Neljä ukrainalaista rauhan- ja dialoginrakentajaa kertoo, että ihmiset ovat väsyneet rauhanneuvotteluihin ilman konkreettisia toimenpiteitä. Suomessa vieraillutta naisryhmää harmittaa monien ukrainalaista ja venäläistä kansalaisyhteiskuntaa edustavien tietämättömyys: ”Heitä puuttuu myötätuntoa ja tietoa sodan todellisuudesta.”
”Keskeinen ongelma on yhä turvallisuus: antaako uusi hallinto meidän harjoittaa avoimesti rauhanrakentamista, joudummeko yhä pelkäämään valtiovallan tai eri ryhmien vainoa ja hyökkäyksiä? Haluamme pysyä hengissä, eikä vielä ole syntynyt kriittistä massaa, joka olisi valmis kamppailemaan rauhan saavuttamiseksi Ukrainassa ’maksoi mitä maksoi’. On kuitenkin selvää, että sotapuolue hävisi vaalit ja rauhan puolueelle on kysyntää eri tahoilla.”
Näin arvioivat neljä Ukrainassa konfliktilinjan molemmin puolin asuvaa kansainvälisen verkoston dialoginrakentajaa, jotka osallistuivat Suomessa Baltic Glory -rauhanleirille elokuussa. He antoivat Rauhan Puolesta -lehdelle ryhmähaastattelun, jossa he ilmaisevat avoimesti ja suoraan mielipiteensä tilanteesta Itä-Ukrainassa. Turvallisuussyistä naiset eivät halunneet kertoa mielipiteitään omilla nimillään. Heidän joukossaan oli muun muassa psykologi ja sosiologi.
Naisryhmän mukaan uuden presidentin Volodymir Zelenskiyn puolue sai ääntenenemmistön, eikä täten tarvitse liittolaisia. He voivat siis sortua yksinvaltaisuuteen. Zelenskyin tulevasta politiikasta ei vielä ole selvyyttä. Hänellä on monta rautaa tulessa ja hän antaa lupauksia joka suuntaan. Eri asia on, salliiko häntä tukenut liike-elämä hänen tehdä vapaasti päätöksiä ja millaisia.
”Hankalinta on vallan tasapainon puuttuminen: ei hahmotu, kenelle valta siirtyi. Zelenskiyä äänestettiin suuremman pahan välttämiseksi, nähtiinpä paha kenessä ehdokkaassa tahansa. Niinpä Zaporožjesta valittiin parlamenttiin hääkuvaaja, joka kysyttäessä sanoi sopivansa luovan työn tekijänä kulttuuriministeriksi tai ehkä liikenneministeriksi, koska ajaa autoa.”
Naiset näkevät, että Zelenskiyn Kansan palvelija -puolue rekrytoi kiireellä uusia kasvoja, asiantuntijoita ja maallikkoja. Asiantuntijayhteisönä naiset kokevat voivansa osallistua prosessiin uuden vallan muodostumisvaiheessa, mutta heillä ei ole kuitenkaan harhakuvitelmia. Kuten yksi heistä toteaa: ”Jos he jatkavat siten kuin koetut kolme kuukautta, pelkäänpä että vielä itkemme tai jopa lähdemme maasta. Suurin vaara on, ettei luoda mitään vallan kontrolli- ja tasapainomekanismia.”
ENTINEN OIKEUSASIAMIES MUKAAN RAUHANNEUVOTTELUIHIN
Zelenskiy kävi heti virkakautensa alussa konfliktialueella Luhanskissa, jossa tapasi sotilaita ja kannusti heitä uusiin urotöihin. Vaalikampanjan aikana hänen puheensa olivat herättäneet toivoa siviiliväestön keskuudessa, mutta valintansa jälkeen presidentti ei ole juurikaan ilmaissut tukeaan siviiliväestön suuntaan. Tiettävästi presidentin hallinto on neuvotellut Itä-Ukrainaa tuntevien kanssa, mutta päätöksiä ei ole tehty.
Naiset mainitsevat kuitenkin yhden konkreettisen edistysaskeleen. Zelenskyi nimitti mukaan Minskin rauhanprosessin kolmikantaneuvotteluihin Ukrainan entisen ihmisoikeusasiamiehen Valerija Lutkovskajan, johon naisryhmä luottaa enemmän kuin muihin. He eivät kuitenkaan usko, että Kansan palvelija -puolue ottaa vahvasti kantaa mihinkään, saati toimi ennen paikallisvaaleja. Puolue haluaa varmistaa itselleen kaikki hallinnon tasot, sitten he ehkä tekevät jotain Itä-Ukrainan suhteen.
