Pääministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Carl Haglund ovat pitäneet Nato-sulkeisia jo pidemmän aikaa. Tässä Stubbin johtama puolue on palannut muistuttamaan pilapiirtäjä Kari Suomalaisen kokoomushahmoa. Siinähän puoluetta kuvasi lihava pappi sotakypärä päässään. Suomen leijonan sijaan sitä koristaa nyt Nato-tähti.

Stubbin mukaan puolue haluaa, että seuraava hallitus jättää jäsenhakemuksen sisään. Tässä hänen uskollinen adjutanttinsa Haglund yrittää pitää oman puolueensa RKP:n kannatuksen neljän prosentin paremmalla puolella kovilla ja puolustusministerin asemassa harkitsemattomilla höläytyksillä.

Jos nämä johtajat päättävät seuraavan hallituksen ulkopolitiikasta, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Nato saisi postia. Silloin Viron puolustuksen harjoittelusta Yhdysvaltojen ilmavoimien kanssa Venäjää vastaan tulee todellakin tavanomaista toimintaa. Epäilen vain, että Viron presidentti Ilveksen ulkopolitiikan takaaminen ei ainakaan Suomen turvallisuutta lisäisi.

Ei se myöskään vähentäisi Ukrainan kriisin lisäämää sotilaallista jännitystä Itämeren alueella. Venäjän vastatoimet, joukkojen vahvistaminen ja harjoittelu tekisivät Itämerestä melko ruuhkaisen paikan. Suomesta tulisi Naton eteen työnnetty asema Venäjää vastaan. Olisimme tärkeä pala ketjussa, joka muodostaa Itämerestä Naton sisämeren. Venäjän näkökulmasta syntyisi vaarallinen tilanne, kun Nord Stream -kaasuputki ja meritie Koiviston öljysatamaan ja Pietariin jäisivät kahden Nato-maan eli Suomen ja Viron väliin. Kaasuputken ja merikuljetustensa turvallisuuden Venäjä on ilmoittanut varmistavansa tarvittaessa myös asevoimin.

Venäjä osoitti ensin Georgiassa ja nyt Ukrainassa, että se käyttää samoja välineitä kuin läntiset suurvaltademokratiat silloin, kun niiden elintärkeäksi kokemat edut niin vaativat. Siksi minulle ei aivan ensimmäisenä juolahda mieleen ajatus, että Suomen turvallisuus kohenisi sillä, että haastamme Venäjän sotilaallisesti.

Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.