Suomen hävittäjähankinnan väitetään luovan tänne työpaikkoja ja olevan ”elvytyspaketti”. Asia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, ja taloudelliset hyödyt saattavat kalveta ekokriisin aikakaudella. Budjettivarat, tutkimus- ja kehitysresurssit ja teollinen yhteistyö tarvitaan eliökunnan pelastustoimiin.
TEHYN PUHEENJOHTAJA Millariikka Rytkönen kysyi jo vuonna 2019 hoitajien alanvaihdon ja palkkauksen tiimoilta: ”Kumpia tarvitsemme enemmän, hoitajia vai hävittäjiä?” SAK:n Hannu Jouhkin mukaan taas hävittäjähankinta ”on itsessään elvytyspaketti”.
SAK:n blogissa 6.4.2021 SAK:n kasvu ja vaikuttaminen -osaston silloinen johtaja Jouhki arvioi, että kolme miljardia euroa eli 30 prosenttia hävittäjien hankintahinnasta vaikuttaa laajalti: syntyy alihankintaa, korkean teknologian työpaikkoja ja lisää tutkimus-, kehitys- ja innovaatioaktiivisuutta. Jouhki ei huomaa, että tämä toteutuu vain puolustussektorilla, sillä EU:n kilpailusäännöstö kieltää vastaostot (teollisen yhteistyön) puolustussektoria lukuun ottamatta. Jouhki ei onneksi sitoudu amerikkalaisiin koneisiin: ”läheltä löytyvät kumppanit kannattaa (– –) panna merkille”. Hänestä olisi myös ”kiinnostavaa” tietää enemmän tarjotusta teollisesta yhteistyöstä. Myyjien ehdottamasta yhteistyöstä ei tosiaankaan tiedoteta.
ASIANTUNTIJAT ARVIOIVAT TEOLLISTA yhteistyötä kirjassa Raportti uusien hävittäjien hankinnasta (Into 2021). Taloustieteilijä Eero Lehto toteaa, että 30 prosentin yhteistyö toteutuu vain jos koneet kootaan Suomessa. Tästä amerikkalaiset kieltäytyvät. Lisäksi prosentti koskee vain hankintahintaa, siis enintään kolmannesta HX-hankkeen kustannuksista. Eritoten F-35-koneen ylläpito- ja päivityskulut ovat valtavat. Sen ostajista vain Iso-Britannia on saanut täydet oikeudet konetyypin tietoihin, muilta Pentagon evää ne. Koneelle tarvitaan myyjän sertifioimat erikoishallit, kurssit ja turvajärjestelmät, joten koneet ja osaaminen on keskitettävä yhteen paikkaan. Luulisi, että paikka näkyy satelliitista ja on helppo maali ohjuksille. Eikö ilmavoimia pelota – vai suuntautuuko se käyttämään koneita vain ulkomaisissa (Nato-)operaatioissa?
Kaikkiaan Eero Lehto arvostelee HX-hanketta avoimuuden ja normaalin kustannus-hyöty-laskennan puutteesta ja sotilasjohtoisuudesta.
Ilmailuteollisuuden viestijän Tuija Karangon mukaan yhteistyön maksaa Suomi kohonneena hintana, mutta hyödyt korvaavat kulut. Yhteistyö kattaa satoja yrityksiä ja tuottaa ehkä 20–25 000 henkilötyövuotta – ylläpidon ja huollon lisäksi. Karanko puhuu ”ekosysteemistä” (teollisen yhteistyön koordinaattorit, teolliset yritykset ja tutkimusyhteisö). Mikä on sellainen ekosysteemi, joka tuottaa uusiutumattomista raaka-aineista suuripäästöisiä hävittäjiä?
KARANKO JA INSINÖÖRIMAJURI evp. Pertti Korhonen kannattavat korkeatasoista teollista yhteistyötä koneiden itsenäisen käytön takia. Siitä on sovittava kirjallisesti ja tarkasti etukäteen: on vaadittava tiedot ja lisenssit ja tähdättävä elektroniikkaan ym. korkeatasoiseen osaamiseen, pitkäkestoisiin projekteihin ja vientinäkymiin koneiden koko käyttöajaksi. Hornetin kohdalla epämääräiset muotoilut auheuttivat ongelmia: vastakaupat nostivat hintaa 3–6 prosenttia, mutta tiedoista, luvista ja lisensseistä on väännetty kättä ja maksettu ylihintaa.
Korhonen ja Lehto tuntuvat kannattavan Eurofighteria tai Gripeniä sekä yhteistyön että itsenäisen puolustuksen takia.
Hankinta-asiantuntija Susanna-Sofia Keskinarkaus muistuttaa, ettei teollinen yhteistyö saa EU:ssa vääristää siviilituotteiden markkinoita. Koko kolme miljardia menee siis puolustusteollisuuden ja sotilastutkimuksen tukeen. Julkisuudessa puhutaan Suomeen tulevista investoinneista, mutta me maksamme ne itse.
HX-hankinta ja teollinen yhteistyö aiheuttaa riippuvuuden, jonka laajuus ja syvyys ei ole tekninen vaan poliittinen päätös. Oma osaaminen on välttämätöntä, sillä kriisissä ylläpidon hinta nousee tai sitä ei saa. Samaa korostaa Korhonen. Osaaminen vaatii jatkuvasti myös yleisiä tutkimus- ja koulutusresursseja, mutta jos niitä leikataan rahapulassa, päätöksiä joudutaan tekemään puutteellisin tiedoin.
Professori Heikki Hiilamo pitää hävittäjien vastakauppoja vaikutuksiltaan kehnona elinkeinotukena yksin puolustusektorille. Hän viittaa muun muassa Valtiontalouden tarkastusviraston selvitykseen Hornet-kaupasta: työpaikkoja ei syntynyt ja tuki päätyi suurille toimijoille vientiin, joka olisi toteutunut muutenkin.
Pertti Korhonen toteaa hävittäjien valmistuksessa tarvittavan koulutettuja ja huolellisia työntekijöitä, paljolti toimihenkilöitä. Yhteistyö työllistäisi 1 500–2 250 henkeä vuodessa, ja se on kovin vähän. Miljardilla vuodessa työllistäisi muilla aloilla paljon enemmän, ja SAK:ssa tämä kai tiedetään. Esimerkiksi hoito- ja sosiaalialan palkkojen tasokorotus, lyhemmät työajat ja ehkä 15 000 uutta työntekijää toisivat lapsiperheiden, potilaiden ja vanhusten elämään aitoa turvallisuutta.
PUHUMME NYT VALTAVISTA ASEMENOISTA, jotka ovat poissa hyvinvointivaltiolta. Kriisitietoisuus kaipaa päivitystä: HX-hankinta sitoo hallitukset vuosikymmeniksi miljardimenoihin, vaikka pandemioiden maailmassa tulevaisuus on yhä arvaamattomampi – paitsi että ympäristökriisi etenee taatusti. Niinpä budjettivarat, tutkimus- ja kehitysresurssit ja teollinen yhteistyö tarvitaan eliökunnan pelastustoimiin. Uusien rynnäkköhävittäjien tullessa vuonna 2030 käsillä lienee ongelmia, jotka panevat ällistymään nykyisten päättäjien militarismia ja sokeutta.
Teksti: Kirsti Era
