmin työskennellyt konfliktialuella sekä Balkanilla että Lähi-idässä. Sotilastaustaisella Hugilla on takanaan myös lakiopintoja.

On kulunut kolme vuotta siitä, kun ensimmäinen Minskin sopimus allekirjoitettiin, ja kaksi vuotta Minsk kakkosesta eli vuonna 2015 allekirjoitetusta tulitaukosopimuksesta. Yhä kysytään, miksi Minskin sopimuksia ei ole pantu toimeen. Sopimusten ehtoja rikotaan koko ajan. Mitä esteitä on sopimusten noudattamisen tiellä?

”Minskin sopimuksilla tarkoitetaan koko joukkoa eri sopimuksia. On myös tärkeää muistaa, että Etyjin tarkkailuoperaatio Ukrainassa ei ole noiden sopimusten allekirjoittajataho. Meidän mandaattimme pohjana on Etyjin pysyvän neuvoston konsensus, ja työhömme kuuluu tarkkailla Minskin sopimusten toimeenpanoa”, kertoo Alexander Hug.

”Osa ongelmaa on se, että vaikka aseiden käyttöä koskevista keinoista vakauden luomiseksi on sovittu, niitä ei ole käytännössä toteutettu. Yksi suuri este on se, että sovittujen sitoumusten noudattamatta jättämisestä ei seuraa sanktioita, ei poliittisia, taloudellisia, humanitaarisia tai turvallisuuteen liittyviä.”

Hugin mukaan Minskin sopimuksessa sovittuja toimenpiteitä ei tasapuolisesti edistetä eikä toteuteta. Ja silloinkin kun niin tapahtuu, toteuttamisen tasoissa on eroja.

”On päiviä, jolloin turvallisuudesta huolehditaan varsin hyvin ja jolloin esimerkiksi tulitaukorikkomuksia on vain vähän. Ja sitten on päiviä, jolloin epävarmuus on suurta. Tarvitaan mekanismi, jonka avulla saatetaan vastuuseen ne, jotka eivät noudata sopimaansa. Etyjin tarkkailuoperaatio tuo esiin joitakin noista puutteista, joten meillä on objektiivista tietoa sen pohjaksi, miten tuollaista mekanismia voitaisiin soveltaa. On tärkeää, että sopimusten rikkomista ei pidetä normaalina vaan merkkinä siitä, että on tartuttava toimeen. Toimia odotetaan ensinnäkin niiltä, jotka sopimuksia ovat rikkoneet, mutta myös kansainväliseltä yhteisöltä, joka myös tukee sopimusten toimeenpanoa.”

VOIKO RAUHANTEKOON PAINOSTAA?

Jos taistelevia osapuolia todella painostettaisiin rauhansopimusten toteuttamiseen käytännössä, keskeisiä pelureita olisivat ensinnäkin ne, jotka ovat sopimusten allekirjoittajia. He ovat luvanneet lopettaa taistelut, luopua aseista, poistaa miinat ja sallia avustusjärjestöjen pääsyn alueelle.

”Allekirjoittaosapuolet sanoivat tekevänsä kaikkensa huolehtiakseen noista alueista taloudellisesti. He sanoivat haluavansa toteuttaa kaikki ne toimet, joiden avulla varmistetaan turvallisuus ja poliittinen vakaus. He ovat niitä, joiden pitää aloittaa työ kansainvälisen yhteisön avulla, ja pohjana on esimerkiksi se tieto, jota Etyjin erityistarkkailuoperaatio tuottaa”, toteaa Hug.

Samaan aikaan täytyy kansainvälisen yhteisön toimia, ja se koskee Etyjissä mukana olevia maita. Niiden joukosta aktiivisimpia ovat olleet esimerkiksi ”Kolminkeskinen yhteysryhmä” jonka muodostavat Ukraina ja Venäjä yhdessä Etyjin kanssa, sekä ”Normandia nelosen” tarkkailuryhmässä mukana olevat maat eli Venäjän ja Ukrainan lisäksi Ranska ja Saksa. Hugin mielestä on myös kansainvälisen yhteisön etu, että Ukrainan konfliktia ei vain hillitä vaan se ratkaistaan.

Operaatio on mukana olevien osapuolten poliittisen tahdon varassa. Onko mahdollista vaikuttaa osapuolten innokkuuteen ja painostaa heitä rauhantekoon?

