Ihmiskunnan uhkakuvien listalta voi kevein mielin pyyhkiä pois maailman hallitsijaksi nousevan tekoälyn. Jos oppimiskykyinen supertietokone esittäisi nykyisenkaltaisen politiikan jatkamista, koneen epäinhimillinen kylmyys ja piittaamattomuus todettaisiin välittömästi ja se syöstäisiin vallasta. Jos kone taas muuttaisi päätöksentekoa parhaan saatavilla olevan tutkimustiedon pohjalta yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävään suuntaan, se murskattaisiin atomeiksi jo testausvaiheessa. Etuoikeudet ja valta kytkeytyvät yhteen ja osaavat puolustaa itseään.
Kun tekoälyn valtaannousu ei meitä uhkaa tai pelasta, on jatkettava niillä keinoilla ja sillä ymmärryksellä, joka meillä on. Historian valossa hyvin erilaisilta pohjilta ponnistavat yhteiskunnat ovat synnyttäneet ja pitäneet yllä eliittiryhmiä, jotka muistuttavat toisiaan huomattavan paljon. Korkeakulttuurien vallitsevat kertomukset näyttävät kiertyvän etuoikeuksien perustelemisen ympärille. Samalla on käynyt selväksi, ettei ole sellaista aatetta, ideologiaa tai uskontoa, joka ei sopivasti tulkittuna soveltuisi epäinhimillisen ja tuhoisan politiikan selkänojaksi.
Tulkinnat ratkaisevat paljon myös demokratiassa, joka on muutenkin haastava laji. Vaikka demokraattiselle hallinnolle voidaan asettaa minimivaatimukset – jotka Venäjä jälleen alitti duuman vaaleissa – puhdasta tai täydellistä demokratiaa ei koskaan saavuteta. Jos tämän utopian tavoittelusta kuitenkin luovutaan, menetetään aiemmat saavutukset. Vapaiden vaalien tapaisten rakenteiden ja hereillä pysyvien äänestäjien lisäksi demokratia vaatii toimiakseen perustarpeiden turvaamista ja laajaa osallisuuden kokemusta. Yhdysvaltojen 1700-lukulaista demokratiaa voi sen pitkäikäisyyden ihastelun ohessa tarkastella myös tästä näkökulmasta. Vaikka Trumpin kausi oli monella tavoin ongelmallinen, se oli ennen kaikkea laajemman ongelman oire.
Kun tekoäly ei meitä hallitse, valta ja vastuu ovat pienellä vaivannäöllä nimettävissä. Onneksi tekoäly ei myöskään unelmoi meidän puolestamme. Unelmat ovat avain maailman muuttamiseen. Pisimpään nyt tehtävien ratkaisujen kanssa joutuu elämään nuoriso, jonka ääni kuuluu vaaleissa suurten ikäluokkien massan alta heikosti. Niinpä nuorten unelmia olisi syytä kuunnella entistä tarkemmin.
Raimo Pesonen
