Turkissa on juhlistettu 24. heinäkuuta Lausannen sopimuksen satavuotisjuhlaa. Sopimus on Turkin tasavallan perustamisasiakirja, joka allekirjoitettiin sveitsiläisessä Lausannen kaupungissa.

Erdoğan muokkaa kuvaa Turkin historiasta omien tavoitteidensa mukaiseksi. Osmani-imperiumi oli monikulttuurinen, laajoja alueita satoja vuosia hallinnut suurvalta, jonka hallinto perustui vallattujen alueiden paikalliseen autonomiaan. Vaikka imperiumin pääkaupunki sijaitsi Turkin Konstantinopolissa (nyk. Istanbul), turkkilaiset olivat yksi etninen ryhmä muiden kansojen joukossa. Osmaniturkki oli imperiumin hallintokieli, mutta siihen kuuluvia kansoja ei yritetty assimiloida turkkilaisiksi.

Osmani-imperiumin luhistuminen 1800-luvun puolivälissä ja ensimmäisen maailmansodan vuodet olivat erityisen kaoottisia turkkilaismielisten ryhmien kamppaillessa keskenään sen jälkeen, kun sulttaani Abdulhamid II oli syösty vallasta vuonna 1909. Imperiumin lopun sinetöi vuonna 1923 solmittu Lausannen sopimus, joka lopetti Kreikan ja Turkin välisen sodan (1919–1922). Turkin itsenäisyyssodassa maan johtoon nousi Mustafa Kemal Atatürk, joka luodakseen modernin valtion vaihtoi turkin kieleen latinalaiset aakkoset arabialaisen kirjaimiston tilalle ja lakkautti kalifaatin, maailman sunnimuslimien yhteisön, jota oli johdettu Konstantinopolista käsin.

Turkissa Lausannen sopimus esitetään suurena voittona, vaikka se vain sinetöi osmanivaltion päättymisen. Toki Atatürk onnistui estämään sen, ettei Turkista tullut Britannian siirtomaata. Sen sijaan naapurimaa Irakissa Britannia sai paljon vaikutusvaltaa, ja Ranska Syyriassa. Turkki ei ole osmani-imperiumin seuraajavaltio, vaan yksi niistä valtioista, jotka syntyivät osmanien hallitsemille alueille sen hajotessa. Turkki ei ole vastuussa osmanivaltion julmuuksista, kuten 1915–1918 tapahtuneesta armenialaisten kansanmurhasta. Silti Turkin valtio kiistää sen kaikin voimin sen sijaan, että tapahtumia selvitettäisiin tieteellisesti.

Turkista muodostui valtio, joka on osmani-imperiumin vastakohta: keskusjohtoinen ja sekulaari, joka yrittää pakkoassimiloida vähemmistökansat etnisiksi turkkilaisiksi.

Erdoğan vääristelee historiaa

Turkissa kuten Venäjälläkin koetaan traumaa menetetystä suurvalta-asemasta. Monet haaveilevat menneestä loistosta sen sijaan, että voimavarat käytettäisiin selviytymiseen nykymaailmassa. Erdoğan on muokannut osmanien sulttaaniajasta ja Kemal Atatürkin ideologiasta vision Turkista tulevaisuuden suurvaltana. Erdoğan käänsi katseensa itään ja alkoi maalailla kuvaa osmani-imperiumin mahdin palauttamisesta, kun Turkin EU-jäsenyysneuvottelut jumiutuivat vajaa kymmenen vuotta sitten. Erdoğan loi siten Turkista osmani-imperiumin seuraajavaltion suurvaltahaaveineen. Sen keskeinen ero kuviteltuun edeltäjäänsä on hallinnon keskittäminen yhdelle johtajalle paikallisten autonomioiden sijaan.

Vaikka Turkissa ihaillaan osmanien historiaa ja haaveillaan paluusta menneeseen loistoon, kukaan ei ehdota turkin kielen kirjaimiston palauttamista arabialaisiin aakkosiin. Myöskään kalifaatin perustaminen uudelleen ei ole suunnitteilla, vaikka Turkki kilpailee Saudi-Arabian kanssa asemasta sunnimuslimien johtajana. Sen sijaan Erdoğan on peruuttanut erään Atatürkin määräyksistä, hijab-huivin käytön kiellon naisilta ja tytöiltä kouluissa ja valtion virastoissa. Kuten muissakin Lähi-idän maissa hijabit ovat nykyään yleinen näky kaduilla.

Heinäkuun 24. päivänä kurdit järjestivät seminaareja Lausannen sopimuksen muistoksi vastakkaisissa tunnelmissa kuin sitä juhlivat turkkilaiset. Sopimuksella kumottiin kolme vuotta aiemmin Sevresin sopimuksessa kurdeille luvattu osittainen itsemääräämisoikeus. Kurdeista sanotaan, että he ovat Lausannen sopimuksen suurimpia häviäjiä, sillä ainoat sopimuksessa mainitut vähemmistöt ovat uskonnollisia vähemmistöjä, kuten kristityt, joten kaikkia Turkin muslimeja pidetään etnisesti turkkilaisina. Turkin valtio ei 1990-luvulle asti suostunut edes keskustelemaan kurdien oikeuksista. Tätä perusteltiin sillä, ettei voi keskustella sellaisesta mitä ei ole, koska niitä ei mainita Lausannen sopimuksessa.

Kurdit eivät kuitenkaan ole Lausannen sopimuksen suurimpia häviäjiä, sillä he sentään järjestävät seminaareja aiheesta, toki Turkin rajojen ulkopuolella. Sen sijaan monet muut sata vuotta sitten tällä alueella eläneet muslimivähemmistöt – kuten arabit, lazerit, tšerkessit, tataarit ja Balkanilta muuttaneet ihmiset – ovat sulautuneet turkkilaisiksi.

Kuinka Erdoğan muuttaa Ruotsi-kuvaa?

Erdoğan hyväksyi Suomen sotilasliitto Naton jäseneksi, mutta Ruotsille hän asettaa uusia ehtoja senkin jälkeen, kun maa oli täyttänyt kesällä 2022 solmitun Madridin sopimuksen vaatimukset. Naton huippukokouksessa Vilnassa heinäkuussa 2023 Erdoğan vaati Ruotsia ajamaan Euroopan unionissa Turkin jäsenyysneuvottelujen aloittamista uudelleen. Ruotsin hallitus lupautuikin toimimaan Brysselissä Turkin asiamiehenä.

Ruotsissa iloittiin, kun Erdoğan ilmoitti 10. heinäkuuta, että hän antaa Turkin parlamentille käsiteltäväksi Ruotsin Nato-jäsenyyden. Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä pian Turkista alkoi kuulua Erdoğanin yhteistyökumppanin, ääninationalistisen MHP-puolueen lausuntoja, että se aikoo äänestää ”ei” Ruotsin Nato-jäsenyydelle. Ruotsalainen sananvapaus, mielenosoitukset ja Koraanin polttamiset olivat olleet Erdoğanille hyvää kampanjamateriaalia Turkissa toukokuussa 2023 olleissa presidentinvaaleissa. Ruotsi-vihaan lietsomisen jälkeen Erdoğanin olisi nyt saatava turkkilaiset nationalistit pitämään ruotsalaisia mukavina liittolaisina. Ruotsin hallituksella on puolestaan oma haasteensa: kansalaiset ovat tympääntyneet Erdoğanin, uuden liittolaisensa, temppuiluun.

Teksti: Kristiina Koivunen