Näinä aikoina tavallinen tallaaja joutuu tarkastelemaan omassa elämässään monia asioita uusin silmin. Samaa voisi toivoa päätöksentekijöiltä, jotka olemme valinneet yhteisiä asioitamme hoitamaan.

Esimerkiksi sotilaallisen varustelun miljardien suuruiset hankinnat pitäisi nostaa uudelleen harkittaviksi. Erityisesti nyt, kun maailmanlaajuisen pandemian torjuminen ja sen aiheuttamat vauriot työllisyydelle ja koko yhteiskunnalle ovat vaatimassa sekä julkiselta taloudelta että työntekijöiltä suuria uhrauksia.

Aseostoksiin ajankohta on mahdollisimman huono. Esimerkiksi hävittäjien hankinta on jätetty sotilaiden eli ”asiantuntijoiden” päätettäväksi. Laskun saavat maksaa veronmaksajat. En itse ole asiantuntija, mutta olen saanut käydystä keskustelusta käsityksen, että ainakaan osa asiaan perehtyneistä ei pidä sotilaiden ostoslistaa kovin harkittuna.

On sanottu, että hävittäjien käyttö ilmapuolustuksessa edustaa eilispäivän teknologiaa – ja on hyvin kallista. Hävittäjien kokonaiskustannuksista ei ole julkisuudessa esitetty todellisia lukuja, mutta arvion mukaan ne ovat samaa luokkaa kuin koronapandemian aiheuttamat kulut eli 10–40 miljardia.

Kohta vuoden jatkunut pandemia ei näytä laantuvan. Sen vaikutukset yhteiskuntaan ovat monet. Useat asiat, joita olemme tottuneet pitämään arkisina ja totuttuina, ovat kyseenalaistuneet. Myös monet tavoitteet ja itsestään selvät totuudet on aiheellista ottaa uudelleen arvioitaviksi.

Minusta Suomen tulee toimia järkevästi. Toivon, että se rohkeasti ottaa toisenlaisen linjan kuin ne maat, jotka pitävät asevaraista turvallisuutta ainoana turvana epävarmassa maailmassa. Sen sijaan ilmastonmuutoksen torjuminen on asia, johon kannattaa satsata yksinkertaisesti siksi, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Se on tulevaisuuden turvallisuuspolitiikkaa.

Jussi Lilja
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan sihteeri.