Mikään ei saa häiritä Intian pääministeri Narendra Modin projektia; ei edes tappava pandemia. Kiihkokansallinen hindunationalististen järjestöjen verkosto Sangh Parivar on antanut täysvastuuvakuutuksen islamofobialla ratsastavan pääministerin toimille. Onnistuvatko Bengalin pimu, Juudas ja Stalin panemaan Modille hanttiin? Vai heittääkö Modi heidätkin tyrmään muiden kriitikkojensa tavoin?
Narendra Modin projektin nimi on yhdenkoon hindulaisen teokratian juurruttaminen 5 500 kansan asuttamaan taloudellisesti ja sosiaalisesti äärimmäisen eriarvoiseen valtioon. Tehtävä on vielä haastavampi kuin puhtaan juutalaisen etnokratian istuttaminen pyhään maahan. Projekteja yhdistää se, että niiden toteutus edellyttää väkivaltaa ja tarkasti profiloidun – samanaikaisesti sisäisen ja ulkoisen – vihollisen.
”Didi, Oh Didi.” Näillä sanoilla Modi härnäsi Länsi-Bengalin osavaltiopääministeriä Mamata Banerjeeta lukuisissa vaalitilaisuuksissa. Ei olisi kannattanut.
Modi teki raskaan sarjan virhearvion. Hän suututti bengalilaisnaiset ja sai heidän kansallistunteensa kiehahtamaan. He kostivat äänestämällä Banerjeen kirkkaasti jatkoon. Tappio kävi takuulla Modin luonnon päälle. Yli 100 miljoonan asukkaan Länsi-Bengali on toinen niistä isoista osavaltioista Pohjois-Intiassa, joka ei ole äärihindujen komennossa.
Pääministeri, hänen johtamansa BJP-puolue ja sen ”isoveli”, kaikkivaltias Sangh Parivar (tästä eteenpäin SP) olivat mobilisoineet massiivisen kampanjan ”pahansisuisen muijan” suistamiseksi vallasta. Kymmenet tuhannet intialaiset joutuivat täysin tahtomattaan maanisänsä valtapyrkimysten maksumiehiksi. Valuuttana oli korona. Virallisten tilastojen mukaan Intiassa on kuollut koronaan 350 000 ihmistä.
”Didi” tarkoittaa hindiksi ja bengaliksi isosiskoa. Modi sommitteli sanoista herjan, joka katukielessä kääntyy suomeksi muotoon ”vau mikä pimu”. Näillä sanoilla katujen ja raittien machot piinaavat ohikulkevia naisia Pohjois-Intiassa. Naisjärjestöjen mukaan 70-vuotias pääministeri oli syyllistynyt 66-vuotiaan osavaltiopääministerin seksuaaliseen häirintään.
USEAT INTIAN OSAVALTIOT ovat perustaneet katupartioita naisia hätyyttelevien ”rakkausromeoiden” taltuttamiseksi. Olisivatko ne rohjenneet puuttua pääministerin rienailuun? Eivät takuulla, sillä Modin valtakunnassa lain voima on voiman laki: ”omat” ovat järjestään lain yläpuolella. Katupartiot on perustettu tarkkailuluokalle suljettuja muslimeja varten. SP on tuominnut heidät kansakunnan vihollisiksi. Jokainen hindu, joka ei demonisoi islaminuskoisia maanmiehiään, haiskahtaa äärihinduista epäilyttävältä.
Palaan Modin virhearvioon. Jos pääministeri olisi tukeutunut vain tappavan (viittaan muslimien julkisiin lynkkauksiin) tehokkaaksi osoittautuneeseen perusreseptiinsä, BJP olisi voinut hyvinkin voittaa Länsi-Bengalissa.
