Vuoden 2020 ollessa loppusuoralla on todettava, että työelämä ja tapa tehdä työtä on muuttunut pysyvästi. Vuoden aikana on selvinnyt, että etätyön tekeminen ei ole romahduttanut tuloksia, vaan päinvastoin. Monelle mahdollisuus etätyön tekemiseen on tuonut tunteen siitä, että kiire on vähentynyt, kun työpäivän voi rakentaa paremmin perhe-elämään soveltuvaksi ja kun rakenteellinen kontrolli rajoittaa vähemmän. Toivottavasti etätyön tuomat hyvät puolet jäävät työelämäämme myös tilanteen normalisoituessa.
Kaikkialla etätyön tekeminen ei kuitenkaan työnkuvan vuoksi ole mahdollista. Meillä on satojen eri alojen ammattilaisia ympäri vuorokauden työpaikoilla tai vaihtoehtoisesti kokonaan lomautettuna. Heillä ei ole ollut vaihtoehtoa valita. Tuntuukin käsittämättömältä, että aika ajoin jalustalle nostetaan yksittäisiä aloja ikään kuin muita tärkeämmiksi. Erikoiseksi ja ikäväksi tilanteen tekee se, että nämä nostot ovat tulleet myös ay-liikkeen puolelta. Yhteiskunnassamme jo useita vuosia tapahtunut jakautuminen on edennyt vuoden aikana voimakkaasti myös työelämässä ja ay-liikkeen sisällä. Toistaiseksi kuitenkin kaiken päätöksenteon takana on ihminen ja hänen tapansa toimia.
Olen mietiskellyt syksyn aikana ihmisten välistä vuorovaikutusta ja sitä millaista dialogia itse rakennan. Toiminko aktiivisesti yhteisen ymmärryksen löytämiseksi, myös niissä kysymyksissä, joissa olemme eri mieltä? Kuulenko todella, mitä minulle kerrotaan? Dialogi ei ole vain sanoja, vaan lopulta se on yhdessä elämistä ja kohtaamista, pyrkimystä ymmärtää mitä toinen minulle kertoo ja vastata siten, että tulen ymmärretyksi. Tämän vuoksi emme voi jäädä vain ruutujen taakse työskentelemään ja käymään dialogia, jossa kuulemme äänen ja näemme kenties kasvot, mutta emme todellisuudessa kohtaa.
Jouduimme Työpaikkojen rauhantoimikunnassa tekemään vaikean mutta välttämättömän ratkaisun siirtää Ay-väen rauhanpäiviä. Päivien yksi erityisyys on nimenomaan ollut kohtaaminen, toisten kuunteleminen sekä käydyt dialogit niiden ihmisten kanssa, joiden arkiympyrät ja tapa tarkastella maailmaa ovat toisenlaisia kuin omat. Seminaarin valmistelut vaativat oman aikansa, joten jouduimme toteamaan, että näillä tiedoilla ei ihmisten kohtaaminen tammikuussa olisi mahdollista. Emme kuitenkaan halunneet katkaista pitkää perinnettä ja peruuttaa seminaaria, joten toivottavasti tapaamme Hämeenlinnassa 27.–28.3. Tällä hetkellä meillä on vain toivo tulevasta, mutta niin kauan kuin on toivoa on myös mahdollisuuksia.
Tanja Pelttari
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.