”Muutoksia ei näy, myös Janukovitš ja Porošenko [edelliset presidentit] nostivat omiaan johtoasemiin. Ehkä mikään ei juuri muutu. Toisaalta on hyvä että parlamentarismi toimii. Vanhat kansanedustajat tajuavat kai, ettei parlamentti ole nyt niin ylhäältä ohjattu eivätkä vanhat suhteet toimi. Vaikkapa suosittu bloggaaja saattaa vaikuttaa paljonkin internetin kautta.”
Zelenskiyn vaalikampanjassa käytettiin uusia keinoja, esimerkiksi nettiä ja hänen omaa tv-sarjaansa Kansan palvelija, joka on nyt nähtävissä Yle Areenassa. Printtimainontaan ei satsattu lainkaan samassa määrin, kaupunkeja ei tapetoitu Zelenskiyn puolueen ehdokkailla. Vaalikampanja oli horisontaalisempi, mutta vielä ei hahmotu, millaisia ihmisiä nousi valtaan. Naisten mukaan on hyvä, että vaalit hajottivat ryhmittymät, jotka olivat vuosien mittaan vakiintuneet ajamaan eri finanssipiirien etuja. Uusien lobbausryhmien muodostumiseen menee ainakin pari vuotta.
VAALIT KIIHDYTTIVÄT SOTATOIMIA
”Tilanne kontaktilinjalla kärjistyi vaalien jälkeen, sen näkee sokeakin. Pommitus on voimakasta. Avdievkassa sanotaan, ettei aikoihin ole ollut niin kovaa jyskettä. He vertasivat tammikuuhun 2017, kun rynnäkkö kaupunkiin alkoi. Ihmiset pelkäävät että se toistuu. Olemme jo miettineet, mitä teemme työntekijöiden suhteen, mutta onneksi kaupunkia ei ole pommitettu.”
”Minä taas keskustelin Krasnogorivkan asukkaiden kanssa. Siellä on kierrätetty joukkoja, ja tuoreitten voimien tultua sota on kiihtynyt, ne haluavat kunnostautua.”
Naisryhmä haluaisi tehdä työtä tasavaltojenkin puolella, ihmiset ovat sielläkin avun tarpeessa. Tulituksesta huolimatta monet pakolaiset ovat palanneet koteihinsa yritettyään elää Ukrainassa. Heitä voi ymmärtää, sillä onhan kulunut kuudetta vuotta eikä näy toivoa paremmasta. Palkat eivät riitä uuden asunnon vuokraamiseen muualta, eikä asuntoja ole juuri tarjolla. Vaihtoehdot ovat vähissä.
Porošenkon hallituksen sisäministerin Arsen Avakovin kontrolloima äärioikeisto on kuitenkin ollut enimmäkseen hissukseen viime aikoina. ”Olemme vaalien jälkeen pitäneet useita tilaisuuksia, joihin olisi luullut hyökättävän, mutta niin ei ole käynyt. Väkivaltaa on ollut, uusnatsien S14-järjestö esimerkiksi karkotti kodittomat Kiovan asemalta. Valitsivat ehkä kaikkein haavoittuvimman ryhmän näyttääkseen, että ovat kovia jätkiä.”
Naiset uskovat Avakovin varmistaneen Zelenskyin voiton pelaamalla Porošenkoa vastaan. Ei kuitenkaan ole selvää, mikä on Avakovin tuleva rooli, ja on vaikea sanoa, miten hän toimii jatkossa. Kulisseissa käydään kauppaa, mutta julkisuuteen niistä ei hiiskuta: onko tehty sopimuksia Zelenskiyn tai tätä rahoittaneen Kolomoiskiyn kanssa?
