Kodin ikkunat olivat kesän jäljiltä pölyn, sateen ja noen likaamat ja erilaisia tahroja kuten linnunpaskoja täynnä. Kärsin liasta, kunnes kokosin itseni ja pesin ikkunoiden ulkopinnat.
Se oli pian tehty. Asun kerrostalossa. Isoja ikkunoita on vain neljä. Samalla vauhdilla pesin myös parvekelasien ulkopinnat. Vauhdista minua on vuosien aikana huomautettu useamminkin.
Valoa ja kirkkautta tuli heti lisää. Tuntui myös siltä, kuin askeleeni olisivat hiukan keventyneet ja olisin tehnyt muutaman piruetin. Talon edessä olevien vaahteroiden lehdet loistivat sisälle huoneeseen. Nyt lehdet ovat jo pudonneet ja tummat paljaat rungot rytmittävät maisemaa. Se on syksyn bluesia.
Maisema pihalle oli ikkunoiden pesun jälkeen kirkas. Näin talot, ihmiset ja kävelytiet uudessa valossa. Hämmästyin oikein tätä kaikkea. Miksi ihmeessä en ollut pessyt ikkunoita aikaisemmin.
Mieleeni tuli kauhea ajatus – oliko lika pinttynyt mieleeni?
Riensin kylpyhuoneen peilin eteen. Näin kuvani likatäplien välissä. Pyyhin peilin vessapaperilla, mutta pinnalla ollut rasva vain levisi sumeaksi kalvoksi peilin lasiin. Otin saippuaa ja talouspaperia ja pyyhin sen uudelleen kunnolla.
Nyt kuva oli kirkas, mutta en nähnyt itseäni pintaa syvemmälle, vaikka kääntelin päätäni edestakaisin. Syytin peiliä. Sanotaanhan, että jo vaatteetkin kertovat paljon ihmisestä. Odotin peililtä enemmän.
Halusin nähdä sisälleni. Toivoin, että kirjoittaminen omista tunteista auttaisi. En oikein keksinyt mitään, ja tuon vähän ääneen lukeminen kuulosti huonolta. Siirryin kuin luonnostaan kahvin keittoon.
Kahvi maistui tavattoman hyvältä ja ajatus alkoi juosta. Muistin, että kaikki tämä pohdiskelu alkoi ikkunoiden pesusta ja siitä seuranneesta kirkkaudesta. Se sai minut ajattelemaan, oliko sisälläni tapahtunut jotain, joka sai minut näkemään asioita ja ilmiöitä eri tavalla kuin aikaisemmin. Ajatus lisäsi epävarmuutta sisälläni.
Kahvista sain voimia lähteä ulos kävelylle. Olin ilmeisessä flow-tilassa, askeleeni ja ajatukseni olivat molemmat keveitä. Sen sijaan, että olisin tehnyt perinteisen kävelylenkkini, kurkistelin moneen uuteen paikkaan puutarhaan, puron pohjalle ja rakennustyömaalle.
Kaikki olivat jännittäviä kohteita. Puutarhasta olisin voinut löytää Jaakon ihmepavun, puron pohjalta kultaa ja rakennustyömaalta hyviä nauloja.
Reilun tunnin kuluttua oli jo pilkkopimeä. Kotona menin suoraan parvekkeelle ja ihailin valojen loistoa naapuritalojen ikkunoissa. Oli tyyni ilta. Kuului vain ohi ajavan polkupyörän ketjusuojan hankaus.
Lähdin keittiöön, istahdin pöydän ääreen ja katsoin pimeään ikkunaan. Vessan valo heijastui siitä. Hymähdin itsekseni, ja kaadoin lasiin tilkan itse tekemääni kirsikkaviiniä. Päivä oli ollut opettava ja kirsikkaviini kuin kukka sen päällä.
Erkki Kupari
