Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, tutkija Timo R. Steward ja Arabikansojen ystävyysseuran puheenjohtaja Taina Dahlgren vastasivat Rauhanpuolustaja-lehden kysymyksiin, miksi Suomen hallitus katsoo sormien läpi Israelin toimintaa Gazassa ja Länsirannalla.
Miksi Suomessa ja Suomen hallituksen on vaikea tuomita Israelin väkivalta Palestiinan miehitetyllä Länsirannalla ja Gazassa?
Erkki Tuomioja:
Israelin ns. ystävillä, jotka ovat jo selvässä vähemmistössä Suomessa, on kuitenkin kuristusote Orpon hallituksessa, jossa Israelin minkään asteinen arvostelu ei sovi kristillisille eikä enimmäkseen myöskään perussuomalaisille, ja heillä on jalansijaa myös kokoomuksessa.
Muillakin näihin kuulumattomilla hallituspuolueiden ministereillä ja muilla edustajilla voi olla korkea kynnys sanoa mitään kriittistä ”meidän tärkeimmän liittolaisemme” Yhdysvaltain tukemasta ja suojelemasta Israelista. Ja puolustusministeriö ja Puolustusvoimat eivät tietenkään halua kritiikkiä, joka kohdistuu sille tärkeään aseiden toimittajaan.
Timo R. Stewart:
Suomen hallituksen sanomisista ja sanomatta jättämisistä kannattaa tietysti kysyä ensi sijassa Suomen hallitukselta. Lausuntoja on kyllä aika ajoin annettu. Suomi on myös toisinaan liittynyt useampien Euroopan maiden yhteisiin julkilausumiin, joissa tämä väkivalta ja esimerkiksi Israelin laiton siirtokuntarakentaminen tuomitaan. Viesti voisi toki olla vielä selkeämpi ja johdonmukaisempi.
Eurooppalaisella skaalalla Suomi on edelleen suhteellisen varovainen ja pidättyväinen lausunnoissaan, etenkin Norjaan, Espanjaan ja Irlantiin verrattuna. Tähän voi olla monta syytä. Suomessa on pitkä perinne sille, että vältetään ulkopolitiikassa voimakasta moralisointia ja keskitytään mieluummin matalammalla profiililla käytännön toimiin.
Tässä ajatusmallissa kysymys kuuluisi pikemminkin niin, että mitä hyötyä siitä olisi, että Suomi jakaisi kovaäänisiä tuomioita. Varmasti suhteissa Israelin kanssa painavat myös merkittävät aseostot ja halu välttää Israelin lisäksi myös Yhdysvaltojen ärsyttämistä tarpeettomasti. Hallituksen sisällä erityisesti kristillisdemokraatit mutta myös perussuomalaiset ovat osoittaneet varsin pitkälle menevää ymmärrystä Israelin kannoille ja vastaavasti haluttomuutta kritiikkiin.
Taina Dahlgren:
Olennaisena syynä on halu miellyttää uutta isäntämaata Yhdysvaltoja, joka on Israelin tärkein tukija. Ei haluta eikä uskalleta julkisesti asettua poikkiteloin Yhdysvaltojen politiikkaa vastaan, vaikka itse saatettaisiinkin ajatella muuta. Toisaalta maassamme on pitkään esiintynyt tukea Israelille ja silläkin on vaikutusta. Gazan sodan aikana osa johtavista poliitikoista on ajoittain esittänyt kritiikkiä Israelin hirmutekoja kohtaan. Se on sinänsä myönteistä, mutta se ei ole kuitenkaan johtanut toimiin.
Toinen tärkeä seikka liittyy Suomen aseostoihin Israelista ja puolustusalan yhteistyöhön sen kanssa. On tullut vaikutelma, että pelätään Israelin reaktioita, jopa kostoa, jos arvostelua esiintyisi. Päätös vetäytyä UNRWA:n monikymmenvuotisesta tukemisesta on hyvä esimerkki mielistelyn ulottamisesta myös Israelia kohtaan.
Miksi Israelin valtion johdon poliittisten ja sotilaallisten toimien arvostelua syytetään antisemitistiseksi eli juutalaisvastaisiksi, kun kyse on konkreettisista tapahtumista ja väkivallasta?
Erkki Tuomioja:
Israel on vuosikymmenten ajan tehnyt lujasti työtä sen eteen, että kaikki Israelin hallituksen toimien kritiikki tulkittaisiin antisemitismiksi. Tätä Israelin pieni mutta äänekäs oppositio ei allekirjoita, ja ilahduttavaa on, että Israelin politiikan kritiikki on noussut jo suuremmaksi muun maailman juutalaisväestön keskuudessa kuin itse Israelissa.
On tärkeätä pitää kiinni siitä eduskunnankin allekirjoittamasta periaatteesta, että kaikkiin sotarikoksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin on suhtauduttava samalla tavalla riippumatta siitä, missä ja kenen toimesta niihin syyllistytään.
