Asiantuntijoiden on varsin helppo päästä yhteisymmärrykseen siitä, että maailmanjärjestys on muuttumassa. Sen pitemmälle yhteisymmärrys ei kuitenkaan kanna.

Länsikeskeisestä näkökulmasta uhattuna on sääntöpohjainen liberaali kansainvälinen järjestelmä ja länsimaiset arvot, kuten demokratia ja ihmisoikeudet. Uhan muodostavat erityisesti voimistuva Kiina ja sen ohella eräiden muiden nousevien maiden joukko, kuten BRICS-ryhmä, johon kuuluvat Kiinan lisäksi Brasilia, Venäjä, Intia ja Etelä-Afrikka.

Kylmän sodan asetelmista katsottuna Kiinan nousu johtaa jännitteiden kasvuun sen ja Yhdysvaltojen välillä. Kansainvälisessä järjestelmässä tulee olemaan kaksi hyvin erilaista suurvaltaa, Yhdysvallat ja Kiina. Siksi Yhdysvallat keskittyy maailmanpolitiikassa vahvasti Kiinaan ja Eurooppa ongelmineen on jäämässä sivuun.

Nousevien maiden myötä kansainvälisen politiikan painopiste siirtyy Aasian ja Tyynenmeren alueelle. Vanhat valtakeskukset ja erityisesti Eurooppa ovat menettämässä suhteellista valtaansa määrittää maailmanpolitiikan keskeisiä suuntaviivoja. Tosin vanhat keskukset eivät Rooman imperiumin tavoin ole katoamassa mihinkään.

NÄKÖKULMAA ETELÄSTÄ

 Muutosta voidaan tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Entä jos siinä onkin kysymys siirtomaa-ajalta periytyvän kansainvälisen järjestelmän purkamisesta. Vallitseva kansainvälinen järjestelmä on yhä edelleen koloniaalinen järjestelmä. Kaikki sen hallintainstituutiot ovat peräisin siirtomaa-ajalta. Siksi nousevat valtiot vaativat niiden muuttamista.

Liberaalissa kansainvälisessä järjestelmässä keskeinen ajatus on edelleen koko maailman muuttuminen tai muuttaminen lännen kuvaksi. Itse asiassa se on edellytyksenä yhteisön jäsenyyteen hyväksymiselle. Rajoitetusti tämä oli vahvasti esillä itäisen Keski-Euroopan hakeutuessa Euroopan unionin jäsenyyteen. Periaatteessa kysymys on yhden alueen arvojen universaaleiksi tekemisestä. Samalla muilta evätään oikeus omiin arvoihin.

Liberaalin demokratian levittäminen edes demokraattisen rauhan saavuttamiseksi maailmaan ei toimi. Donald Trumpin Yhdysvaltoja on vaikea esittää demokratian universaalina mallina maille, joiden demokratiaindeksi on alhainen.  Siksi Yhdysvaltojen johtajuus ei toimi enää. Toisaalta Kiina ei ole kykenevä tarjoamaan johtajuutta ainakaan toistaiseksi. Se on edelleen kaukana Yhdysvaltojen takana ja dollari on edelleen maailmankaupan keskeinen valuutta.

Koloniaalisissa suhteissa muutos alkoi viimeistään 1800-luvun lopulla Japanin uudistusten ja nousun seurauksena. Tosin Japani liittyi tuolloin länteen ja osallistui imperialistiseen maailman uudelleen jakamiseen. Silti koloniaalisen järjestelmän purkamisessa merkittävä käännekohta on vuosina 1904–1905 käyty Venäjän–Japanin sota. Silloin ei-eurooppalainen valtio löi ensimmäisen kerran eurooppalaisen valtion, vaikka tuo valtio olikin modernisaatiossa jälkeen jäänyt Venäjä.

BRICS ja useat muut kehittyvien maiden alueelliset yhteistyöjärjestöt on nähtävä dekolonisaation kehyksissä. Uudet globaaliin hallintoon liittyvät instituutiot on perustettu koloniaalisten hallintainstituutioiden rinnalle tai niiden sijaan. Rakentamalla omille arvoilleen perustuvia globaalin hallinnan rinnakkaisinstituutioita nousevat valtiot pyrkivät muuttamaan sen normeja omikseen. Samalla ne pyrkivät asemoimaan itse itsensä sen sijaan, että länsi ja länsimaiset teoriat määrittäisivät niiden paikan järjestelmässä.

Kansallisissa dekolonisaatioprosesseissa nousevat maat hakeutuvat omille kulttuurisille juurilleen ja nostavat esiin omat perinteensä. Tämä ilmenee hindulaisuuden, konfutselaisuuden ja islamin nousuna, mikä näyttäytyy erilaisissa muodoissa eikä ainoastaan fundamentalismina, mikä länsimaiden näkökulmasta nostaa karvat pystyyn. Paluu omille juurille ei kuitenkaan merkitse globalisaation loppua. Tosin globalisaatio ei ole enää universaalia länsimaistumista.