”Minusta on tärkeää olla joustava. Jos tämä operaatio ei heti onnistu, tosiasioiden esillä pitämistä on vain jatkettava. Me teemme niin yhä uudestaan ja uudestaan päivittäisissä raporteissamme. Tämä on tehtävä objektiivisesti, riippumattomasti ja sitkeästi. Ja ehdottoman puolueettomasti. Jos jatkamme, olen vakuuttunut siitä, että ajan kuluessa paine käy niin kovaksi, että realismi tulee väistämättä vastaan.”

JULKISTA RAPORTOINTIA

Millainen on toimittajien ja tarkkailuoperaation välinen suhde?

”Meillä on avoimet ovet toimittajiin päin. Kaikki ovat tervetulleita juttelemaan tai tulemaan mukaan. Jos joku haluaa informaatiota, välitämme sitä hänelle niin paljon kuin voimme. Jo hyvin aikaisessa vaiheessa Etyjissä päätimme tehdä työmme läpinäkyvästi. Raporttimme ovat julkisia. Julkiset raportit ovat harvinaisia poliittisissa organisaatioissa – yleensä tietoa jaetaan valikoiden. Päätimme myös julkaista ne kolmella kielellä joka päivä, jotta ne olisivat kaikkien saatavilla, sekä toimittajien että laajemman yleisön. Me myös jatkamme tällä linjalla. On tietenkin toimittajia, jotka kirjoittavat meistä kriittisesti, mutta se ei haittaa, koska olemme sopineet läpinäkyvyydestä ja siihen liittyy kritiikin vastaanottaminen.”

Alexander Hug sanoo, tarkkailuoperaation työssä on monia haasteita, mutta tärkein on jo mainittu: rauhansopimusten allekirjoittajat eivät ole suorittaneet korjausliikkeitä operaation keräämän tiedon pohjalta.

”On Etyjin 57 osanottajamaan – mukaan lukien Venäjä ja Ukraina, jotka ovat mukana rauhansopimuksessa – poliittinen tahto, että operaatiomme perustana on informaation tuottaminen. Tätä vakuutettiin viimeksi tämän vuoden maaliskuussa. Teemme tätä työtä siis heille, tuotamme tietoa Etyjin pysyvälle neuvostolle, ja luonnollisesti myös suuri yleisö hyötyy siitä. Mutta huolestuttavaa on nimenomaan konfliktin osapuolten toimien puute ja passiivisuus.”

TARKKAILIJOIDEN TYÖTÄ HÄIRITÄÄN

Hug kertoo, että konfliktin osapuolten häirintä operaatiota kohtaan näkyy turvallisuusuhkina ja pelotteluna.

”Sen taustalla on vain yksi syy, ja se on pyrkimys estää meitä tekemästä tarkkailutyötämme ja sen seurauksena estää meitä raportoimasta. Onhan aivan loogista, että jos pelottelet jotakuta, ajan mittaan tämä rajoittaa toimiaan välttyäkseen pelottelulta. Olemme päättäneet jatkaa mandaattimme toteuttamista, mutta huolehdimme tietenkin tarkoin henkilökuntamme turvallisuudesta. Tärkeää tietoa on sekin, että kerromme osapuolten meihin kohdistamasta uhkailusta ja haitanteosta.”

Tänä vuonna Etyj on raportoinut 600:sta sen Ukraina-operaatioon kohdistuneesta häirintätapauksesta. Kuka niihin syyllistyy eniten, ja miksi?

”Syy on selvä, eli osapuolet estävät työtämme koska eivät halua meidän näkevän, mitä alueilla tapahtuu. Syy on sama hallituksen hallitsemilla alueilla ja toisen osapuolen hallussaan pitämillä alueilla. He saattavat perustella työmme hankaloittamista ’turvallisuussyillä’. Mutta on heidän velvollisuutensa eliminoida uhat. Jos he kertovat, että tiellä on miina, emme tietenkään jatka eteenpäin. Mutta heidän on tuhottava miina. Jos he eivät sitä tee, syy voi olla vain se, että he eivät halua meidän menevän alueelle ja näkevän mitä siellä tapahtuu. Jos he sanovat, että alueella käydään taisteluja emmekä voi mennä sinne – no, lopettakaa taistelut. Niin yksinkertaista se on.”

Hugin mukaan konfliktin osapuolet pelottelevat heitä eri tavalla. Alueilla, jotka eivät ole hallituksen kontrollissa, tarkkailijat kohtaavat enemmän ja vakavampaa häirintää: väkivaltaa, pelottelua ja hyökkäyksiä.

”Siellä meitä kohti ja lähellämme ammutaan, ja työntekijöitämme häiritään seksuaalisesti. Heitä uhkailllaan, heille kiroillaan. Osa uhkailijoista on juovuksissa. Häirinnän luonne on siis merkittävästi loukkaavampaa kuin Ukrainan hallituksen hallitsemilla seuduilla.”