”TASAVALTOJEN” JA MUUN UKRAINAN VÄLISET SUHTEET
Naiset kohtaavat työssään sotilaiden hyvin erilaiset asenteet. Rajanylityspaikoilla palvelleiden arvot ovat toiset kuin taisteluihin osallistuvien. ”Kerran järjestömme luennoi ihmisoikeuksien julistuksesta, että kaikilla ihmisillä on [samat] oikeudet. Yksi mies nousi äkkiä ja kysyi suuttuneena: ’Ajatteletteko, että separatistialueen asukkailla on myös oikeudet?’ Vastasimme myöntävästi, jolloin hän lähti hälyttämään paikalle poliisin, syytti separatismista. Pyysin häntä toistamaan tarkasti ’separatistiset’ puheeni, ja hän sanoi: ’Sanoitte että kaikilla ihmisillä on oikeudet, myös siellä asuvilla.’ Poliisi tuli paikalle mutta antoi meidän olla, koska olemme kansainvälisen verkoston virallisia edustajia. Kuitenkin tilaisuudessa oli miehensä menettäneitä, jotka reagoivat sanoihimme rauhallisesti, samoin taisteluissa olleita, jotka ajattelivat kuin me. Jotkut taisteluissa olleet saattavat sanoa: ’Emme kaipaa maan sisäisiä pakolaisia, ne pitää ajaa pois.’ Kun puhumme yhteiskunnan yhtenäisyydestä, jotkut sanovat: ’Ei ole mitään syytä keskustella niitten kanssa.’ Eräät arvelivat: ’Joudumme elämään rinnakkain, on pakko päästä yhteisymmärrykseen.’ He asuvat pienessä 20 000 asukkaan kaupungissa, 820 asukasta on ollut sodassa ja 250 on nytkin. Heinäkuuhun 2019 mennessä kaatuneita on 36. Pikkukaupungille luvut ovat suuria. Sotaan lähdetään, koska armeija maksaa palkkaa. Aiemmin kaupunki eli venäläisistä investoinneista, mutta nyt ne ovat häipyneet, yritykset lopettaneet, eikä rahaa ole.”
Monet elävät molemmin puolin kontaktilinjaa. Yksi naisista kertoo asuvansa kaksi viikkoa kuukaudesta Donetskissa ja kaksi viikkoa Ukrainan puolella. Hän kertoo, että monet vihaavat Donetskia: ”Jos joku sikäläinen on parkkeerannut väärin, someen ladataan kuvia ja alkaa ajojahti: ’Mitä ne tänne tunkee.’ Äskettäin huomasin kommentin: ’Mitä donetskilaisista, nyt on myös Venäjän rekkareita.’ Useimmat tutut Donetskissa eivät halua takaisin Ukrainaan: autonomia tai ei, mutta ei Ukrainaan. Venäjän passeja jonottavat monet, siihen on eräs tärkeä syy: ’Ehkä meitä ei enää tapeta, jos meitä on paljon.’”
KAKSOISKANSALAISUUS HOUKUTTELEE
Nuorison tulevaisuudennäkymät alueella ovat synkät, ja monilla on haaveissa poismuutto. Ihmiset hankkivat nyt toisen passin, koska eivät tiedä, mikä odottaa tulevaisuudessa. Jotkut hankkivat Venäjän kansalaisuuden, mutta esimerkiksi yksi naisista kertoi olevansa äidin puolelta puolalainen ja odotti kauan saadakseen sieltä oleskeluluvan. Viime vuonna se myönnettiin kaikille perheenjäsenille.
”Tuntuu, että maamme osat ovat toistensa peilikuvia, niin median kuin talouden suhteen. Nuoriso lähtee sekä Donetskista että Ukrainan puolelta. Koulun loppuessa pohditaan, minne lähtisi korkeakouluun, ja hajonta näkyy hyvin. Donetskin asukkailla vaihtoehtoja ovat Donetsk, Ukraina tai Venäjä, vain harvat lähtevät kauemmas. Ukrainan puolella vaihtoehtoja on enemmän. Moni sotaa paennut yrittää päästä ohjelmiin, joiden kautta saa toisen maan paperit ja voi muuttaa pois. Vanhemmat tekevät kaikkensa, jotta lapset oppisivat englantia. Lähdetään Puolaan. Jotkut liittyvät puolalaisyhteisöön vain voidakseen lähettää lapsensa 14-vuotiaana opiskelemaan ilmaiseksi.”
”Eivät ihmiset hanki venäläisiä passeja vain pommitusten takia, vaan koska heillä ei ole oikeuksia, he eivät voi saada ulkomaanpassia tai eläkettä. Toinen kansalaisuus palauttaa itsekunnioituksen. Tai yksinkertaistaa lähtöä Venäjälle ja työllistymistä siellä.”
Naiset eivät ymmärrä, miksi Zelenskiy päätti helpottaa Ukrainan kansalaisuuden myöntämistä hallituksen puolella sotineille ulkomaalaisille. Zelenskiy tuntuu puhuvan mitä milloinkin, ja hänen ideologiaansa on hankala hahmottaa.
”Hän puhuu ristiin tai siten, ettei ajatusta saa selville. Mitään ei liioin selitetä. Toivottavasti kyse on vain odotuksesta, että uusi parlamentti aloittaa työn. Ei ole tehty nimityksiä, koottu hallitusta, pidetty aluevaaleja. Ei saa selvää, kuka havittelee mitäkin tehtävää.”
