Ranskan muukalaislegioona, Wagner-joukot ja muut vähemmän tunnetut palkka-armeijat ovat kuin luonnollinen osa ihmisyyttä, mikäli uutisointia on uskominen. Ranskan muukalaislegioonaa on jopa ihannoitu, ja Wagner-joukoillakin on ihailijansa. Emmekä me tavalliset uutisten lukijat hätkähdä lainkaan, kun kerrotaan ”rahasta tappavien” valloittaneen sen ja sen kukkulan. Emme edes ajattele, että nämä kuukausipalkkalaiset valloituksen yhteydessä murhasivat, tappoivat, haavoittivat, raiskasivat ikään ja sukupuoleen katsomatta kaikki tielleen osuneet. Jos sinut palkataan murhaamaan joku ja jäät teostasi kiinni, saat elinkautisen tuomion. Mutta jos liityt Wagner-joukkoihin, saat vapaasti tappaa ja murhata, ja joka kuukausi tilillesi tulee toimistasi runsas palkkio. Jollain ihmeellisellä tavalla tämä toiminta on jäänyt kritiikin ulkopuolelle, tappokäskyjä jakavat kenraalit patsastelevat julkisesti median edessä kuin sotasankarit. ”Eläköityneet” palkkatappajat kertovat tarinansa lehdissä, kirjoissa ja nettifoorumeilla. Poliitikot, oikeuslaitos ja kansainvälinen yhteisö vain kohauttelevat harteitaan. Jos nimike viittaa armeijaan tai sotilaallisuuteen, saa kuka tahansa olla palkallinen tappaja, niinkö se menee? Puhutaan terroristi -ja rikollisjärjestöistä, niiden toiminta on selkeästi tuomittavaa. Wagnerin kaltainen palkka-armeija hyväksytään, eikä palkkatappajaa tuomita teoistaan.

Teksti: Markku Laitinen