Pakolaiskiistan uusi vaihe on jatkunut Valko-Venäjän ja Puolan rajalla lähes kuukauden, ja yhtä kauan maiden johtajat ovat syyttäneet toisiaan ihmisten käyttämisestä poliittisiin tarkoituksiin.

Syyskuun 16. päivänä Valko-Venäjän presidentti Lukašenka peruutti Yhdysvaltojen, Brasilian ja Hondurasin kansalaisten viisumivapauden ja avasi maansa Iranin, Pakistanin, Egyptin, Etelä-Afrikan ja Jordanian kansalaisille. Ihmissalakuljettajat käyttivät tätä hyväkseen ja organisoivat ”matkatoimistojen” kautta pakolaisvirran Valko-Venäjälle, jossa heidät ohjattiin EU:n rajalle.

Kun jotkut pakolaiset havaitsivat, mihin ansaan heidät oli houkuteltu, Valko-Venäjän rajavartijat eivät päästäneet heitä pois rajavyöhykkeeltä. Heitä syytettiin viisumimääräysten rikkomisesta: he olivat tulleet maahan turisteina, joten he eivät saa poistua viisumivapaalta vyöhykkeeltä.

Valko-Venäjän virallisen ilmoituksen mukaan 118 siirtolaista oli 23.11. mennessä poistunut maasta omia reittejään. Irakin ulkoministeriön oli tarkoitus 25.11. lennättää ihmisiä takaisin kansainvälisen siirtolaisjärjestön (IOM) kustannuksella, mutta lento peruttiin Irakin pyynnöstä. Osapuolet syyttivät tästä toisiaan ja EU:ta, joka kiistää syytökset. RIA Novostin tiedon mukaan 25.11. mennessä oli noin tuhat henkeä ilmaissut halunsa lähteä paluulennoilla Valko-Venäjältä.

Puola puolestaan on keskittänyt ponnistuksensa pitämään ulkona rajalla olevat, Saksaan pyrkivät ihmiset. Keinoja kaihtamatta, vaikka ihmisiä kuolisi. Tämän takia Lukašenka muutti taktiikkaansa ja alkoi päästää siirtolaisten luo mahdollisimman paljon journalisteja.

Human Rights Watchin raportissa Die Here or Go to Poland tehdään johtopäätös, että Minsk ja Varsova jakavat vastuun tilanteesta rajalla.

Neljätoista puolalaista humanitaarista ja ihmisoikeusjärjestöä, muun muassa Helsińska Fundacja Praw Człowieka (Ihmisoikeuksien Helsinki-rahasto, HFPC), ovat perustaneet Grupa Granican (Raja-ryhmän) auttaakseen edes niitä pakolaisia, joista saavat tiedon. HFPC tuomitsee painostuksen ja uhkailut, joita kohdistetaan pakolaisia auttaviin ihmisiin: ”Humanitaarisen kriisin oloissa humanitaarinen apu on moraalinen prioriteetti.”

Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaari Dunja Mijatović vetosi Puolaan, jotta maa päästäisi rajavyöhykkeelle median ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Granica-ryhmän edustajat olivat ihmisoikeuskomissaarin seurueessa ja kertoivat, ettei häntäkään päästetty rajavyöhykkeelle tarkistamaan tilannetta. Ryhmän edustaja Kasia Staszewska kertoo: ”Puola saattaa sulkea vyöhykkeen täysin joulukuun 2. päivänä. Niin ollen emme pysty tarkistamaan, moniko ihminen on vielä elossa ja tarvitsee apuamme ja moniko on menehtynyt.”

