Donald Trumpin yritykset käynnistää neuvottelut Ukrainassa riehuvan sodan lopettamiseksi eivät ole johtaneet tulokseen. Hänen toimintaansa on kuvattu egobuustaukseksi, eikä se ole välttämättä kovin paljon pieleen menevä arvio. Aasian-kiertueella Trump kehua retosteli itseään tapansa mukaan ja keräsi valtiojohtajilta lupauksia esittää häntä vuoden 2026 Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Kun tämän vuoden palkinnon sai Israelin Gazan kansanmurhaa tukenut María Corina Machado, joka omisti sen Trumpille, en hämmästyisi, vaikka hän olisi seuraavana vuorossa.

Venäjä ei ole tinkinyt Ukrainalle esittämistään vaatimuksista käytännössä lainkaan. Sen sijaan Ukrainalle kuukausi kuukaudelta vaikeammaksi käyvä rintamatilanne ja Yhdysvaltojen suhtautuminen ovat pakottaneet presidentti Zelenskyin perääntymään aiemmista kannoistaan. Toisin kuin vuosi sitten hän on valmis aloittamaan neuvottelut suoraan Putinin kanssa ja ottamaan niissä huomioon nykyiset rintamalinjat.

Mitä enemmän rintamatilanne määrää neuvottelujen logiikkaa, sitä heikommat neuvotteluasemat Ukrainalla on. Siksi Euroopan toimintaa voi kuvata vain diplomaattiseksi ja poliittiseksi epäonnistumiseksi. Sotaa ei olisi pitänyt päästää syttymään, ja sen lopettamiseksi olisi pitänyt ryhtyä etsimään neuvotteluratkaisua heti, kun Venäjä oli hyökännyt.

Ensimmäinen tilaisuus sen löytämiseen tuli jo kuukauden kuluttua sodan alkamisesta Turkin Istanbulin-neuvotteluissa maaliskuussa 2022. Ne alkoivat, kun Venäjä oli epäonnistunut Kiovan valloittamisessa. Valtuuskunnat pääsivät ehdoista niin pitkälle, että seuraava askel olisi ollut Putinin ja Zelenskyin tapaaminen ja yksityiskohdista sopiminen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Länsi lupasi Britannian pääministeri Boris Johnsonin Kiovan-vierailulla Ukrainalle jotain, mikä sai sen uskomaan, että se saavuttaa paremman tuloksen sotaa jatkamalla kuin etenemällä neuvottelutietä Istanbulissa sovitun pohjalta.

Tästä sotaa on nyt jatkettu kolme ja puoli vuotta, ja joka kerta kun neuvotteluista ja rauhansopimuksen ehdoista on keskusteltu uudelleen, ehdot ovat olleet Ukrainalle edellistä kertaa huonommat. Trump on hyödyntänyt sen, että Eurooppa on maalannut itsensä diplomaattiseen nurkkaan, kun sen johtajat ovat kilvan vakuuttaneet toisiaan siitä, että Venäjä uskoo vain voimaan eikä Putiniin voi luottaa. Tästä on seurannut eurooppalaisten kyvyttömyys auttaa Ukrainaa diplomatian keinoin löytämään poliittinen ratkaisu sodan lopettamiseksi. Kun muut keinot eivät ole toimineet, ehkä nyt olisi aika nostaa keskusteluun Etyj, YK ja kansainvälisen rauhanvälitystoiminnan mahdollisuudet.