EU:n tuomioistuin on linjannut, että Marokon kanssa solmittua kalastussopimusta ei voi soveltaa miehitetyn Länsi-Saharan vesiin. Silti EU:n kalastuslaivat troolaavat Länsi-Saharan edustalla kaiken aikaa.
Marokko on miehittänyt Länsi-Saharaa vuodesta 1975 saakka. Vaikka YK ei tunnusta Marokon oikeutta hallita Länsi-Saharan alueita, Euroopan unioni on solminut Marokon kanssa kalastussopimuksia vuodesta 1988 lähtien. Niiden myötä EU-maiden kalastusalukset ovat päässeet kalastamaan myös miehitetyn Länsi-Saharan vesille.
Uusin kalastussopimus astui voimaan kesällä 2019. Se tuo Marokolle 40 miljoonaa euroa vuodessa vastineeksi siitä, että 128 EU-alusta saa kalastaa Marokon hallitsemilla vesillä – ja myös Länsi-Saharan edustalla. Komission itsensä mukaan 90 prosenttia sopimuksen alaisesta saaliista tulee Länsi-Saharan rikkailta kalavesiltä.
EU:n oma tuomioistuin antoi helmikuussa 2018 sitovan päätöksen, jonka mukaan kalastussopimusta ei voi soveltaa miehitetyn Länsi-Saharan vesillä, koska se loukkaisi länsisaharalaisten eli sahrawien itsemääräämisoikeutta. Sopimus voisi kattaa Länsi-Saharan aluevedet vain, jos Länsi-Saharan kansa antaa siihen suostumuksensa.
Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessorin Lauri Hannikaisen mukaan Länsi-Saharan kansan suostumus on ehdoton ennakkoehto, jotta kalastussopimus olisi yhteensopiva kansainvälisen oikeuden kanssa.
YK:n tunnustaman sahrawien edustajan, Länsi-Saharan vapautusrintaman Polisarion näkemyksen mukaan kalastussopimus pönkittää Marokon miehitysvaltaa. Siksi Polisario ei ole osallistunut mihinkään sopimusta sivuaviin neuvotteluihin EU:n kanssa, kertoo Polisarion lakimies Haddamin Moulud Said puhelimessa Genevestä.
Jos Länsi-Saharan laillinen edustaja ei anna suostumustaan, suostumus-kriteerin täyttäminen on melko mahdotonta.
MITEN MUSTA SAADAAN NÄYTTÄMÄÄN VALKOISELTA?
EU:n komissio sanoo, että kalastussopimus ei ole ristiriidassa EU-tuomioistuimen päätöksen kanssa, koska sopimus ”ei tunnusta Marokon oikeutta hallita Länsi-Saharaa”.
Komissio vetoaa siihen, että ”varoja ohjataan paikallisväestölle siten, että sahrawit saavat hyötyä siinä suhteessa kuin heidän vesillään kalastetaan”. Komissio väittää neuvotelleensa asiasta positiivisessa hengessä sahraweja edustavien kansalaisjärjestöjen kanssa.
On äärimmäisen työlästä saada EU:n komissiolta listaa järjestöistä, joiden kanssa se on neuvotellut. Länsi-Saharan asioita seuraavan kansalaisjärjestön WSRW (Western Sahara Resource Watch) mukaan komissio valehteleekin, sillä suurin osa sen mainitsemista järjestöistä ei ole joko osallistunut neuvotteluihin tai saanut koskaan kutsuakaan niihin. Komissiolta ei saatu juttua varten listaa järjestöistä uutisen määräaikaan mennessä.
EU:n ja Marokon kalastussopimuksesta onkin tullut kiusallinen kivi EU:n kengässä. Toisaalta EU yrittää ohjata demokratian tieltä eksyneitä maita takaisin oikealle kurssille, toisaalta se itse viittaa kintaalla kansainväliselle oikeudelle silloin, kun sen omat taloudelliset edut ovat uhattuna.
Teksti: Jaana Kanninen
Rauhanjärjestöt ovat nostaneet Länsi-Saharan kevään teemaksi. Aiheesta keskustellaan Sosiaalifoorumissa 26.4.2020 ja Maailma kylässä -festareilla 23.5.2020.
Artikkeli on julkaistu Voimassa 2/2020.
