Kolumni: Rauhan ehdot

Kolumni: Rauhan ehdot

Neuvottelujen aloittamisesta huolimatta Ukrainan ja Venäjän välinen rauha näyttää vaativan vielä tuhansia uhreja. Nytkään ei ole tullut se hetki, jolloin Putin ja Zelenskyi uskovat saavansa neuvottelupöydässä paremman tuloksen kuin sotimalla. Selvää on myös, että neuvotteluihin ei olisi päädytty, ellei Yhdysvallat olisi ryhtynyt painostamaan pääasiassa Ukrainaa. Venäjälle Trump ei ole keppiä samalla tavalla heristellyt, pikemminkin päinvastoin.

Trumpin päätös irrottautua USA:n sitoumuksista Eurooppaan on tarkoittanut sitä, että Ukrainan tukemisesta on tullut taakka, josta halutaan eroon. Kiinan nousun patoaminen on nyt ensisijainen tehtävä, ja taloudelliset satsaukset asevoimiin ovat siirtymässä Aasiaan. Jatkossa Ukraina joutuu ilmeisesti ostamaan tarvitsemansa yhdysvaltalaisaseet.

Ukrainan jättäminen Euroopan huoleksi lisää entisestään Venäjän pelkoa ja varustautumista. Sen seurauksena mantereen talous pysynee jatkossakin sotaa edeltänyttä heikommassa asemassa. Samalla yhdysvaltalaiset energiayhtiöt ja aseteollisuus säilyttävät markkinansa.Trumpilla on hyvä syy uskoa, että asetehtaiden tilauskirjat alkavat täyttyä, sillä Ukrainan markkinoiden lisäksi EU-maat ovat kasvattamassa varustelumenojaan. Komission julkistama 800 miljardin euron varusteluohjelma on niin suunnaton investointi, että Euroopassa ei ole kapasiteettia valmistaa vastaavaa määrää aseita.

Ukrainan sodasta ja Euroopasta vetäytymisestä on muitakin mahdollisia seurauksia, joista Trump voi kuvitella USA:n hyötyvän. Suhteiden paraneminen Venäjän kanssa kasvattaisi Putinin liikkumatilaa suhteessa Kiinaan, mikä on Yhdysvaltojen intressissä. Kiinan olisi ainakin jossain määrin vaikeampi käyttää Venäjä-korttia USA:n-politiikassaan.

Ukrainalle Yhdysvaltojen linjan muutos on tarkoittanut niin merkittävää sodankäynnin edellytysten heikkenemistä, että kaikista aiemmista puheista huolimatta se joutui aloittamaan neuvottelut Venäjän kanssa. Vaikka Ukraina ei ole vielä hävinnyt sotaa, sillä ei ole realistisia edellytyksiä sen voittamiseen vuoden 1991 rajat palauttamalla. Siksi nyt käydyt suorat neuvottelut rauhansopimuksesta ja syntynyt sopimus sotavankien ja kaatuneiden vaihtamisesta ovat olleet välttämätön askel kohti sodan päättymistä.

On kuitenkin kesän yli jatkuvan sodan savuverhon ja siitä laskeutuvan hämärän peitossa, milloin molemmat osapuolet päätyvät siihen, että neuvottelemalla saadaan parempi tulos kuin sotaa jatkamalla.