Puolustusvoimat on hankkimassa uutta ilmatorjunnan ohjusjärjestelmää. Tarjouspyyntö on lähetetty viidelle valmistajalle, joista kaksi – IAI ja Rafael Advanced Defence Systems – ovat Israelin valtionyrityksiä.
Ohjusten ostaminen Israelista olisi jatkoa Suomen ja Israelin kasvaville asekaupoille. Suomi onkin Israelin puolustusministeriön kuuden aseviennin laajentamisen kärkimaan joukossa. Tähän liittyy monia ongelmia.
Aseiden hankkiminen Israelista saattaa olla huoltovarmuuden näkökulmasta lyhytnäköistä. Kun Israelin hallitus syventää miehitystä, kansainvälinen paine pakotteisiin kasvaa. Jos Israel asetetaan asekauppakieltoon, laitteiden huolto ja päivitys vaarantuu.
Kansallisen aseteollisuuden yksi tavoite on varustaa maan omia voimia, joten asehankinnat Israelista tukevat Israelin armeijaa. Tuon armeijan eräs keskeinen tehtävä on Gazan ja Länsirannan miehityksen ylläpitäminen ja siirtokuntien laajentaminen. Suomi, EU:n linjan mukaisesti, on tuominnut tämän. Kesäkuussa ulkoministeri Pekka Haavisto toisti Suomen kannan, jonka mukaan Israelin pitää vetäytyä Miehitetyiltä palestiinalaisalueilta.
Aseostot luovat taloudellisen kannustimen miehityksen jatkamiseen sekä sotatoimiin aseiden testaamiseksi ja markkinoimiseksi. Israelilainen tutkija Shir Hever on kuvannut hyökkäyksiä Gazaan ”Israelin aseteollisuuden asemessuiksi”.
Israelilaiset aseyritykset tekevät tiivistä yhteistyötä armeijan kanssa ja testaavat tuotteitaan sen hyökkäyksissä. Human Rights Watch on raportoinut, kuinka Israelin armeija on käyttänyt IAI:n ja Elbit Systemsin miehittämättömiä lentokoneita siviilien tappamiseen esimerkiksi pommittamalla YK:n koulua.
Rafael on erityisen ongelmallinen, koska sillä on keskeinen rooli Israelin ydinaseohjelmassa. Ydinaseita valmistavan yrityksen tukeminen sen tuotteita ostamalla sopii huonosti yhteen sen kanssa, että Suomen hallitusohjelman mukaan maamme ”pyrkii kaikkien joukkotuhoaseiden kieltämiseen ja hävittämiseen”.
Yhtä oudolta sotarikoksia tukeva asekauppa näyttää sen valossa, että juuri valmistuneen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaan Suomelle on keskeistä ihmisoikeuksien, rauhan ja vapauden edistäminen kaikessa kansainvälisessä toiminnassa. Lisäksi siinä sitoudutaan ihmisoikeusvaikutusten arviointiin kaikessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa toiminnassa.
Joulukuussa 2019 Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä totesi, että on syytä aloittaa tutkinta Miehitetyillä palestiinalaisalueilla suoritetuista sotarikoksista. Herää kysymys, miten tämän historiallisen päätöksen merkitys Suomen ulkopolitiikassa on punnittu.
Asetuonnin yhteys ihmisoikeusloukkauksiin on vähemmän ilmeinen mutta aivan yhtä todellinen kuin aseviennin. Kuten suureksi paluumarssiksi kutsuttujen Gazan mielenosoitusten alullepanija Ahmed Abu Artema totesi Suomessa vieraillessaan: ”Suomalaisten veronmaksajien raha muuttuu aseiksi Palestiinassa, mikä tarkoittaa lisää palestiinalaisia uhreja, lisää laittomia siirtokuntia, lisää miehitystä, lisää rasismia. Toivomme, että Suomi toteuttaa omia arvojaan, eikä salli ihmisoikeusloukkausten tukemista rahoillaan.”
Teksti: Syksy Räsänen