Resepti kuuluu näin: jokainen hinduvaltion pystyttämistä vauhdittava konflikti pitää dramatisoida vuoden 1947 tapahtuminen uusinnaksi. Alkuperäisessä ottelussa Brittiläisen Intian pesänjakajat viipaloivat Etelä-Aasian kartalle hindujohtoisen Intian ympärille kaksiosaisen muslimien Pakistanin. Jaon seurauksena 15 miljoonaa ihmistä joutui vaihtamaan kansallisuutensa ja miljoona menetti henkensä.
Moisesta draamasta on helppo ammentaa loputtomasti vihaa. Intian 200 miljoonaa muslimia ovat SP:n käsikirjoissa tänään pakistanilaisia. Viime talvena Keralassa BJP:n paikallispomo todisteli minulle Intian ensimmäisen pääministeri Jawaharlal Nehrun olleen puoliksi tai vähintään neljänneksen verran muslimi. Tällä hän viittasi siihen, että Nehru-Gandhi-dynastian perilliset ovat kaikki muslimeja.
Yhteinen uskonto ei riittänyt pitämään ”kaikkien Etelä-Aasian muslimien kotivaltioksi” harsittua Pakistania koossa. Vuonna 1971 Itä-Pakistan (entinen Itä-Bengal) itsenäistyi Intian kätilöimänä Bangladeshiksi.
Tästä taustasta SP kokkasi bengalilaisille vaalien alla myyvän Intia vs. Pakistan -tulkinnan: Piilomuslimi Mamata Banerjee leipoo Länsi-Bengalista uutta Itä-Pakistania. Hän naittaa hinduneidot muslimibarbaareille ja jakaa hindujen maat Bangladeshista tulleille laittomille siirtolaisille.
Todellisuudessa Banerjee on korkeimpaan eli bramiinikastiin kuuluva hindu, joten tarinan kauppaamiseksi hinduille Modin piti itsekin naamioitua.
MODIN USKOLLISIMMAT TUKIJAT ovat nimenneet tähtisäteensä uudeksi Mahatma Gandhiksi. Vaikka Sangh Parivar pitää muslimien kanssa sopuillutta Gandhia maanpetturina (Mahatman murhannut Nathuram Godse on monille äärihindulle sankari), Mahatman mantteli kelpaa kuitenkin pääministerille varsinkin silloin, kun hän näyttelee suurmiestä kansainvälisellä näyttämöllä.
Bengaleille puolestaan kannattaa näytellä heidän suurmiestään Rabindranath Tagorea, joka sanoitti intialaisen nationalismin aakkoset viime vuosisadan alkupuolella. Siispä Modi kasvatti itselleen Tagore-parran, ja stailaamalla hänestä saatiin huokumaan annos itämaista viisautta. Toistaiseksi kukaan ei ole väittänyt, että Modi olisi Tagoren tapaan pokannut kirjallisuuden Nobelin. Äiti Teresaa Modi ei myöskään ole tietääkseni näytellyt.
Siis modifioitu Tagore vs. piilomuslimi. Kumpi voittaa? Länsi-Bengalin väestöstä 27 prosenttia on muslimeja, joten monet itsenäiset tarkkailijat arvelivat maaotteluhengen suosivan Modia, varsinkin kun Sangh Parivar olisi masinoinut ykkösketjunsa rintamalle. Modi ja hänen kovakourainen luottomiehensä, sisäministeri Amit Shah pitivät yhteensä yli 100 valtaosin täysmaskitonta vaalitilaisuutta Länsi-Bengalissa samaan aikaan kun koronan toinen aalto oli jo käynnistynyt.
Toisin kävi. Naisten äänet ratkaisivat, kuului hämmentyneiden kommentaattorien selitys. Banerjeen kymmenen vuotta vallassa ollut Trinamool Congress -puolue rohmusi 213 parlamentin 294 paikasta.
Samanaikaisesti BJP kärsi nöyryyttävät tappiot Keralan ja Tamil Nadun vaaleissa. Intia vs. Pakistan -maaottelu ei toimi Keralassa. Malayalamia puhuvien ”mallujen” pelottelu vaati hienovireisempää käsikirjoitusta, sillä liki viidennes väestöstä on kristittyjä.
