Onko Afrikalla väliä?

Afrikalla on määrällinen demografinen yliote ja väittäisin myös, että laadullinen. Minulla on iskulause, että ”tulevat nerot syntyvät täällä”. Globaali etelä ei enää istu katsomossa. Tavallaan nykyinen myllerrys on luonut heille tilaa nostaa heidän omaa ääntään. Afrikalla on valtavat mahdollisuudet tulla yhä suuremmaksi toimijaksi.

Jättääkö Afrikka kohta Kiinan ja Intian varjoonsa?

Afrikan tutkijana puolustan niin sanotusti omaa mannertani. Kiinaan verrattuna Afrikka on hirveän monimuotoinen. Siellä on 54 valtiota, joissa on hyvin erilaiset olosuhteet ja erilaisia poliittisia järjestelmiä. Pääsääntöisesti afrikkalaisilla on paremmat vaikutusmahdollisuudet kuin kiinalaisilla, koska Kiina on yhden puolueen autoritaarinen valtio. Afrikassa on valtioita, joissa on mahdollisuus osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ihan toisella tavalla: Etelä-Afrikka, Namibia, Tansania… Muitakin voisi luetella.

Yhteiskunnan moniarvoisuus rohkaisee luovuutta ja uusia innovaatioita. Kun ihminen joutuu ikään kuin huonommista lähtökohdista selviytymään ja luomaan oman tulevaisuutensa, sitkeys kasvaa. Olosuhteet tekevät ihmisestä aika kekseliään ja sisukkaan.

Monissa Afrikan maissa kuten Keniassa on valtava potentiaali. Siellä keksittiin maailman ensimmäinen mobiiliraha, mbesa. Etelä-Afrikassa tehdään uraauurtavaa lääketieteellistä tutkimusta, kuten koronaepidemian aikana saatiin nähdä. Aikaisempien epidemioiden vuoksi heillä on hyvin vahva virologinen perinne, ja siellä panostetaan valtavasti lääketieteeseen. Etelä-Afrikkaan on perustettu useampi tekoälykeskus yliopistoihin, ja siellä koulutetaan tekoälyä afrikkalaiseen ympäristöön ja kielimalleihin.

Jossain Ambomaalla nuorempi polvi ei edes muista, että meillä oli lankapuhelimia. Keskusneitien puhelimista hypättiin suoraan kännyköihin, kun ei kannattanut vetää maalinjoja. Aika pitkään kyseessä oli Nokia. Sama tapahtui pankkipalveluissa ja viestinnässä. Kaikki käyttävät Whatsuppia.

Toisaalta kiinalaista teknologiaa löytyy Afrikasta hyvin paljon. Globaalit tietotekniikkayritykset ulkoistavat työtä, ja esimerkiksi Keniassa ja Tansaniassa on kansainvälisten yritysten datakeskuksia ja palvelukeskuksia, Facebookin ja Twitterin moderointia, puhelinpalveluita ja muuta. Valitettavasti palkkataso ja työolosuhteet ovat kehnoja, mutta niiden Afrikkaan vienti todistaa, että siellä on osaavaa ja ahkeraa työvoimaa.

Koulutuson tärkeä kehityksen moottori. Miltä näyttää koulu Afrikassa?

Lasten saaminen ja niiden kouluttaminen on supertärkeää jokaiselle afrikkalaiselle. Aina ei jakseta muistaa, että YK:n vuosituhattavoitteiden seurauksena saatiin lähes kaikki lapset kouluun Afrikassa. Melkein kaikissa maissa on ala-asteen kattava koulujärjestelmä. Afrikan maat panostivat valtavasti koulujärjestelmään. Säädettiin lakeja, että lasten täytyy mennä kouluun. Järjestettiin mobiilikouluja paimentolaisille.

Etelä-Afrikassa säädettiin juuri laki, jossa esikoulusta tehtiin pakollinen, ja Suomi auttoi siinä prosessissa. KwaZulu Natalissa oli keskellä peltoa peltihökkeli, jonne paikallinen nainen oli järjestänyt pienet siniset tuolit. Lapset istuivat siellä värikkäissä koulupuvuissaan, sillä vanhemmat haluavat, että niitä käytetään ja niistä lapset ovat ylpeitä. Yhteisö oli päättänyt, että he haluavat koulun lapsille. Sinne oli myös järjestetty kouluruokailu. Etelä-Afrikka on ainoa maa alueella, jossa on säädetty pakollinen kouluruoan tarjoaminen. Yhdeksän miljoonaa lasta saa joka päivä aterian. Kouluissa näkee isoja maissisäkkejä ja tomaattisäilykkeitä.

