Koronan kuplasimulaatiot ovat ärsyttäneet ihmisiä. Kaikki ovat joutuneet rajoittamaan elinpiiriään epidemiologisten syiden perusteella, mutta osa kokee silti joutuneensa sietämään suojatoimia oman vapautensa kustannuksella tarpeettomasti. Sosiaalisesta kanssakäymisestä on pidetty kiinni, eikä sosiaaliseen etäisyyteen ole sallittu minkäänlaisia poikkeamia. Vilkasta sosiaalista elämää elävien ääni kuuluu kauas. Toisaalta etenkin ne, joilla on vain vähän sosiaalisia kontakteja, eivät ole heränneet esittämään yhteiskunnan rajoittamistoimenpiteistä äänekkäitä vastalauseita. Ihmiset tuntuvat kovin vähän ymmärtävän toisiaan!

Parin viime vuoden aikana varsinaisen työpaikan ulkopuolella työskentely on yleistynyt huomattavasti. Tietotyötä voidaan tehdä missä vain, ja asiantuntijathan tulevat itsenäisesti toimeen työssään. Työntekijät ovat joutuneet mukautumaan tekniikan määrittämiin työskentelytapoihin ja tottuneet kodinomaisiin työolosuhteisiin. Kaikki kokemukset uudesta työnteon mallista eivät ole välttämättä positiivisia.

Sosiaaliset etäisyydet ovat kasvaneet ja yhteydet vähentyneet. Työpäivän kahvitauot limittyvät kokousten lomaan ja kanssakäyminen on entistä enemmän työhön liittyviin digikokouksiin osallistumista. Erilaisten kokousten määrä on lisääntynyt huomattavasti, ja palaaminen kokoushuoneissa järjestettäviin tilaisuuksiin paikanpäälle vaatii taas siirtymisaikojen huomioimista. Koronan vaikutuksia työjärjestelyihin tutkittiin Kevan julkisen alan työhyvinvointitutkimuksessa vuonna 2020. Fyysinen kuormitus on lisääntynyt, ja kokemus vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisestä liittyi vain etätyöhön. Aikaisempaa harvempi tuntee jaksavansa kohdata muutoksia työssään. Koetaan työuupumuksen uhkaa. Mielenterveyden perusteella myönnetyt poissaolot ovat lisääntyneet jo pitkään. Tutkimuksen perusteella varsinkin nuoret työntekijät ovat kriittisempiä. Esihenkilöltä kaivataan enemmän tukea ja apua sekä palautetta työstä.

Kevan julkisen alan työuratutkimuksesta 2021 ilmenee., että kiinnostus työkyvyn tavoitteelliseen edistämiseen olisi pääosin vähentynyt vuoteen 2018 verrattuna. Työkyvyn tilan tarkastelu johtoryhmissä on niinkään vähentynyt. Vaikuttaa siltä, että henkilöstöjohtaminen jää vaille sen ansaitsemaa arvoa – liekö syynä lyhytnäköinen laskutikkumainen kulukuri. Tämä voi tuntua yllättävältä, mutta vuosia jatkunut suuntaus tarkastella painokkaasti ihmisen ja työntekijän sijasta resursseja näyttää nyt saavuttaneen päämääränsä.

Mielenkiinnolla voidaan seurata lähivuosien kehitystä, kun nyt parissa vuodessa tapahtunut siirtymä digiyhteyksien varaan ja muut muutokset työelämässä ovat vakiintuneet. Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyttyä vuoden 2023 alusta tulevat työssäkäyntialueet muodostamaan aikaisempaa laajempia alueita. Ay-toimijoiden on syytä seurata tarkasti muutoksia ja vaatia työehtojen ja työsopimusten kehittämistä sekä työhyvinvointiin panostamista.

Keijo Hiltunen
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.