MAAN PARHAITEN HOIDETTU ja hyvinvoivin Keralan osavaltio on kauneutensa takia nimetty Jumalan omaksi maaksi. Siispä Modi ryhtyi Jumalan pojaksi ja julisti, että hallitseva kommunistihallitus oli kavaltanut asukkaansa samaan tyyliin kuin Juudas Jeesuksen aikoinaan. BJP:n paikallisjohtajat säestivät Modia. He yrittivät pelotella kristityt puolelleen sepittämällä kauhutarinoita kristityistä neidoista, jotka muslimimiehet olivat ensin avioon vokoteltuaan kuskanneet Syyriaan Isisin leireille. Sieltä nämä terroristit palaisivat tappamaan perheensä ja sukulaisensa.
Mallut ovat Intian koulutetuinta väkeä. He kaipaavat todisteita. Edes Keralan omat viranomaiset eivät ole onnistuneet kaivamaan esiin yhtään paikallista tai syyrialaista ”Love Jihad” -avioliittoa. Modi tuomittiin vääräksi messiaaksi ja BJP menetti ainoan paikkansa 140-paikkaisessa parlamentissa. Työllistämisestä, terveydenhuollosta ja koulutuksesta vaahdonnut juudasten kommunistijohtoinen kopla kahmi parlamenttiin ennätykselliset 99 edustajaa.
Lisää kivikovaa purtavaa Modi sai Tamil Nadusta. Osavaltio on nimetty Intian hindulaisimmaksi valtioksi. Tällaisen ilmapiirin luulisi suosivan hindulaisuuden päävartijaksi julistautunutta SP:tä ja BJP:tä.
Modin olisi kannattanut kurkistaa historiaan. Tamilit ovat perinteisesti vastustaneet hindiä puhuvien pohjoisintialaisten sekaantumista asioihinsa. Kiihkeiden kieliriitojen aikaan 1960-luvulla Tamil Nadu halusi erota Intian liittovaltiosta. Yritykset tehdä hindistä koko Intian virallinen kieli saivat tamilit raivon partaalle.
Ei ole vain yhtä oikeaa tietä hindulaisuuteen, sanoo Stalin. Riittävän moni tamili oli tällä kertaa sitä mieltä, että intialaisittain lähinnä keskusta-vasemmistolaiseksi tulkittavan DMK-puolueen johtajan, uuden pääministerin M. K. Stalinin versio tamilinationalismista oli valttia. DMK valtasi enemmistön parlamentin 234 paikasta. BJP sai tyytyä neljään edustajaan.
VIESTIVÄTKÖ VAALITULOKSET MUUTOKSESTA Intian politiikassa? BJP hallitsee yhä yksin tai liittolaistensa kanssa 17 Intian 30 osavaltiosta. Intian perinteinen valtionhoitajapuolue, Nehru-Gandhi-dynastian luotsaama Kongressipuolue kipuilee historiansa syvimmässä kurjimuksessa. Intian politiikan suuri kysymys tänään kuuluu: Pystyykö alueiden Intia – edes hankaliksi tiedettyjen bengalien, mallujen ja tamilien johdolla – sekottamaan SP:n hindumankelin? Mistä löytyisi se henkilö, joka pystyisi haastamaan Modin Intian politiikan päänäyttämöllä, Pohjois-Intian väkirikkaalla lehmävyöhykkeellä.
Helppoa se ei tule olemaan. Valtaantulonsa jälkeen vuonna 2014 Modi on keikauttanut vallasta yhdeksän opposition johtamaa osavaltiohallitusta keinoilla, jotka halventavat härskisti demokratiaa. Lukuisat intialaiset kriitikot tunnistavat Modin meiningeissä yhä selvemmin fasistisia elkeitä. Viime vuonna Modin hallitus heitti Amnesty Internationalin ulos, koska järjestö oli kritisoinut hallituksen toimia Intian miehittämässä Kashmirissa. Nyt on entistäkin perustellumpaa puhua miehityksestä, sillä vuonna 2019 Modi heitti roskakoriin Kashmirin osittaisen autonomian taanneet pykälät.
