Kesäkuussa Suomen evankelisluterilainen kirkko otti ison askeleen. Kirkko sanoi Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispalle osoitetussa avoimessa kirjeessä, että se ei hyväksy Israelin hallituksen suunnitelmaa liittää osia Miehitetyistä palestiinalaisalueista virallisesti Israeliin.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon mukaan alueliitos johtaa ”suurempaan epäoikeudenmukaisuuteen, kasvaviin jännitteisiin, epävakauteen ja piittaamattomuuteen kansainvälisestä oikeudesta”.

Kirkko myös yhtyi Kirkkojen maailmanneuvoston toukokuiseen kannanottoon. Siinä mentiin tuomitsemista pidemmälle ja todettiin, että alueliitosta ”ei torjuta torumisella”. Kirjeessä vaadittiin, että EU vastaa alueliitokseen vähintään yhtä vakavilla toimilla kuin mihin se ryhtyi Venäjän liitettyä Krimin itseensä. Lisäksi neuvosto huomautti, että jos alueliitos tapahtuu, niin EU:n säännöt ja periaatteet velvoittavat sitä jäädyttämään Israelin kanssa solmitun assosiaatiosopimuksen. Suomen evankelisluterilainen kirkko siis vaatii pakotteita Israelille, jos alueliitos toteutuu.

Neuvosto päätti kirjeensä sanoen, että jos EU ei vastaa alueliitokseen riittävän painokkaasti, se on siihen osallinen. Suomen hallituksen linjaa sopii peilata tätä kommenttia vasten.

SANOJA, EI TEKOJA

Kansanedustaja Veronika Honkasalo kysyi toukokuussa hallitukselta, mikä on sen kanta alueliitokseen, mitä hallitus aikoo tehdä, sekä tukeeko se Israeliin kohdistuvia pakotteita ja tuotteiden tuontikieltoja, jos alueliitos tapahtuu. Ulkoministeri Pekka Haavisto vastasi 4. kesäkuuta.

Hallituksen kanta on selvä: alueliitos rikkoo kansainvälistä oikeutta eikä Suomi tule hyväksymään sitä. Tämän linjauksen selkeys ei valitettavasti ulotu tekoihin. Kysymykseen pakotteista ja tuontikielloista hallitus ei viitsinyt sanoa mitään, vaan tyystin sivuutti kansanedustajan kysymyksen tältä osin. Toiminnaksi hallitus ehdotti vain keskustelun jatkamista, erityisesti Israelin kanssa.

KONKREETTISIA TOIMIA

Tätä vuoropuhelua miehittäjän kanssa on käyty yli puoli vuosisataa miehityksen syventyessä päivä päivältä.

Olemme nyt tilanteessa, jossa varovaisena pidetty kirkko puolustaa kansainvälistä oikeutta jämäkämmin kuin punavihreänä pidetty hallitus.

Suomi voi vaikuttaa EU:ssa pakotteisiin ja assosiaatiosopimukseen, mutta on asioita, mitä Suomi voi tehdä itsenäisesti.

Ensinnäkin Suomen pitää lopettaa asekaupat Israelin kanssa, niin tuonti kuin vienti. SDP ja vasemmistoliitto linjasivatkin vaaliohjelmissaan asekauppojen lopettamisesta ihmisoikeuksia polkevien maiden kanssa. Aseviennin osalta myös vihreät linjasivat näin. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty vaatii lopettamaan aseviennin Israeliin. Jopa hallitusohjelmassa lukee yksiselitteisesti, että ”Suomi ei vie puolustusmateriaalia sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia polkeviin maihin”. Viennin suhteen kyse ei siis ole sen kummemmasta kuin hallitusohjelman ottamisesta vakavasti. Mutta suurin osa asekaupoista on tuontia Israelista, ja se tukee Israelin armeijan toimintaa siinä missä vienti.

Toisekseen Suomen pitää kieltää tuonti Israelin siirtokunnista. Siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, ja kuten Amnesty on korostanut, kaikilla valtioilla on velvollisuus olla tunnustamatta ja tukematta niitä. Siirtokuntatuotteiden kieltäminen ei siis ole edes pakote, se on oikeudellinen velvollisuus.

APARTHEID JATKUU – TARVITAAN TEKOJA

Miehitetyn Länsirannan uhkaava alueliitos on saanut paljon huomiota ja se on tuomittu laajalti. Mutta se ei ole jyrkkä muutos nykytilanteeseen, vaan johdonmukaista jatkoa yli 50 vuotta jatkuneelle miehitykselle ja yli sata vuotta kestäneelle kolonialismille Palestiinassa.

Kaikki se epäoikeudenmukaisuus, jota liitosten seuraukseksi maalataan, toteutuu Palestiinassa jo tänään. Israel on sitonut Länsirannan itseensä erottamattomasti, ja on virallisesti liittänyt osan siitä ja Golanin kukkulat itseensä kymmeniä vuosia sitten. Israel ylläpitää Länsirannalla, Gazassa, Israelissa – lyhyesti sanottuna kaikkialla Palestiinassa – apartheid-järjestelmää, joka takaa yhden etnisen ryhmän etuoikeudet muiden ryhmien ihmisoikeuksien kustannuksella.

On epäselvää, missä laajuudessa ja millä aikataululla Israelin hallitus toteuttaa alueliitoksia. Mutta tapahtuipa niiden kanssa mitä vain, niin palestiinalaisten maiden vieminen jatkuu, kotien tuhoaminen jatkuu, Gazan saarto jatkuu, kalastajien ampuminen jatkuu, pommitukset jatkuvat: apartheid jatkuu.

Ruotsilla oli pienestä koosta huolimatta merkittävä rooli Etelä-Afrikan apartheidin vastustamisessa, ja pääministeri Olof Palmen teot muistetaan ympäri maailmaa. Nyt Suomella on mahdollisuus puolustaa ihmisoikeuksia ja vastustaa apartheidia. Hallituksella on tilaisuus toimia, sillä on keinoja toimia, kyse on vain siitä onko sillä rohkeutta toimia.

Teksti: Syksy Räsänen