Toisaalta laatu ei aina ole riittävä. Päinvastoin kuin Suomessa, monissa Afrikan maassa opettajan ammatti ei ole arvostettu. Nyt panostetaan koulutuksen laatuun, inklusiivisuuteen ja monikielisyyteen. Suurimmassa osassa Afrikan maita opetus tapahtuu yhä vanhalla siirtomaaherran kielellä.

Siirtymä yläasteelle on usein hankala, kun muut asiat nousevat tärkeämmiksi. Tytöt putoavat koulutuksesta, kun he menevät naimisiin tai saavat lapsia. Pojilla saattaa olla heikko motivaatio, kun pitää alkaa tehdä rahaa. Koulupudokkaita on todella paljon, mutta muuta tietä ei ole kuin vahvistaa koulutusta.

Yksityiskoulujen tarjonta ja suosio on noussut useimmissa Afrikan maissa. Korkeakoulujen kohdalla on tapahtunut paljon määrällistä kasvua. Monet niistä ovat yksityisiä säätiöiden, kirkkojen tai liike-elämän pyörittämiä laitoksia.

Valtava nuorisotyöttömyys tarkoittaa sitä, että valmistutaan kortistoon. Koulunkäyntiä ei nähdä mielekkäänä, jos se ei takaa työpaikkaa. Sen takia on paljon siirtolaisia Afrikasta, koska näköalat omassa maassa ovat niin suppeita.

Onko Afrikan maiden yhteistyöllä merkitystä?

Afrikan unioni on se taho, joka säätelee Afrikan yhtenäisyyttä ja joka laatii mantereen kattavia yhteisiä poliittisia ohjelmia. Järjestössä noudatetaan hyvin tarkkaan maantieteellistä jakoa ja myös naiskiintiöitä. Kiinalaisten rakentama Afrikan unionin talo Addis Abebassa on mainio paikka. Ruokalassakin on melkein jokaisesta afrikkalaisesta ruokakulttuurista tulevaa ruokaa. Sieltä löytyy etiopialaisbuffet, ghanalaista keleweliä, zimbabwelaista maissipuuroa eli sadzaa. Se on aivan mieletön kulttuurien kohtaaminen. Afrikan unionissa arvostetaan kulttuurista moninaisuutta. Siellä kuljetaan maan perinneasuissa ja pukeudutaan kokouksissa oman maan väreihin.

Suuri ongelma on edelleen se, että Afrikka nähdään muun maailman temmellyskenttänä, josta mietitään, mitä me voisimme sieltä saada. Olen aina muistuttanut kaikille, että afrikkalaiset elävät Afrikassa itselleen, eivätkä juuri mieti mitä eurooppalaiset heistä ajattelevat.

On olemassa sellainen mielipidetiedustelu kuin Afrobarometer, joka on erittäin hyvä lähde siihen, mitä Afrikassa ajatellaan. Verkkolehti The Continentin jokaisessa numerossa on katsaus Afrikan trendeistä. Jos haluaa tietää, mitä afrikkalaisnuoret miettivät esimerkiksi demokratiasta, sieltä löytyy vastaus.

Gaza on leimannut länsimaisen demokratian alennustilaa. Miten eteläisessä Afrikassa suhtaudutaan Gazan kansanmurhaan?

Asuin kriisin puhjetessa Etelä-Afrikassa, enkä voinut kuin tuntea suurta ylpeyttä siitä, että joku Etelä-Afrikan tapainen kansainvälisesti merkittävä maa päättää viedä asian Kansainväliseen tuomioistuimeen. Ja nimenomaan käyttäen hyväkseen järjestelmää, joka länsimaissa luotiin. He valmistautuivat siihen hyvin, ja heillä on kansainvälisen oikeuden asiantuntijoita jo omankin historiansa takia. Etelä-Afrikka panosti siihen vahvasti sekä poliittisesti että oikeudellisesti. Toki vapautusliikkeiden vanhat yhteydet ANC:n ja PLO:n välillä tekevät sen, että Palestiinaa tuetaan loppuun asti.

