Ukrainan sotaa kutsutaan Venäjällä taisteluksi Natoa vastaan. Sanaa ”länsi” käytetään usein sotilasliiton synonyyminä. Nato ja sen kanssa yhteistyössä toimivat maat on helppo listata, lännen käsitteen utuisuus taas mahdollistaa moraalisten puutteiden ja vähäisemmän ihmisyyden liittämisen vastustajaan.

Puheet Naton ja lännen vastaisesta taistelusta olisi helppo pistää venäläisen propagandan piikkiin ja todeta ne itse aloitetun hyökkäyssodan oikeuttamisyritykseksi, jos vastaava puhetapa ei olisi käytössä myös täällä. ”Me” eli ”länsi” käy kuulemma Ukrainassa sotaa Venäjän kanssa. Määrittelyt jäävät tässäkin tapauksessa avoimiksi tai epämääräisiksi. Viitataan arvojen tai sivilisaatioiden sotaan, puhutaan totalitarismin pysäyttämisestä. Osana tätä kamppailua EU-maat yrittävät korvata venäläistä maakaasua qatarilaisella, ja Suomi ja Ruotsi suomettuvat Turkin suuntaan.

Ukraina käy oikeutettua puolustussotaansa niillä keinoilla, joita sillä on käytettävissä. Ratkaisevassa roolissa on ollut Yhdysvaltojen liittolaisineen toimittama aseapu ja tiedustelutieto. Tässä suhteessa Venäjän puhe sodasta Natoa vastaan on perusteltua. Ukrainan tukeminen on välttämätöntä, mutta siihen voi sisältyä myös muita kuin puolustustaisteluun liittyviä tavoitteita. Yhdysvalloissa ääneen lausuttuihin pyrkimyksiin kuuluu Venäjän ratkaiseva ja pitkäaikainen heikentäminen. Sodan pitkittyminen on varma tapa kasvattaa tuhottujen venäläispanssareiden ja tapettujen sotilaiden määrää, mutta ei se välttämättä ole ukrainalaisten kannalta tavoiteltavin vaihtoehto.

Retoriikka kuitenkin kovenee koko ajan. Helsingin Sanomien joulukuun alussa haastattelema brittitutkija Keir Giles vaatii lehden otsikoinnin mukaan ”Eurooppaa vastahyökkäykseen, koska sota Venäjän kanssa alkoi jo”. Gilesin mukaan Venäjän turvautumista ydinaseisiin on turha pelätä.

Voi tietysti kysyä, miksi vain ukrainalaiset vuodattavat verta, jos he ovat yhteisessä sodassa meidän puolellamme. Koska Putin on mielipuoli, sodan laajentaminen nopeasti on välttämätöntä – ja koska hän ei ole mielipuoli, ydinaseita ei tulla käyttämään.

Yksimielisyyttä vaativa ilmapiiri kärjistää näkemyksiä, ja silloin todellisuutta jäsentävät ja ohjaavat kertomukset voivat muuttua osaksi meitä syvemmälle katastrofiin kiskovaa pyörrettä.

Teksti: Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.