Omille juurille paluu merkitsee länsimaisten arvojen haastamista. Mutta niitä eivät haasta vain nousevat maat. Ne on haastettu myös lännen sisällä. Donald Trump ja hänen hallintonsa tuskin edustavat perinteisiä länsimaisia arvoja. Euroopan unionissa näitä arvoja haastavat erilaiset populistiset liikkeet ja globalisaation vastustajat. Tällaiset haastajat tuovat esiin liberaalin demokratian ongelmallisuuden. Demokratia voi tuottaa yllättäviä ja vähemmän demokraattisia tuloksia.

VALLANVAIHDOS

Kiina ja Intia tulevat ottamaan suurvallan roolia. Molemmat haastavat nykyisen globaalin hallinnon ja länsimaisille arvoille perustuvan normipohjaisen järjestelmän. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat normipohjaista järjestelmää ja globaalia hallintoa vastaan. Kysymys on enemmän siitä, millaisille arvoille tulevan järjestyksen tulisi perustua ja millainen asema tuossa järjestelmässä tulisi eri toimijoilla olla.

Edistäessään kansainvälisen järjestelmän dekolonisaatiota Kiina ja Intia haastavat vallitsevan liberaalin järjestelmän. Samalla ne noin 300 vuoden jälkeen palaavat maailmanpolitiikan keskiöön ja nojaavat muihin nouseviin maihin. Niiden lukuisissa etelä–etelä-yhteistyöaloitteissa näkyy jälkiä kolonialismia edeltäneiden yhteyksien ja verkostojen palauttamisesta.

Kiinan ja Intian politiikassa ei kuitenkaan ole syytä ummistaa silmiä siltä, että Afrikka ja Latinalainen Amerikka näyttäytyvät niille myös talouskasvun resursseina. Niinpä alueellisissa yhteistyöaloitteissa, kuten Kiinan Belt and Road, kysymys on myös pääsystä muiden resursseille. Tässä katsannossa imperialismi ei ole ohi, vaan maailman imperialistiseen uusjakoon tulevat mukaan Kiina ja Intia.

LISÄÄNTYVÄ EPÄVAKAUS

Nykyisten globaalin hallinnan instituutioiden kyseenalaistaminen ja rinnakkaisinstituutioiden rakentaminen merkitsevät ainakin hetkellisesti globaalin hallinnon heikkenemistä. Sen seurauksena järjestelmän epävakaus tulee lisääntymään. Samalla globaalin ilmastonmuutoksen hallinta on suuri haaste järjestelmän toimijoille. Asetetaanko kansallinen etu maapallon ihmiselle elinkelpoisena säilyttämisen edelle?

On täysin ymmärrettävää, että nousevat valtiot pyrkivät parantamaan asemiaan niin kansainvälisessä järjestelmässä kuin sen hallinnassakin. Toistaiseksi ne eivät kuitenkaan ole hakeneet muutosta aggressiivisesti. Sen sijaan asemiaan menettävät saattavat turvautua väkivaltaan asemiensa säilyttämiseksi. Tosin johtavan valtion aggressiivisuus on toistaiseksi ilmennyt vain kauppasodan muodossa.

Yhdysvaltain ja Kiinan välisestä jännitteestä huolimatta niiden keskinäinen sota näyttää toistaiseksi epätodennäköiseltä. Siitä huolimatta konfliktit ja väkivalta mitä todennäköisemmin tulevat lisääntymään. Tätä voi perustella muun muassa sillä, että ei-valtiollisten toimijoiden mahdollisuudet aseelliseen voimankäyttöön ovat kasvaneet. Ilmiötä voi kutsua kielteisessä mielessä väkivallan demokratisoitumiseksi.

Ilmastonmuutos ja siihen kiinteästi liittyvä kasvava muuttoliike ja pakolaisuus lisäävät omalta osaltaan seuraavien vuosikymmenten aikana väkivallan todennäköisyyttä. Ei ole helppo löytää sellaisia yhteisöjä, jotka olisivat valmiita ottamaan vapaaehtoisesti vastaan miljooniin kasvavaa ympäristöpakolaisten joukkoa. Mahdollisissa vastaanottavissa yhteisöissä tuo muuttoliike nähdään todennäköisesti uhkana omalle turvallisuudelle ja länsimaisille arvoille. Tätä tukee populismissa ilmenevä muukalaisvastaisuus.