Timo R. Stewart:
Israelin valtiojohdon toimien arvostelu ei tietenkään ole antisemitismiä. Tällaisilla syytöksillä yritetään hyvin kyynisellä tavalla pelotella tai häpäistä ihmisiä hiljaiseksi. Syytös antisemitismistä otetaan vakavasti, kuten kuuluukin, siksi tällainen monesti toimii. Antisemitismisyytösten valjastaminen aiheellisen kritiikin hiljentämiseksi on kuitenkin syvästi haitallista. Kaiken muun lisäksi se tekee aidon antisemitismin havaitsemisen ja siitä puhumisen vaikeammaksi.
Taina Dahlgren:
Tämä johtuu Israelin ja sitä tukevien piirien vaikutusvallasta eri maissa sekä toisaalta ns. IHRA-määritelmän tulkinnan ulottamisesta myös Israelin valtion politiikan arvostelua koskevaksi. IHRA on mallimääritelmä antisemitismille, jonka Kansainvälisen holokaustin muistoa kunnioittava liitto on luonut. Antisemitistiksi leimaamisen pelossa monet eivät nykyään uskalla puhua asiasta lainkaan julkisesti. Tämä on erityisen suuri ongelma Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Saksassa, mutta jonkin verran myös Suomessa. Kuitenkin Israelia ja sen politiikkaa saa ja pitää voida arvostella kuten kaikkia muitakin maita. Ei sillä ole mitään erityisasemaa arvostelun suhteen. Teot ja puheet ratkaisevat. Kansanmurhan ja etnisen puhdistuksen tuomitseminen ei ole antisemitismia.
Pitäisikö Suomen valtion tunnustaa Palestiina heti?
Erkki Tuomioja:
Se olisi pitänyt tehdä jo monta vuosikymmentä sitten. Se on tietenkin vain symboliteko, vaikka sellaisena toki tärkeä, mutta edellyttää myös Israelin sanktioimista samalla tavoin kuin perustellusti olemme sanktioineet Venäjää ja muita kansainvälisen oikeuden rikkojia.
Timo R. Stewart:
Suomen pitkäaikainen ulkopoliittinen linja on ollut kahden valtion mallin tukeminen. Nämä valtiot ovat Israel ja Palestiina. Ideaalisti Palestiinan itsenäisyyden tunnustaminen tapahtuisi itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen. Tähän ei kuitenkaan ole neuvotteluteitse päästy ja Israelin hallitus vastustaa koko tavoitetta. Mikäli siihen halutaan joskus päästä, tarvitaan kansainvälisen yhteisön aktiivisempaa puuttumista.
Tunnustaminen on sen viestittämistä, että tähän on valmius. Se on myös tuen osoitus laittomasta miehityksestä kärsiville palestiinalaisille.
Yli 80 prosenttia maailman valtioista on jo tunnustanut Palestiinan juuri näistä syistä. Tähän joukkoon kuuluu enemmistö EU-maista ja esimerkiksi Ruotsi, Norja ja Islanti. Keskeisempi kysymys kuin tunnustaminen on kuitenkin se, miten Suomi aikoo käytännössä edistää Palestiinan itsenäistymistä ja Israelin laittoman miehityksen päättymistä. Yksittäisenä toimena Palestiinan tunnustaminen ei vielä johda mihinkään, mutta se olisi johdonmukainen ensimmäinen askel.
Taina Dahlgren:
Tietenkin, ja olisi jo pitänyt. Palestiinan valtion tunnustaminen on Arabikansojen ystävyysseuran pitkäaikainen vaatimus. Se on valitettavasti viime vuosikymmenten aikana päässyt täällä unohtumaan, mutta nostimme sen syksyllä 2023 jälleen framille. Iloksemme tunnustaminen on saanut lisääntynyttä kannatusta monilta tahoilta.
Tämän hallituksen aikana tunnustamista tuskin kuitenkaan tapahtuu ja asia siirtyy seuraavalle hallitukselle. Järkevintä on mainita tunnustaminen tulevassa hallitusohjelmassa. Myös UNRWA:n tukeminen pitää saada hallitusohjelmaan.
...meillä on pieni toivomus. Rauhanpuolustajat julkaisee aineistonsa verkossa kaikkien luettavaksi ilmaiseksi. Toimintamme rahoitus perustuu jäsenmaksuihin ja jäsentemme maksamiin tukimaksuihin. Liity sinäkin tukijoukkoihimme! Jäsenmaksun suuruus on 25 €. Maksamalla saat myös Rauhanpuolustaja-lehden kotiisi 4–5 kertaa vuodessa, ja loppuvuodesta postitamme aina seuraavan vuoden Solidaarisuuskalenterin lehden mukana.
Jäseneksi liittyminen onnistuu helposti täällä.