ONKO RAUHANLIIKKEELLÄ TULEVAISUUTTA UKRAINASSA?
”Porošenkon murskatappio tunnuksella Armeija. Kieli. Uskonto todistaa, että ihmiset ovat väsyneet sotaan ja valmiita dialogiin. Zelenskiyn vaaliohjelmassa oli paljon konfliktin ratkaisemisesta, myös vetoomus ’tasavaltojen’ puolella asuville. Toistaiseksi hän on kuitenkin nojannut vain armeijaan ja turvallisuuspalveluun. ’Tasavaltojen’ asukkaat ovat tietenkin väsyneitä. Kaikki valta on nyt yksin Zelenskiyllä. Voimme yrittää vaikuttaa hallintoon, vaikka aikeista ei kerrota. Sellaisella mandaatilla kuin hänellä nyt on voi helposti luisua diktatuuriin.”
Naisten mielestä edistyksellisten piirien pitää nyt vaatia, että Minskin kolmikantainen kontaktiryhmä sekä keskustelee että tekee päätöksiä. Ihmiset ovat väsyneet neuvotteluihin ilman konkreettisia toimenpiteitä. Esimerkiksi sotavankien vaihto: miksei vaihdeta kaikkia vankeja kaikkiin? Minskin neuvotteluihin osallistuvien maiden kansalaisjärjestöjen pitää vaatia hallituksilta tuloksia. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen konsultaatioryhmiin, kontaktiryhmän rinnalla etenevään prosessiin on tärkeää. Naiset kertovat toimittaneensa neuvottelujen välittäjänä toimivalle Etyjille suosituksiaan Minskin prosessin tehostamiseksi. Suositukset koskivat:
- kansalaisyhteiskunnan vetämistä mukaan neuvotteluprosessiin,
- asiantuntijoiden ottamista mukaan prosessiin,
- naisten osuuden kasvattamista Etyjin tarkkailuryhmässä ja
- kysymystä, voiko Etyjin sihteeristö vaikuttaa eri maiden edustajien valintaan: on suositeltu sukupuolten tasa-arvoa valvomatta sitä, jolloin eräiden maiden edustus on liian miesvaltainen.
Ukrainassa on kuitenkin vähän militarismin vastustajia. Esimerkkinä naiset mainitsevat, että Baltic Glory -rauhanleirin osanottajien joukossa oli sekä ukrainalaisia ja venäläisiä, jotka ehdottivat muun muassa Donbassin ja Venäjän välisen rajan sulkemista Putinin toimien estämiseksi.
”He eivät mieti, ettei siitä kulje vain aseita vaan myös ruokaa ja lääkkeitä. He eivät tiedä, millaista on sota, muuttoliike, saarto, humanitaarinen katastrofi. Että sielläkin on ihmisiä, jotka käyvät muualla töissä, opiskelemassa, ruokaostoksilla. Kun puhuimme siitä, he hoksasivat: niin tosiaan. Se suututti. He eivät edusta koko kansalaisyhteiskuntaa, mutta huomaa, että siellä puuttuu myötätuntoa ja tietoa sodan todellisuudesta.”
Naisryhmä korostaa, että pystyäkseen vaikuttamaan ulkoapäin Donbassin tilanteeseen täytyy ymmärtää kehityskulkuja. Leirille osallistuminen vahvisti käsitystä, etteivät ihmiset tiedä mitään.
”Kuunneltuani ymmärtämättömiä kommentteja menin huoneeseeni, jossa kaksi rauhanleiriläistä Venäjältä alkoi kysellä, miten ihmiset elävät ’Donetskin kansantasavallassa’, vaaditaanko sen passi, mistä tulevat elintarvikkeet, millaista rahaa käytetään, kuinka usein tulitetaan, kohdistuuko se koko alueeseen vai vain osaan. He siis tulivat ehkä keskustelemaan rauhasta vain yleensä, tietämättä mitään Ukrainasta ja Donbassista. He sanovat, että Krim pitää palauttaa Ukrainalle. Mutta mitä se merkitsee? Sanoin: ’Ette kai nyt unohda kysyä krimiläisiltä, mitä he haluavat?’ Olin hiljattain kesäkoulussa Portugalissa, ja siellä oli osanottajia Venäjältä. Kun järjestäjät kysyivät konfliktialueista, he puhuivat Etelä-Ossetiasta, Abhasiasta, Krimistä, mutta unohtivat Donbassin. Jouduin muistuttamaan venäläisiä aktivisteja siitä.”
Haastattelu Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era