ARVOJEN MONINAISTUMINEN

Niiden, jotka mahdollisen massiivisen muuttoliikkeen ja nousevien valtioiden haasteen edessä kokevat omat arvonsa uhatuiksi, on kuitenkin syytä muistaa, että hallitsevat valtiot ovat aina soveltaneet kaksinaisarvoja. Omaan yhteisöön liitettyjä arvoja ei kolonialismin pitkässä historiassa ole sovellettu muihin. Siksi nousevilla mailla on omat epäilynsä länsimaisia arvoja kohtaan.

Nousevien maiden myötä arvot tulevat moninaistumaan, mikä ei tarkoita sitä, että meidän länsimaisten tulisi luopua omista arvoistamme. Meidän on kuitenkin luovuttava ajatuksesta, että arvot olisivat universaaleja. Tämä ajatus on Eurooppa- ja länsikeskeisessä maailmassa historian saatossa johtanut arvojen vientiin voimakeinoin, niin ristiretkissä kuin kolonialismissakin tai niin kutsutussa kommunistisessa maailmanvallankumouksessa.

On hyvä pysähtyä miettimään, voidaanko vapaudesta ja ihmisoikeuksista puhua, ennen kuin toteutuu oikeus elossa säilymiseen. Elossa pysyminen on ensimmäinen ehto muiden arvojen ja vapauksien toteutumiselle. Ilmastonmuutos on viemässä miljoonilta ihmisiltä nyt ja tulevaisuudessa ruoan ja veden oman elinympäristön käydessä elinkelvottomaksi. Tämä puolestaan on seurausta länsimaisten arvojen ja yhteiskuntamallin toteuttamisesta vasta pienelle osalle ihmiskuntaa.

Kun lähtökohtana on ihmiskunnan tulevaisuus, on varsin ilmeistä, että syvällisiä muutoksia tarvitaan. On kuitenkin kyseenalaista, tuoko menossa oleva kansainvälisen järjestelmän dekolonisaatio toivoa ihmiskunnalle. Näyttää siltä, että myös tuossa muutoksessa visio tulevaisuudesta puuttuu. Ei ole kaukaa haettua, että hyvinvoivien elintasoa tulee laskea, jotta kaikkien olisi hyvä olla. Niinpä länsi voi tuskin toimia enää mallina, vaikka nousevat valtiot tavoittelevat juuri lännen hyvinvoivien elintasoa.

Niin suhteellista vaikutusvaltaansa menettävissä kuin nousevissakin valtioissa markkinatalous näyttää olevan elintason ja vallan tuottamisen perusta sekä valtioiden sisällä että niiden keskinäisissä suhteissa. Talouskasvun odotetaan olevan avain kaikkien ongelmien ratkaisemiseen. Talouskasvulle ja markkinataloudelle ei ole toistaiseksi esitetty vaihtoehtoa, joka turvaisi tuleville sukupolville oikeuden elämään.

TUNTEMATTOMAN EDESSÄ

Me emme ehkä ole siirtymässä jälkiwestfalenilaiseen eli suvereenien valtioiden jälkeiseen aikaan, mutta mitä ilmeisimmin lännen jälkeiseen aikaan. Johtavat valtiot eivät ole enää vain lännestä, eivätkä länsimaiset arvot määritä yksinään kansainvälisen järjestelmän normipohjaa. Nyt onkin perusteltua kysyä, mitä Kiina ja Intia toisivat mukanaan tuohon arvopohjaan.

Sekä klassisessa hindulaisessa että konfutselaisessa filosofiassa vallan legitimiteetin perustana oli kansalaisten hyvinvoinnin turvaaminen. Hallitsijan velvollisuutena oli tuottaa kansalaisille kestävää hyvinvointia. Jos hallitsija ei tässä onnistunut, oli kansalaisilla oikeus heittää hallitsija sivuun. Globaalin ilmastonmuutoksen ravistelemassa maailmassa oma tai kansallinen hyvinvointi edellyttävät kaikkien hyvinvointia. Tämä on myös yksi keskeinen edellytys rauhanomaisemman maailman toteuttamiseksi.

On uskallettava katsoa, mitä muiden arvot voivat antaa elämisen oikeuden toteuttamiseksi. Muiden arvojen edustajia ei pitäisi nähdä meidän arvojemme vastustajina eikä meidän vihollisinamme vain siksi, etteivät he jaa arvojamme. Kun valta ja voimasuhteet maailmassa muuttuvat, EU:n olisi ehkä aika katsoa, millaista uutta kansainvälistä järjestystä se voisi rakentaa yhdessä Kiinan ja Intian kanssa, eikä asettua Yhdysvaltojen kanssa kaikin keinoin säilyttämään vanhaa koloniaalista järjestelmää.

Teksti: Jyrki Käkönen