Ennen kansanmurhaa muistuttavaa sotaa gazalaisten arkeen kuului epävirallinen mutta toimiva muovin keräysjärjestelmä. Jätteiden kerääjä kiersi asuinalueita aasin vetämällä kärryllä ja osti asukkailta muovia ja romumateriaaleja. Toiminta oli sekä tulonlähde että olennainen osa paikallista kiinteän jätteen käsittelyä.
Kotitaloudet lajittelivat muovijätteen yleensä jo sen syntypaikalla ja erottelivat suuremmat muoviesineet kuten kupit, lautaset, lelut ja muoviset kodinkoneet. Nämä varastoitiin, ja myöhemmin jätteiden kerääjä nouti ne kadulta toiselle kulkien.
Näin toimimalla toimeentulo koheni ja ihmisille syntyi mahdollisuuksia hankkia tuloja. Samalla edistettiin ympäristönsuojelua vähentämällä muovin kertymistä julkisilla alueilla. Muovia päätyi kaduille vähemmän, koska osa jätteestä ohjattiin rajallisiin kierrätyskanaviin käytettävissä olevien laitosten ja teknisen kapasiteetin mukaan. Näin tuettiin perustason ympäristönsuojelua ja kansanterveyttä saarron olosuhteissa.
Lokakuussa 2023 alkaneen kansanmurhan seurauksena tämä järjestelmä romahti. Muovijätteet jäivät keräämättä ja kerääntyivät ympäristöön, josta ne vapauttavat yhä enemmän saasteita ilmaan, veteen ja ihmisten elimistöön.
Israelin aiheuttama tuho ulottuu fyysisen infrastruktuurin ulkopuolelle. Se häiritsee vakiintuneita materiaalinhallintajärjestelmiä ja muuttaa yhteiskunnan ja jätteiden välistä suhdetta. Tämä johtaa hyvin saastuneeseen ympäristöön, jonka pilaantumista on vaikeaa tai jopa mahdotonta vähentää, ja synnyttää maailmanlaajuisia seurauksia, jotka ulottuvat Gazan ulkopuolelle ja aiheuttavat laajempia ympäristöriskejä sitä ympäröivälle alueelle.
Israel katkaisi polttoaine- ja sähköntoimitukset Gazaan 9. lokakuuta 2023. Sen jälkeen polttoainetta on ollut lähes mahdotonta saada, mikä on pakottanut tuhannet palestiinalaiset selviytymään hälyttävän ja jatkuvan energiapulan kanssa.
Muovin polttaminen on selviytymiskeino
Gazan tuhoaminen jatkui kuukausien ajan, ja käytettävissä oleva polttopuu – myös esimerkiksi talojen ovet ja koti-irtaimisto – ehtyi vähitellen. Kotinsa menettäneet perheet turvautuivat yhä enemmän hätävaihtoehtoihin, joista vaarallisin oli muovin polttaminen ruoanlaittoon ja lämmitykseen.
Muovin muuntaminen polttoaineeksi – kuten sitä ajoittain ja vaarallisesti tehdään Gazassa Israelin saarron ja kansanmurhan pakottamana – on vaiheittainen prosessi. Se alkaa muovin keräämisellä eri paikoista ja sen lajittelulla eri muovityyppien perusteella. Tätä on erittäin vaikea tehdä sotaolosuhteissa ja ankaran resurssipulan vallitessa.
Muovi leikataan tämän jälkeen pieniksi paloiksi ja syötetään erityiseen rautauuniin, joka on lämmitetty korkeaan, 400–600 celsiusasteen lämpötilaan. Tätä prosessia kutsutaan yleisesti muovin pyrolyysiksi eli kuivatislaukseksi. Sen aikana materiaali sulaa, höyrystyy ja kulkee putkien kautta kaasuna vesipohjaiseen jäähdytysjärjestelmään, jossa se tiivistyy takaisin nesteeksi. Neste uutetaan dieselpolttoaineen kaltaiseksi polttoaineeksi, kun taas jäljelle jääviä raskaita jäännöksiä käsitellään toistuvasti samassa uunissa lisälämpösykleillä, kunnes saavutetaan noin 80 prosentin puhtaustaso.
Koko prosessi kestää tyypillisesti kahdeksasta kymmeneen tuntia, riippuen käytetyn muovin määrästä ja tyypistä.
