Iranin hallitsemalta alueelta Turkin kautta Suomeen muuttaneen Rojin Birzoin elämää on ohjannut lapsuudesta aikuisuuteen oikeudenmukaisuuden edistämisen pakko.

Kun Rojin Birzoin perhe pakeni Iranista vuonna 2000, hän hautasi meikkinsä naapurin pihalle. Nuori Rojin luuli, että perhe palaisi pian kotiin ja hän saisi meikkikokoelmansa takaisin käyttöön.

Ihmisoikeusaktivisti Birzoin Instagram-tilin kuvauksessa lukee ”kapinallinen kurdinainen”. Sellainen hän on ollut pienestä asti. Kaikki sukulaiset eivät hyväksyneet Birzoin kiinnostusta meikkeihin, aivan niin kuin he eivät hyväksyneet hänen intoaan vaikuttamiseen.

”En voinut vain katsoa vierestä, jos näin kaltoinkohtelua. Olen aina halunnut taistella Kurdistanin, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Kyseenalaistin myös miehiä, ja moni näki sen epäsopivana.”

Peshmergan perhe pakenee

Vaikuttamistyön suurin innostaja on kuitenkin ollut Birzoin isä.
”Isän toiminnan takia on ollut aina selvää, että ensinnäkin olen kurdi ja toiseksi että se tarkoittaa sitä, että minulla ei ole samoja oikeuksia kuin muilla. Kurdina minun pitää taistella oikeuksistani.”

Birzoin isä on ollut peshmerga, Iranin hallintoa vastaan taisteleva kurdisissi. ”Minulle oli selvää, että jos joku kurdi toimi Iranissa poliisina, hän oli jash eli petturi, koska hallitsija ei ollut meidän puolella. Iran on valloittanut osan Kurdistanista.”

Poliittisen toiminnan vuoksi isä joutui Iranin tiedustelupalvelun vangitsemaksi. Tuolloin kahdeksanvuotias Birzoi muistaa isänsä mustelmaiset, synkät kasvot, jotka telkien takaa vakuuttivat: ”Älkää murehtiko, kyllä minä tulen pois.” Birzoi oli kuitenkin ymmärtänyt aikuisten välillä vallitsevasta vakavasta tunnelmasta, että niille, jotka joutuvat vankilaan, ei käy hyvin, ja isä voidaan jopa hirttää.

Birzoin kotiin tehtiin ratsioita. Poliisit tulivat keskellä yötä ja hajottivat paikkoja. Birzoin äiti sai vinkin, että seinälle kannattaa laittaa Iranin islamistihallinnon ensimmäisen johtajan Khomeinin kuva. Näin kotitarkastuksia tekevät poliisit saattaisivat ajatella, että perhe ei ollutkaan vallankumouksellisten puolella. Kun Birzoi huomasi kuvan, hän oli pettynyt ja vihainen. Miksi kodin seinää koristi diktaattori? Hän leikkasi Khomeinilta silmät pois.

”Onneksi äiti huomasi sen ajoissa”, huokaa Birzoi.

Birzoin perheeseen oli vähän aikaa sitten syntynyt vauva. Isoäiti lahjoi korkeassa asemassa olevan vankilaviranomaisen, joten isä pääsi vankilasta lomalle tekosyynä vauvan nimenantojuhla. Perheessä ymmärrettiin, että nyt on lähdettävä maasta. Pakomatka johti Turkkiin, missä isä myi teetä perheen elättämiseksi, sillä pakolaisille ei ollut tarjolla minkäänlaista sosiaaliturvaa. Nuori Rojin meni usein isänsä mukaan myymään teetä. Hän muistaa, kuinka ihmiset olivat heille ilkeitä ja saattoivat sylkäistä päin.

Perhe vietti Turkissa kaksi vuotta ja pääsi sieltä YK:n suojelemana pakolaisstatuksella Suomeen.

Rasismi rikkoo alkuhuuman

Rojin Birzoin ensimmäinen asuinpaikka Suomessa oli Iin kunta Pohjois-Pohjanmaalla. Perhe oli kuullut Suomesta paljon hyvää. Birzoi kertoo olleensa alkuhuumassa, kun opetteli suomen kieltä ja tutustui kulttuuriin. Mutta rasismin ja syrjinnän määrä yllätti.

”Olimme aivan rikki pakolaiselämästä ja siitä, että jouduimme lähtemään Iranista. Odotimme innolla seuraavaa vaihetta, jossa elämä hymyilee. Meille sanottiin, että suomalaiset ovat tosi kilttejä, niin kuin moni heistä onkin. Jossain jopa luki, että suomalaiset eivät osaa kiroilla. Mutta osa ihmisistä oli tosi vihamielisiä. Sai kuulla ’vitun mamut’ -huutelua ja vastaavaa.”