Se oli tietynlainen näpäytys sille, että Etelä-Afrikkaa syytettiin BRICSin jäsenenä aidalla istumisesta Ukrainan suhteen. Mutta Afrikan maat eivät halua olla lännen, Kiinan tai kenenkään muun kuin Afrikan puolella. He puolustavat ihmisoikeuksia globaalisti, ja sen takia Gaza on heille tärkeä. Mutta Gazan tilanne on niin toisen tason asia. Vanhat eurooppalaiset valtiot ja EU ovat myyneet periaatteensa. On ollut tärkeämpää turvata omat edut kuin nähdä, mitä hirveyksiä siellä tapahtuu.

Nyt Afrikan maat muistuttavat lännelle, että te olette luoneet globaalit ihmisoikeudet ja niitä valvovat elimet. Länsi haluaa Afrikan maiden puolustavan heihin kohdistuvaa uhkaa Ukrainan suhteen mutta Kongo, Sudan ja Gaza ovat toisarvoisia, koska ne ovat jossain kaukana. Se on kaksinaamaista. Monet maat ovat liittyneet Etelä-Afrikan vetoomukseen.

On murheellista, että kukaan ei pysäytä Israelia, joka rikkoo kaikkia mahdollisia kansainvälisiä sopimuksia ja kaikkia moraalikoodeja ja inhimillisyyttä. Me tulemme vielä joskus häpeämään tätä tulevien sukupolvien edessä.

Entä kansan mieliala suhteessa Gazaan ja Ukrainaan?

Etelä-Afrikassa on iso vahva juutalaisyhteisö, joista osa on asettunut Gazan puolelle. Suurin osa tummaihoisesta väestöstä ja myös valkoisista kavahtaa näitä kauheuksia ja vertaa tilannetta maan omaan historiaan, kun eriväriset erotettiin toisistaan ja ihmisiä näännytettiin nälkään apartheidin aikaan. Silloinen hallinto ja Israel tekivät varmaan aikoinaan yhteisen pelikirjan, miten ihmiset erotellaan uskonnon tai värin tai muun toisarvoisen ominaisuuden perusteella.

Kansa kannattaa hallitusta Gazan politiikassa, mutta Ukrainan suhteen ollaan jopa vähän voitonriemuisia. Ei sen takia, kun ukrainalaiset kärsivät, vaan siksi, että jos ei pyritä elämään rauhanomaisesti, niin sota tulee lähelle. Ei voi ajatella, että vain ei-eurooppalaiset maat tappelevat keskenään eivätkä osaa järjestää asioitaan.

Lähtökohtaisesti Afrikan maat tuomitsevat Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Monet tämänhetkisen afrikkalaisen eliitin jäsenet saivat Neuvostoliiton aikoina koulutuksen Ukrainassa ja lukuisat afrikkalaiset opiskelivat Kiovassa. Ukraina harrastaa hyvää diplomatiaa Afrikan suuntaan ja on muistuttanut siitä, että he tukivat vapautusliikkeitä osana vanhaa Neuvostoliittoa.

Millainen on Yhdysvaltojen asema eteläisessä Afrikassa nykyään?

Monet muistavat, kenen puolella kukakin oli aikoinaan ja miten yhdysvaltalaiset monikansalliset yritykset ja maan poliittinen johto tekivät parhaansa pönkittääkseen apartheid-hallintoa. Yhdysvalloissa oli toki kongressissa vahva liike, joka vastusti apartheidia ja tuki eteläafrikkalaisten ihmisoikeuksia.

Donald Trumpin ensimmäinen kausi presidenttinä oli varsin masentava, sillä hänellä ei ollut minkään sortin käsitystä Afrikan mantereesta. Kun hän käytti sanaa ”shithole” viitatessaan Afrikan maihin, se sai monet maat varpailleen. Yhdysvalloilla on monen Afrikan maan kanssa tullivapaussopimus, josta nämä maat ovat riippuvaisia, ja suuri osa niiden tuotteista menee Yhdysvaltojen markkinoille. Etelä-Afrikassa on Fordin tehdas, josta viedään autoja Jenkkeihin. Vaatteita tehdään Walmartille, Nikelle ja muille isoille merkeille. Nykyinen Trumpin hallinto on uhannut lopettaa tullivapauden, kun se katsoo Afrikan maiden tukevan Venäjää.

Etelä-Afrikassa oltiin ylpeitä siitä, miten presidentti Cyril Ramaphosa esiintyi tapaamisessa Trumpin kanssa. Ja olihan se täysin absurdia, että maailman johtavan maan presidentti näyttää feikkivideoita ja älyttömiä lehtileikkeitä pottuillakseen afrikkalaiselle valtionpäämiehelle.

