Me sahrawit olemme vanha paimentolaiskansa, joka on aina liikkunut ympäri aavikkoa. Ruokakulttuurimme on perustunut kameleihin ja muuhun karjaan, joista olemme saaneet maitoa, lihaa sekä turkiksia telttojen ja vaatteiden ompeluun. Viimeiset 40 vuotta olemme kuitenkin eläneet pakolaisleireillä, mikä tarkoittaa, että olemme joutuneet luopumaan monista perinteisistä elämäntavoistamme.

Pakolaisleirien ruoka edustaa luoteisafrikkalaista keittiötä. Ruokahuoltomme on kuitenkin erittäin riippuvainen kansainvälisestä ruoka-avusta, jota saamme UNHCR:ltä, Oxfamilta, ECHOlta(1) ja muilta tahoilta. Viikoittain jaettavasta ruoka-avusta saamme käyttöömme jauhoja, papuja, linssejä, öljyä sekä muita hyvin säilyviä tuotteita. Paikallisilta toreilta voimme ostaa lisäksi ruokaa munista lihaan sekä kasviksia ja hedelmiä. Valikoimaa tosin rajoittavat paljon olosuhteet, joiden vuoksi tietyt tuotteet pilaantuvat herkästi. Jotkin kansalaisjärjestöt kuten Oxfam jakavat perheille kasviksia, esimerkiksi perunoita, sipuleita, tomaatteja, appelsiineja, porkkanoita ja joskus omenoita.

Vaikka aavikon maaperä onkin rikas kasvien viljelyssä tarvittavista mineraaleista, on meillä kuiten
kin yksi valtava ongelma viljelysten perustamisessa. Vettä ei ole riittävästi. Jokaiselle perheelle jaetaan 10–15:n ja joskus jopa 20 päivän välein 1000 litraa vettä.(2) Niukkuuden keskellä joudumme kuitenkin asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen, ja vesi käytetään pääosin juomana ja ruoanvalmistukseen. Jonkin verran maataloutta on kuitenkin onnistuttu edistämään, sillä maatalousministeriö sekä muutamat paikalliset perheet ovat pystyneet kasvattamaan joitakin vihanneksia kuten tomaatteja, sipulia, porkkanoita ja munakoisoja näissä vaikeissa olosuhteissa.

Tyypillinen ruokalautanen rakentuu usein kuskusin, kasvisten ja hitaasti kypsytetyn kamelinlihan ympärille. Ruoassa yhdistyvät mehukkaat vihannekset kuivahkon kuskusin makuun. Ruoka on maultaan hyvin mietoa. Kamelin lisäksi syömme myös vuohen- ja lampaanlihaa eläimistä, joita ihmiset kasvattavat leireillä.

Keräännymme jokaisena aamuna, päivänä ja iltana yhteen syömään. Emme jaa ruokaa erillisille lautasille vaan syömme koko perheen kanssa yhdeltä isolta lautaselta, jonka ääressä istumme matoilla. Mikäli sinulla on koskaan mahdollisuus vierailla pakolaisleireillä, olet enemmän kuin tervetullut liittymään joukkoon ja syömään kanssamme!

Brahim Buhaia
Kirjoitus on viides osa sarjasta Kirjeitä Länsi-Saharasta.
Suomentanut: Antti Kurko

(1) UNHCR, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö. Oxfam, Englannissa perustettu kansainvälinen kehitysapuun keskittyvä hyväntekeväisyysjärjestö. ECHO, Euroopan komission humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosasto.
(2) Yksi suomalainen käyttää vettä päivittäin keskimäärin 155 litraa.