Lapsuuden traumat, pakolaisen elämän rikkinäisyys ja perheen selviytymisyritykset monen kulttuurin välillä eskaloituivat Birzoin ollessa teini-iässä.

”Minulla ei ollut missään hyvä olla, ei kotona, ei kodin ulkopuolella. Koulussa kiusattiin tosi paljon. Ei ollut ketään aikuista, joka ymmärtäisi miten rikki olin ja joka olisi tukenut minua.”

Kiinnostus politiikkaan auttoi teini-ikäistä Birzoita jaksamaan. Hänen huoneensa seinät olivat täynnä inspiroivien naistaistelijoiden kuvia. Hän kuunteli peshmergojen taistelumusiikkia ja ajatteli, että jonain päivänä hänestä tulee samanlainen.

Taistelu oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja Kurdistanin puolesta

Jos Rojin Birzoi olisi lapsena tiennyt, millainen aikuinen hänestä tulee, hän olisi varmasti ollut itsestään ylpeä. Hänet näkee usein mielenosoituksissa. Birzoi on Rauhanpuolustajien johtokunnan jäsen ja mukana Tottelemattomuusakatemiassa, joka on nuorten aktivistien verkosto. Lisäksi Birzoi on käynyt Sadankomitean rauhanlähettiläskoulutuksen. Kurdien vapaustaistelun lisäksi naisten oikeudet ovat lähellä hänen sydäntään. Hän on kyseenalaistanut patriarkaalista vallankäyttöä sekä suomalaisten että kurdien keskuudessa. Lisäksi Birzoi on tehnyt ihmiskaupan, sukupuolittuneen väkivallan ja tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista työtä. ”Maahanmuuttajanaiset ovat erityisen heikossa asemassa, kun kyse on sukupuolittuneesta väkivallasta.”

Rojin Birzoi paljasti Rauhanpuolustaja-lehdelle myös muutaman tulevan projektinsa. Tekeillä on podcast-sarja, jossa hän keskustelee vieraidensa kanssa yhteiskunnallisista asioista, esimerkiksi naisten asemasta, hoitajien työolosuhteista ja eläinten oikeuksista. Podcastin nimeksi tulee osuvasti Rojin – kapinallinen kurdi. Lisäksi Rauhanpuolustajissa alkaa toimia Birzoin johdolla opinto- ja toimintaryhmä, joka keskittyy kurdien asemaan ja oikeuksiin.

Kun Birzoin lapsuuden pahiksia olivat Iranin islamistihallitsijat Khomeini ja Khamenei, aikuiselämässä joukkoon liittyi Turkin diktaattori Erdogan. Birzoi kannustaa tavallisia ihmisiä lisäämään omaa ja toisten tietoisuutta kurdeista. Lisäksi päättäjiä tulisi painostaa pitämään kurdien asema mielessä, kun Turkin vaikutusvalta Suomessa lisääntyy Naton jäsenyysprosessin seurauksena. Birzoi kokee, että kurdit on unohdettu, sillä sortoa ja vainoa tapahtuu sekä välittömästi Kurdistanin alueella että välillisesti esimerkiksi Suomen suostuessa Turkin vaatimuksiin.

”Boikotoi valtioita, jotka sortavat kurdeja, ja jos innostut, voit tukea järjestöjä jotka auttavat kurdeja Kurdistanissa ja täällä”, ehdottaa Birzoi.

Kaikkea tätä vaikuttamistyötä Birzoi tekee arkisen sairaanhoitajan työnsä lisäksi. Pitkät päivät ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Tärkeä vastapaino työlle ovat koirat Rocky ja Rambo.

”Koirat ovat opettaneet minulle paljon. Ryhdyin kasvissyöjäksikin koirien takia.” Rojin Birzoi toivoo tulevaisuutta, jossa oltaisiin kiinnostuneita ihmisten, eläinten ja luonnon oikeuksista, silloinkin kun siitä ei ole suoraa hyötyä itselle.

”Suomessa asiat ovat olleet suhteellisen hyvin, mutta nyt ajatus rauhaa edistävästä Suomesta on särkynyt. Suomessa pitäisi tehdä töitä sen eteen, että ihmisoikeusperiaatteista ei luovuttaisi.”

Teksti: Daria Tarkhova
Kuvat: Tiiu Hyyryläinen