Hiljan kaksi tunnettua demokratioiden luokituslaitosta laski Intian arvosanoja. Amerikkalainen Freedom House pitää Intiaa enää ”osittain vapaana demokratiana”. Göteborgin yliopiston yhteydessä toimiva V-Dem Institute puolestaan määritteli Intian ”vaaleilla valituksi autokratiaksi”.
Modin hallitus vastasi kritiikkiin uhoten perustaa oman demokratiaa luokittelevan elimensä. Esimakua uuden elimen linjasta on saatu. Modi nimesi juuri Intian Ihmisoikeuskomissiolle uuden puheenjohtajan.
Virkaan valitusta korkeimman oikeuden tuomarista Arun Kumar Mishrasta tuli julkkis jo viime vuonna. Kansainvälisessä oikeusoppineiden kokouksessa hän luonnehti Modia muun muassa ”kansainvälisesti ylistetyksi visionääriksi” ja ”monipuoliseksi neroksi, joka ajattelee globaalisti ja toimii paikallisesti”.
Modi tunnetaan hyvästä muististaan: Hän ei unohda kostaa kriitikoilleen eikä palkita ylistäjiään. Sitä en tiedä, onko Intiassa vireillä myös oman Amnestyn perustaminen.
LUKUISAT TARKKAILIJAT OVAT varautuneet Modin uudelleenvalintaan vuonna 2024. He katsovat kansainvälistä mainettaan vaalivan pääministerin olevan pienempi paha kuin hänen seuraajakseen ennakoitu Uttar Pradeshin osavaltiopääministeri Yogi Adityanath. Modi hiljentää kriitikkonsa Yogia puuteroidummin. Hän antaa sisäministeri Shahin tehdä likaisen työn. ”Jos muslimit tappavat yhden hindun, me tapamme 100 muslimia”, julistaa Yogi. Modi ei moista möläyttäisi julkisuudessa.
Yogi on pidättänyt lääkäreitä, jotka ovat kritisoineet hänen koronapolitiikkaansa. Modi on mestari keksimään pandemiaan uusia syntipukkeja (Kiina, koronajihad, Pakistan, siirtotyöläiset, oppositio) ja kehumaan, miten hyvin hän on omalla panoksellaan hillinnyt pandemiaa.
Tästä viimeisestä asiasta on pakko olla intialaisten ystävänä eri mieltä. Pääministeri on käyttänyt koronaa potkulautanaan, ja kun siitä tuli rasite hänelle, hän on väistänyt vastuunsa valtionpäänä.
Modi on tehnyt kotivaltiostaan Gujaratista näyteikkunan toiseen tasavaltaansa. Muun Intian pitäisi ottaa mallia Gujaratista kommunistijohtoisen Keralan sijaan. Miten lie? Tässä mallia niille, jotka rohkenevat epäillä Intian virallisia koronatilastoja.
Niiden mukaan 71 päivässä (1.3.–10.5.2021) koronaan kuoli Gujaratissa 4 011 ihmistä. Osavaltion kuolintilastojen mukaan samana aikana menehtyi 123 871 ihmistä. Se on 65 781 enemmän kuin samana ajankohtana vuotta aiemmin. Miten Modi selittäisi jopa 60 000 hengen katoamisen tilastoista?
Avaako koronatodellisuus Modia äänestäneiden intialaisten silmät? Bengalurussa sijaitsevan Azim Premji yliopiston tuoreen selvityksen (State of Working India – One Year of Covid 19) mukaan 230 miljoonaa intialaista on pudonnut köyhyysrajan alapuolelle. Samoihin aikoihin intialaisten dollarimiljardöörien määrä kasvoi 40 prosentilla.
Kannattaisiko Modi haastaa jäsentämällä Intiaa tuolla vastakohtaisuudella hindut vs. muslimit painin sijaan?
Teksti ja kuvat: Mikko Zenger