Virallisten tietojen mukaan menehtyneitä on yli 20. Puolalaiset avustajat pitävät tietoja epäluotettavina. Helsinki Foundation for Human Rights -järjestön juristi Marta Górczynska kommentoi: ”Mitään lukuja ei pysty tarkistamaan, kun emme pääse metsään. Lämpötila on ollut öisin miinuksella jo kuukauden ajan. Jos hallitus jatkaa lailla ’poikkeustilannetta’ epämääräiseksi ajaksi, metsät voivat muodostua hautapaikaksi tuntemattomalle määrälle ihmisiä. Ei voida myöskään sanoa, paljonko pakolaisia on. Sekä Puolan että Valko-Venäjän puolella kukkii propaganda. Mihinkään lukuihin ei voi luottaa. Määrä voi olla 5000, mutta se voi olla jopa 10 000.”

Kasia Staszewska toteaa, ettei katastrofialueella ole Puolan puolelta humanitaarisia järjestöjä. Auttaminen rajoittuu yksityisiin yrityksiin toimittaa uhreille ruokaa, lämpimiä vaatteita ja makuupusseja. Viranomaisten painostus auttajia kohtaan kasvaa. Ongelman laajuutta ei tiedetä, koska Puolan hallitus ei halua sinne paikalle todistajia.

Staszewskan mielestä rajakriisi on Valko-Venäjän hallituksen luomus – se ”käytti hyväkseen ihmisten pyrkimystä elää turvallisemmin ja paremmin”. Puolalle lankeaa silti osavastuu: ”Puolaan tulleitten ihmisten määrä ei ollut katastrofaalinen. Heidän henkilöllisyytensä olisi voitu tarkistaa, mikä olisi myös turvallisuuden tae. Heille olisi voitu antaa terveydenhoitoa ja välttää kuolonuhrit. Nyt ihmisoikeusaktiivit eivät saa kosketusta pidätettyihin ja sairaalaan päätyneisiin pakolaisiin, joita saattaa olla satoja.”

EU tekee Staszewskan mielestä pahan virheen tukiessaan Puolan hallituksen väitettä, että Valko-Venäjä yksin on syyllinen. Tällä annetaan Puolan hallitukselle täysi toimintavapaus. Puolan rajavartijoiden väkivalta on ollut joukkoluontoista. Äärioikeiston ”vigilanteista” on sentään pidätetty joitakin epäiltyinä hyökkäyksistä lääkintähenkilöstön autoja vastaan.

Helsingin yliopiston tutkija Daria Krivonos julkaisi 24.11. blogikirjoituksen ”Hybrid” human rights? How speaking of “hybrid warfare” masks the violence of EU borders beyond Belarus. Tutkija tekee johtopäätöksen, että nyt pyritään legitimoimaan kansainvälisten ihmisoikeusnormien voimaantulon lykkäämistä ja tähän käytetään EU:n ”suojelua” siirtolaisilta ja turvapaikan myöntämiseltä. Hänen mielestään ”hybridisodan keinot” terminä korvaa ”sotatoimet” ja luo lisäksi vaikutelman, että ihmisoikeudetkin voivat muuttua hybrideiksi, mikä tekee mahdolliseksi olla noudattamatta niitä ”erityisissä hybridioloissa”.

Norjan pakolaisneuvoston pääsihteeri Jan Egeland korosti lausunnossaan 11.11. ”Olen järkyttynyt, ettei Eurooppa kykene asianmukaisesti hoitamaan niin pientä määrää pakolaisia. Eritoten siksi, että tulin juuri Iranista, jonne tulee 5000 afgaanipakolaista päivässä. Muutama tuhat ihmistä EU:n ja Puolan rajalla, monet heistä ovat paenneet keskeltä maailman hirvittävimpiä kriisejä: se on pisara meressä, kun vertaamme ihmismääriin, jotka ovat siirtyneet paljon köyhempiin maihin.”

Myös Kansainvälinen punainen risti kehottaa tragedian kaikkia osapuolia lopettamaan ”elävien ihmisten käyttämisen poliittisena käsikassarana”.

Teksti: Oksana Tšelyševa
Suomentanut: Kirsti Era
Kuvat: Grupa Granica