Äskettäin Trumpin vieraana oli useamman Afrikan maan edustaja, ja Trump kommentoi, kuinka yllättävän hyvää englantia Liberian presidentti Joseph Boakain puhuu. Tämä huomautti, että englanti on maamme virallinen kieli ja maan perustivat aikoinaan yhdysvaltalaiset vapautetut orjat.

Trump on kuin naurettava karikatyyrihahmo, mutta samaan aikaan pöydällä on vakavia asioista. Yhdysvaltain kehitysyhteistyöviraston USAIDin lakkauttaminen oli valtava isku Afrikalle. Varsinkin HIV-epidemian kurissa pitäminen oli paljolti järjestön kontolla. Myös opetussektorilla ja humanitäärisessä avussa USAID oli iso toimija.

Monet ovat kysyneet, miksi Afrikka on ollut niin riippuvainen USAIDin toiminnasta ja ylipäänsä ulkomaisesta avusta. Täytyy muistaa, että globaali pohjoinen saa paljon enemmän Afrikalta kuin mitä se sijoittaa sinne. Koko kansainvälinen talousjärjestelmä pitäisi suunnitella uudelleen, jotta Afrikan mailla olisi mahdollisuus tulla taloudellisesti itsenäisiksi. Kaikkihan me olemme riippuvaisia toisistamme.

Entä Suomen ja Afrikan riippuvaisuussuhde näinä päivinä?

Meillä on sama tendessi kuin monella muullakin maalla, että kehitysyhteistyötä vähennetään ja kauppaa pyritään lisäämään, ja siinä on ollutkin jonkin verran kasvua. On hienoa, että suomalaisetkin yritykset ovat löytäneet Afrikan potentiaalin. Korkeakouluyhteistyö on todella tärkeää, ja suomalaista koulutusta arvostetaan Afrikan maissa valtavasti. Siitä maamme usein tunnetaan. Mutta maineen ylläpitäminen ei toimi, jos sitä ei tueta. Siksi on upeaa, että voimme nyt EU-rahoituksella tukea opettajuutta ja koulutusta laajemmin.

Siirtolaisuuteen ja liikkuvuuteen liittyvään politiikkaan olisi syytä panostaa. Voisimme tukea afrikkalaisten korkeakouluopintoja Suomessa, ja he varmaankin antaisivat panoksensa Suomen hyväksi jossain vaiheessa. Valitettavasti ei ymmärretä mitä menetämme, kun emme hyödynnä niitä afrikkalaisia osaavia ja resilienttejä nuoria, joista samalla tulisi Suomen lähettiläitä, kun he palaavat takaisin kotimaahansa.

Namibian vapautusjärjestön Swapon monet jäsenet saivat koulutuksensa Suomessa ja nousivat merkittäviin asemiin maan itsenäistyttyä.

Kuten väliaikainen presidentti Nangolo Mbumba, joka kävi suomalaisten lähettien koulua, tai vaikka meidän hyvin tuntema edesmennyt entinen varapresidentti Nickeý Yambo. Myös Etiopian presidentti Haile Mariam sai koulutuksensa Tampereella. Tuollaiset ovat mielettömän arvokkaita kontakteja. Myös tällaista pääomaa kannattaisi miettiä, kun tekee kehitysyhteistyötä. Se avaa monenlaisia ovia ja maksaa itsensä takaisin.

Eräs sukulaiseni on hoivakodissa, ja hoitajien parissa on monia tummaihoisia myös eri Afrikan maista. On aivan mahtavaa, kun meillä on sellaisia vanhusten hoivaajia. Afrikkalaisilla on niin luontainen ja lämmin tapa pitää huolta toisista, koska heillä yhteisöllisyys on vahvaa. Kuten afrikkalainen filosofia sanoo: Ubuntu, minua ei olisi, jos sinua ei olisi.

Fakta 

VTM Iina Soiri on kymenlaaksolainen, puolet elämästään Afrikan mantereella asunut Afrikan tutkija ja kehitysyhteistyön ammattilainen. Soiri on tutkinut ja tukenut eteläisen Afrikan yhteiskunnallista muutosta, naisten osallistumista itsenäisyysliikkeisiin sekä Suomen ja pohjoismaiden tukea eteläisen Afrikan vapautusliikkeille.

Iina Soiri osallistui aktiivisesti myös Rauhanpuolustajien toimintaan 1980- ja 1990-luvuilla. 

Häneltä ilmestyi tänä syksynä Namibiaan ja Mosambikiin sijoittuva romaani Kun kaikki muuttuu muuksi.

• Kirjoittanut Teemu Matinpuro