Venäjän 2010-lukua voi pitää fasismiin päättyvänä syöksykierteenä. Vuonna 2013 tuli voimaan ensimmäinen ”homopropagandan” kieltävä laki. 10 vuotta sen jälkeen ”kansainvälinen HLBT-liike” on todettu ekstremistiseksi. (Huhtikuun kolumnissa kerroin, että duumassa valmisteltiin lakia feminismin toteamiseksi ekstremistiseksi ideologiaksi. Valmistelu on ilmeisesti vielä kesken.) Novaja Gazeta arvioi, että ’liikkeen’ kieltäminen on lakiteknisesti haastavaa, sillä ei ole selvää, mitä ’liikkeellä’ tarkoitetaan.

Ekstremistileima lamaannuttaa HLBTQIA+-oikeuksia puolustavien järjestöjen toiminnan. Järjestöihin linkitetyt henkilöt voivat saada 12 vuotta vankeutta. Viranomaiset ovat suorittaneet etsintöjä queer-ystävällisissä tiloissa ja yksityishenkilöiden kotona. Uusi laki on kuitenkin vain yksi osa venäläisen järjestelmän harjoittamaa sortoa. Hyvin konkreettisia vaikutuksia on myös heinäkuussa 2023 voimaan astuneella lailla, joka kieltää transterveydenhuollon ja virallisen sukupuolimerkinnän vaihtamisen, peruu jo solmitut avioliitot, jos osapuolena on ollut transihminen, ja kieltää transihmisiä adoptoimasta lapsia.

Venäjän valtion johto kasvattaa lakimuutosten avulla pesäeroa ”länteen”. Viittaamalla sateenkaari-ihmisiin ”kansainvälisenä liikkeenä” Venäjän propagandakoneisto antaa ymmärtää, että queeriys olisi tullut Venäjälle lännestä. Kirjassaan Straight: The Surprisingly Short History of Heterosexuality (suom. Hetero: Yllättävän lyhyt heteroseksuaalisuuden historia) historioitsija Hanne Blank kuvaa, miten heteroseksuaalisuudesta tuli 1800-luvulla ”normaalin” synonyymi juuri länsimaissa. Vastoin Putinin väitteitä homoseksuaalisuutta ei luotu lännessä – lännessä luotiin ylivallan omaava ’normaaliuden’ käsite.

Lähempänä totuutta olisi väittää, että heteroseksuaalisuus on länsimaista propagandaa, joten esitän Putinille sen kieltämistä. Oletettavasti Putin ei kuitenkaan ymmärrä olevansa väärässä, eikä tilanne Venäjällä parane lähiaikoina. Saksa on ilmoittanut myöntävänsä jatkossa enemmän turvapaikkoja Venäjältä paenneille sateenkaari-ihmisille. Käytännössä Eurooppaan pääsy itärajan takaa on tällä hetkellä erittäin vaikeaa ja kallista. Inhimillisempi rajapolitiikka mahdollistaisi sen, että yhteydet Venäjällä toimintaa jatkaviin ihmisoikeuksia ajaviin tahoihin eivät katkea.

Teksti: Daria Tarkhova
Kirjoittaja on vallankäytöstä huolissaan oleva vapaa työläinen.