Yksi tarkkailuoperaation jäsen kuoli huhtikuussa ajoneuvon osuttua miinaan Luhanskissa kapinallisten hallitsemalla alueella. Alexander Hug kertoo, että tapauksesta on käynnissä useita eri tutkimuksia.

”Järjestö on aloittanut sisäisen tutkinnan, jonka tekee Etyjin sihteeristö Wienissä. He tutkivat sisäisiä hallintomenettelyjä ja niiden toimivuutta, eli onko tehty kaikki tarpeellinen turvallisuuden eteen ja onko korjattavaa. Etyjin tämänhetkinen puheenjohtajamaa Itävalta on antanut järjestön pääsihteerille tehtäväksi valmistella riippumattoman ja ulkopuolisen oikeustieteellisen tutkinnan. Myös Ukrainan hallitus on aloittanut maan omia lakeja noudattavan rikostutkinnan. Me itse olemme käynnistäneet sisäisen arvioinnin, jonka ensimmäinen kierros on jo valmis. Tulosten pohjalta haluamme varmistaa keinot, joiden avulla vältämme tuollaiset onnettomuudet vastaavissa olosuhteissa. Olemme tehneet Minskin sopimusten allekirjoittajille selväksi, että odotamme saavamme heiltä niitä alueita koskevat tiedot, jotka he tietävät vaarallisiksi. Haluamme kartat, joihin riskialueet on merkitty, sekä toimintasuunnitelman noilla alueilla sijaitsevien miinojen varalta. Emme suinkaan ole niin naiiveja, että uskoisimme heidän poistavan kaikki miinat kuukaudessa. Niiden täydellinen poistaminen vie vuosia. Mutta odotamme näkevämme suunnitelman ja kuulevamme, kuinka he parantavat turvallisuuttamme.”

Hug kertoo, että hänen tietääkseen myös Luhanskin puolella tapausta on ryhdytty ”jollakin lailla” tutkimaan.

MITEN SOTA SAADAAN LOPPUMAAN?

Etyjillä on käytössä joitakin poliittisia pakkokeinoja. Järjestön operaatiot ovat riippuvaisia siitä, että sen osanottajamaat löytävät yhteisen poliittisen tahdon.

”Etyjin pysyvä neuvosto on tehnyt selväksi, että tarkkailuoperaatiolla on neuvoston täysi tuki, eli tällä hetkellä järjestön osanottajamaat tukevat poliittisesti mandaatin toimeenpanon jatkoa. He ovat luonnollisesti huolissaan alueelle siirretyn henkilöstönsä turvallisuudesta, koska henkilöstöstä huolehtiminen on heidän vastuullaan. Olemme jatkuvasti yhteydessä Etyjin osanottajamaihin. Nytkin olen Suomessa keskustellakseni Suomen Etyjin viranomaisten kanssa ja kertoakseni heille Ukrainan tilanteesta. Tiiviit yhteydet kaikkiin 57 osanottajamaahan ja heidän poliittinen tukensa ovat meille tarpeen.”

Miten sota sitten saadaan loppumaan?

”Puhtaasti sotilaallisesta näkökulmasta katsottuna on tehtävä päätös, että taistelevien osapuolten välille rintamalinjaan luodaan välimatkaa – heidät on saatava erilleen. Samaan aikaan liian lähellä rintamalinjaa sijaitseva raskas aseistus on vedettävä pois. Tämän jälkeen tilanne vakautuu ja se on helpommin ennakoitavissa. Nyt se on arvaamaton.”

Taistelevat osapuolet ovat joissakin kohdin kymmenen tai kahdenkymmenen metrin päässä toisistaan. Hugin mukaan tarvitaan vähintään kahden kilometrin välimatka pitämään jalkaväki aseineen erillään toisistaan, siis vähintään kilometri rajan kummallakin puolella.

”Lisäksi raskaat aseet on poistettava. Panssarivaunujen ja kranaatinheitinten pitää siirtyä vähintään viidentoista kilometrin päähän rajasta molemmin puolin, raskaiden raketinheitinjärjestelmien vieläkin kauemmas. Ballistiset ohjukset on siirrettävä ainakin 140 kilometrin etäisyydelle toisistaan. Näistä on jo sovittu, joten uusia sopimuksia ei tarvita. Osapuolet ovat allekirjoittaneet sopimuksen aseista luopumisesta ja niiden siirroista ja sitoutuneet niihin. Nyt on kyse siitä, halutaanko nämä yksinkertaiset toimet toteuttaa käytännössä.”

