Työehtosopimuskierros on tätä kirjoitettaessa kuumimmillaan, ja sopimuksia tulee julki viikoittain. Työehtosopimusneuvotteluiden aikana on julkisuudessa ollut keskustelua ”yleisestä linjasta”. Sillä kuvataan toimittajien puheissa yleensä vientialojen, kuten teknologiateollisuuden ja kemian alan, neuvottelutuloksia. Tämä julkisuuteen synnytetty kuva ”yleisestä linjasta” ei kuitenkaan perustu mihinkään pätevään, eri osapuolten yhteisesti sopimaan päätökseen. Jokaisella neuvottelukierroksella neuvottelijat lähtevät neuvottelemaan oman viiteryhmänsä työehtosopimukseen perustuvilla tavoitteilla, joista sitten lopulta neuvottelutulos syntyy. Eri sopimusalojen sopimukset ja olosuhteet, kuten esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin toiminnat, poikkeavat toisistaan niin oleellisesti, ettei toiselle sopimusalalle syntynyt ratkaisu kelpaa malliksi.

Voidaankin vahvasti epäillä neuvottelupöydän itsenäisyyttä, mikäli sopimuspöydästä tuntuu puuttuvan todellista halua neuvotella eikä mandaattia ratkaisuun pyrkimiseen ole. Työehtosopimusjärjestelmän tulee rakentua vahvasti alalle ominaisten olosuhteiden perustalle, johon sopimalla pyritään rakentamaan aina vain toimivampia työehtoja ja työtä edistäviä ratkaisuja. Tuloksekkaan neuvottelutoiminnan edellytyksenä on luottamuksellinen yhteistoiminta.

Poliittisen painostuksen alla vuonna 2016 solmittu kilpailukykysopimus on ollut raskas taakka työntekijöille. Kikyyn sisältynyt työaikojen pidennys oli erityisesti julkiselle sektorille tehoton ja raipaksi koettu pakko, joka ei käytännössä tuottanut minkäänlaisia taloudellisia hyötyjä. Työajan normalisoinnista tuli myöhemmin maksettavaksi vielä vuosien jälkeen laskennallisesti perusteeton hinta, huolimatta siitä, että työajan lisäys toteutettiin alun perin kustannusneutraalisti!

Eläkemaksujen korotus oli toinen tuon ajan hallituksen keksimä raippalisä. Se rasittaa edelleen työntekijöitä korotettuina eläkemaksuina. Olisi yksinkertaisen hyödyllistä parantaa työntekijöiden ansiotasoa poistamalla tilapäiseksi vientitueksi koettu eläkemaksujen kikyrasite. Suomen kilpailukyky on huippuluokkaa ja yritysten osingonjako vahvassa vireessä, joten tämä jäänne eriarvoisuutta kasvattaneesta toimesta on nopeasti korjattavissa.

Eduskuntavaalien lähestyessä vaalilupaukset ovat alkaneet pulpahtaa pintaan. Veronalennuslinjaa tarjotaan jo kaikille tulotasoille. Tätä ei julkinen sektori kestä, vaan verotusta pitäisi tehostaa erityisesti siellä missä on maksukykyä – esimerkiksi tulojen ylimpään kymmenykseen. Yhteiskunnan velvoitetta huolehtia heikommista ja varsinkin niistä, joilla ei ole kykyä puolustaa itse itseään, ei voi missään tilanteessa vaarantaa. Veropohjan uudistaminen ja tasa-arvoistaminen olisi hyvä aloittaa esimerkiksi listaamattomien yritysten perusteettoman verottoman edun poistamisella!

Teksti: Keijo Hiltunen
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.