Muistat varmaan viime joulusta, että Jukolan pojat melskasivat taas Impivaaran saunassa, ryhtyivät painisille ja polttivat koko huushollin.

Eikä siinä kaikki, he joutuivat juoksemaan lumisen metsän läpi entiseen kotiinsa Jukolaan ja karistelemaan susia jaloistaan koko matkan kuten ennekin. Susia kun on joka paikassa vaivaksi asti.

Pojat siinä tuvassa ensin värjöttelivät ja tuumivat elämäänsä itsekseen. Sitten alkoi arki ja tavalliset asiat kunkin kotona syksyyn saakka. Nyt uuden joulun alla tuli se hetki, kun piti puhua elämästä yhdessä Juhanin luona.

Simeoni aloitti: ”Viina se oli syy temmeltämiseen ja talon polttoon. Emmekö turvaisi Jumalaan ja ryhtyisi raittiiksi miehiksi. Rukouksella saisimme rauhan, jos mieltä alkaisi painaa.”

Lauri: ”Viinan voin toki jättää, mutta rauhan minä löydän metsästä. Siellä on jumala kaikkialla, jos osaa katsoa.

Juhani: ”Minä sain lukkarin koulusta tarpeeksi. Siinä on sellainen Jumalan kuvatus, että saa olla ihan ihtensä kanssa. Emmekö veljet lähtisi Parolan nummelle ja ottaisimme kruunun pestin joka mies. Pääsisimme myös matkustelemaan ja näkemään maailmaa.

Simeoni: ”Tuotakin sopii harkita, sillä kruunun leivissä ei sovi viinaa maistella.”

Timo: ”Tuommoista ei usko kukaan. Olenhan nähnyt itsensä kenttäpiispan päissään kuin käki.”

Simeoni: ”Sattaa tuo olla noinkin. Mutta rauhaa tavoittelen sieluuni.”

Tuomas: ”Mikä sinua Juhani ajaa sinne kruunun leipiin sotahommiin. Tulisitko edes takaisin ja jos tulisit, mitä osia sinulta puuttuisi?”

Eero: ”Niin Jussi-jukuripää, haluaisitko sotatantereille riehumaan vain purkamaan pahaa mieltäsi?

Juhani: ”Älä sinä Eero ala opettamaan isompaasi. Tuki leipäläpesi!”

Eero: ”Älähän nyt veli hyvä. Kyllä me täällä vanhan Jukolan mailla pärjäämme. Elämme ihmisiksi, onhan meillä maata, akat, pennut ja talot. Jokainen tehköön tavallaan ja elättäköön itsensä. Simeoni jos pitää viinan himonsa aisoissa, jatkaa jokaisella kotiapuna.”

Tuomas: ”Mietihän veli-Juhani, mitä joutuisit sotaretkillä tekemään. Puhkoisit pistimillä toisten vatsoja auki, kiväärinperällä löisit kallot rikki, väistelisit kuulia, jos kerkiäisit. Ehkä saisit hautasi vieraalla maalla. Ei se ole sankaruutta.”

Juhani: ”Sietäähän tuota ajatella, vaikka aika jukuri olenkin. Kohta on vuoden alku. Emmekö veljet voisi tehdä lupausta uudelle vuodelle, että eläisimme kunnolla ja rauhassa.”

Aapo: ”Tuota kuuntelen minäkin mielelläni.”

Eero: ”Oivaa puhetta vanhimmalta ja viisaimmalta veljeltämme. Emmekö päättäisi yhdessä, että kruunun leipiin emme lähde. Riitamme ratkaisemme rauhallisesti puhumalla keskenämme ja muiden kanssa. Emmekä enää nimittele sen paremmin Kissalan poikia kuin Rajamäen rykmenttiäkään. Mitä siihen sanot Juhani-veli.”

Juhani: ”Viisasta puhetta Eerolta, vaikka on meistä kokemattomin, on isompiaan salaa seurannut. Lyökäämme veljet kättä, että elämme ihmisiksi ja malliksi muille.”

Kaikki: ”Näin me teemme! Eläköön muutos ja uusi elämä.”

Erkki Kupari