Hälyttävää – ja paljon yleisempää – on, että muovia poltetaan huonosti tuuletetuissa, ahtaissa tiloissa sijaitsevissa improvisoiduissa saviuuneissa sekä suoraan avotulella pakolaisleireillä, joissa asukkaiden on pakko polttaa muovia, paperia ja vastaavaa jätettä. Molemmissa tapauksissa muovi voi toimia polttoaineena ruoanlaittoon ja lämmittämiseen.
Muovin ”pakkopoltto” aiheuttaa merkittäviä terveysriskejä etenkin naisille ja lapsille. Naiset vastaavat yleensä ruoanlaitosta näiden uunien äärellä, kun taas lapset oleskelevat aivan niiden läheisyydessä. Muovin polttaminen vapauttaa telttojen sisälle sankkaa savua ja myrkyllisiä päästöjä. Tämä lisää hengityselinsairauksien, etenkin astman ja keuhkotulehdusten, esiintyvyyttä varsinkin lasten, vanhusten ja naisten keskuudessa.
Nämä päästöt uhkaavat suoraan ihmisten terveyttä ja muuttavat pakolaisleirit väliaikaisista suojista ilmansaastekeskittymiksi, joissa väestö altistuu samanaikaisesti sairauksille, nälälle ja jatkuvalle sotilaalliselle väkivallalle.
Muovin polttaminen avoimilla alueilla on erittäin myrkyllinen prosessi, joka ei pelkästään tuota savua, vaan vaikuttaa perustavanlaatuisesti ilmanlaatuun vapauttamalla vaarallisia epäpuhtauksia. Suljetuissa tiloissa, kuten pakolaisleirien teltoissa, joissa ilmanvaihto on erittäin rajoitettua, savua kertyy nopeasti ja sitä hengittävät ihmiset, jotka ovat näissä oloissa erityisen haavoittuvaisia.
Altistuminen tällaisissa olosuhteissa ei yleensä aiheuta akuutteja, yksittäisiä terveysongelmia, vaan pikemminkin kumulatiivisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia hengityselimiin ja koko elimistöön.
Ympäristötutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että muovijätteen avopolttaminen asuinalueilla saastuttaa merkittävällä tavalla ilmaa. Siitä syntyvien pienhiukkasten tiedetään tunkeutuvan syvälle hengityselimiin. Tilanteissa, joissa virallista jätehuoltoa ei ole, kuten Gazassa, muovin avopolttaminen muuttuu hajanaiseksi mutta merkittäväksi ilman pilaantumisen lähteeksi. Tämä lisää huomattavasti terveysriskejä, ja pakolaisten huonosti tuuletetuissa asumuksissa altistutaan jatkuvasti haitallisille päästöille.
Mikromuovien pyörre
Muovin palaminen synnyttää siis kaasumaisia epäpuhtauksia ja näkyvää savua. Näiden lisäksi se kiihdyttää muovimateriaalien fysikaalista ja kemiallista hajoamista mikromuovi– ja nanomuovihiukkasiksi. Palamisen aikana muovi sulaa ja palaa osittain, minkä jälkeen se kerrostuu ympäröiville pinnoille. Jäähtyessään ja hajotessaan mekaanisesti se murenee mikroskooppisiksi hiukkasiksi, joita ei näe paljaalla silmällä.
Mikroskooppiset ja spektroskooppiset analyysit ovat osoittaneet, että nämä hiukkaset säilyttävät alkuperäisten muovipolymeerien kemialliset ominaisuudet, mikä viittaa niiden pysyvyyteen ympäristössä ja biologiseen myrkyllisyyteen.
Mikromuovit voivat jäädä leijumaan ilmaan vahingoittamaan kasveja tai laskeutua vuodevaatteille, vaatteille ja ruoalle, mikä johtaa niiden toistuvaan hengittämiseen ja nielemiseen. Tämän seurauksena pakolaisten teltat muuttuvat ilmassa leijuvien mikromuovien pitkäaikaisiksi kertymispaikoiksi. Näin syntyy ylimääräinen, suurelta osin näkymätön saastekerros, joka aiheuttaa pitkäaikaisia riskejä hengityselinten terveydelle hengittämisen ja jatkuvan altistumisen kautta.
Sodankäynnissä pommitukset ovat keskeinen tekijä, joka muuttaa muovin laajamittaiseksi ympäristöuhaksi. Asuntojen, kauppojen, tehtaiden ja varastojen tuhoutuminen tuottaa paitsi betonijätettä myös huomattavia määriä vaurioituneita ja osittain palaneita muovimateriaaleja, kuten putkia, kaapeleita, eristeitä, huonekaluja ja sähkölaitteita.