Pallo on sopimuksen allekirjoittajilla. Ensisijaisesti kyse on Ukrainasta, Venäjästä ja tietyistä tahoista Donetskin ja Luhanskin alueilla. Kansainvälinen yhteisö kokonaisuudessaan tukee Minskin sopimusten toimeenpanoa. Hugin mukaan allekirjoittajatahoja kohtaan tulee olla riittävää ja jatkuvaa painetta sen puolesta, että he toteuttavat sen minkä ovat luvanneet.

Oletteko päässeet selvyyteen konfliktin osapuolten riveissä olevista ulkomaisista taistelijoista?

”Olemme puhuneet ihmisten kanssa, jotka sanovat tulevansa ulkomailta. Olemme nähneet ihmisiä, joiden asuissa on ulkomaiden tunnuksia, ja puhuneet sellaisten pidätettyjen kanssa, jotka ovat omien sanojensa mukaan kotoisin muista maista. En voi spekuloida sillä, mitkä ovat heidän motivaationsa tai poliittiset syyt väitteiden taustalla, koska perustamme havaintomme ja raporttimme faktoihin. Emme salaa tietojamme: jos näemme ulkomaisia tunnuksia taistelijoiden asuissa, kerromme siitä. Raportoimme siitä mitä näemme ja kuulemme, kunhan tieto on oikeaksi osoitettu.”

PAKOLAISET YHÄ AHDINGOSSA

Etyj julkaisi raportin Ukrainan sisäisistä pakolaisista. Ovatko viranomaiset reagoineet siihen mitenkään? Onko pakolaisten elämä kohentumassa vai onko se yhä niin hankalaa kuin raportissanne kuvailtiin?

”Olemme yhteydessä kaikkiin osapuoliin, emme vain Ukrainan hallitukseen vaan myös niihin, jotka pitävät valtaa Donetskissa ja Luhanskissa alueilla, jotka eivät ole hallituksen kontrollissa. Sisäisiä pakolaisia on myös noilla seuduilla. Tarkkailemme sisäisten pakolaisten tilannetta eri puolilla Ukrainaa, meillä on kahdeksan tarkkailijaryhmää myös Donetskin ja Luhanskin ulkopuolella, lännessä ja etelässäkin. Joidenkin pakolaisten tilanne on edelleen vaikea, ja olot heikkenevät sitä enemmän mitä kauemmin ihmisten pakolaisuus kestää, koska he käyttävät loppuun säästönsä ja muut mahdollisuutensa toimeentuloon. Heitä vastaanottavilla alueilla ja yhteisöillä on rajalliset mahdollisuudet huolehtia heistä. Tämä synnyttää monenlaisia ongelmia, joita seuraamme tarkasti. Pakolaisongelma koskettaa yli puoltatoista miljoonaa ihmistä, ja tuo on vasta virallinen luku niistä, jotka ovat menettäneet kotinsa. Ja kuten missä tahansa konfliktissa, he haluavat vain palata takaisin kotiin. Tarkkailuoperaatiolla on vastuunsa siitä, että se tarjoaa kylliksi avointa ja luotettavaa tietoa, jotta sotaa paenneet ihmiset sen perusteella kykenevät tekemään päätöksensä siitä, onko oikea hetki palata kotiin. Joillekin kotiinpaluu on ainoa vaihtoehto, koska heidän rahansa ovat loppuneet, heillä ei ole varaa maksaa väliaikaisen pakopaikkansa vuokraa, joten he sitten palaavat sinne mistä pakenivat. He ottavat suuren riskin, koska usein heidän kotinsa sijaitsevat kaikkein vaarallisimmilla alueilla.”

Etyjin operaatio tarkkailee tilannetta myös Venäjän rajalla ja pitää silmällä venäläisten virallisia avustussaattueita. On epäilty, että saattueissa tuodaan tarvikkeita kapinallisille. Miten tätä tutkitaan?

”Etyjin Ukraina-tarkkailuoperaatiolla ei ole mandaattia tutkia tuota. Meillä ei ole lupaa avata yhtäkään rekkaa. Olemme yksinomaan tarkkailijoita, emme tutkijoita. Me seuraamme näitä saattueita ja raportoimme havainnoistamme. Näemme toisinaan millaisia kuormia joissakin kylissä puretaan, ja tämäkin tieto löytyy raporteistamme. Emme voi raportoida siitä, mitä tapahtuu Venäjän puolella rajaa, koska se ei kuulu mandaattiimme.”

Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Anu Harju