Lämmön, auringonvalon, mekaanisen kulumisen ja toistuvan palamisen vaikutuksesta nämä materiaalit hajoavat vähitellen mikromuovihiukkasiksi ja myrkyllisiksi palamistuotteiksi, jotka tunkeutuvat maaperään, vesivarantoihin ja elintarvikeketjuihin.
Virallisten jätehuoltojärjestelmien romahtaessa muovijäte kertyy kaduille, pakolaisleirien ympärille ja maatalousmaille, koska säännöllistä keräystä tai turvallisia hävityspaikkoja ei ole. Samalla vakava polttoainepula ja perinteisten ruoanlaitto- ja lämmitysmuotojen puute pakottavat asukkaat etsimään vaihtoehtoisia energianlähteitä. Pakolaisten asuinalueiden läheisyyteen onkin syntynyt lukuisia epävirallisia kaatopaikkoja ja jätteiden polttopaikkoja.
Humanitaarinen apu on elintärkeää selviytymisen kannalta, mutta se ruokkii tahattomasti tätä kierrettä. Muovipakkauksissa toimitetut elintarvikkeet ja vesi muuttuvat nopeasti hallitsemattomaksi jätteeksi tai polttoaineeksi, mikä luo rakenteellisen ristiriidan: välittömän selviytymisen edellyttämät toimet pahentavat pitkällä aikavälillä ympäristön pilaantumista ja terveysriskejä.
Lapset ovat altistumisessa kaikkein haavoittuvin ryhmä. He kasvavat ympäristöissä, jotka ovat täynnä palaneita muovijäämiä, leikkivät muovijätteen lähellä ja kuluttavat ruokaa ja vettä, joita on säilytetty toistuvasti uudelleen käytetyissä astioissa vaarallisissa olosuhteissa.
Heidän kehittyvät kehonsa altistuvat jatkuvasti saasteille aikana, jolloin laboratoriotilat, ympäristön seurantajärjestelmät ja lääketieteellisen hoidon edellytykset ovat vahingoittuneet ja vakavasti heikentyneet tai muuttuneet saavuttamattomiksi.
Tässä yhteydessä muovisaaste juurtuu biologisesti elimistöön pitkäaikaisen altistumisen seurauksena. Kansanmurha toimii siis käytännössä hallitsemattomana järjestelmänä, joka tuottaa ja kerää muoviin liittyvää saastetta.
Jopa vihollisuuksien päättymisen jälkeen muovista peräisin olevien saasteiden odotetaan säilyvän maaperässä, pohjavedessä ja ravintoketjussa. Ne vaikuttavat ihmisten terveyteen vielä kauan sen jälkeen, kun fyysinen jälleenrakennus on alkanut.
Gazan jälleenrakennuksesta keskusteleminen ilman muovisaasteen huomioimista jättää siten huomiotta kriittisen ympäristö- ja kansanterveysulottuvuuden. Jätteiden käsittely ei ole pelkästään tekninen haaste, vaan myös kemiallinen ja ympäristöön liittyvä vaikea tehtävä, joka vaatii jäsenneltyjä strategioita muovijätteen käsittelyyn ja puhdistamiseen.
Ellei tätä oteta jälleenrakennustoimissa huomioon, on vaarana, että yhteisöt perustetaan saastuneelle maalle, jolloin sodan myrkyllinen perintö juurtuu uudelleen rakennettuun ympäristöön.
Islam Elhabil on Gazasta kotoisin oleva insinööri ja Malesiassa toimiva mikromuovien asiantuntija.
Artikkeli ”The toxic legacy of genocide” on julkaistu alun perin The Electronic Intifadan sivustolla 8.2.2026.
Suomennos: Anu Harju
...meillä on pieni toivomus. Rauhanpuolustajat julkaisee aineistonsa verkossa kaikkien luettavaksi ilmaiseksi. Toimintamme rahoitus perustuu jäsenmaksuihin ja jäsentemme maksamiin tukimaksuihin. Liity sinäkin tukijoukkoihimme! Jäsenmaksun suuruus on 25 €. Maksamalla saat myös Rauhanpuolustaja-lehden kotiisi 4–5 kertaa vuodessa, ja loppuvuodesta postitamme aina seuraavan vuoden Solidaarisuuskalenterin lehden mukana.
Jäseneksi liittyminen onnistuu helposti täällä.
