Sarjakuvataiteilijana, kuvataideopettajana ja Maria Gasolina -yhtyeen laulajana tunnetun Lissu Lehtimajan uusin sarjakuva Muodonmuutoksia on kuuden mainion sarjakuvanovellin muodostama teos, jossa ruoditaan suomalaisuuteen liittyviä myyttejä. Tarinat ovat sarjakuvan muotoon tehtyjä elokuvia, joissa herkutellaan menneiden vuosikymmenien suomifilmi-estetiikalla.

Muodonmuutoksia-teoksen visuaalinen ilme vie meidät näennäisen viattomaan ja puhtoiseen yhtenäiskulttuuriin, mutta tarinat käsittelevät menneisyyden lisäksi myös tämän päivän todellisuutta. Mukana on ripaus maagista realismia, ja sarjakuvan sivuilla Lissu Lehtimaja itsekin muuntuu elokuviensa ohjaajaksi, käsikirjoittajaksi, leikkaajaksi ja lavastajaksi.

Kaikissa tarinoissa ovat pääosissa legendaariset suomalaisnäyttelijät Ansa Ikonen ja Tauno Palo. Lissu Lehtimaja kiittelee vuolaasti yhteistyötään heidän kanssaan.

”He olivat tosi ihania tyyppejä ja hyvin huumorintajuisia. Vaikka rikoinkin teatterin neljättä seinää ja laitoin heidät esittämään omia itsejään ollen kuitenkin roolissa, sekin sujui. Se oli varmasti näyttelijälle aika jännittävää. Heidän kanssaan oli ihana tehdä yhteistyötä. He olivat lahjakkaita ja kokeneita”, Lehtimaja hehkuttaa.

Sekä Ikonen että Palo ovat todella suuria karaktäärejä. Näin tunnettujen hahmojen kanssa työskennellessä syntyy vaara, että he varastavat koko show’n ja ohjaajan näkemykset laimentuvat taka-alalle. Tämä ei kuitenkaan huolettanut Lehtimajaa, jolla on vahva näkemys. ”Hyvät näyttelijät tuovat teokseen aina jotain lisää, mutta osaavat ottaa sen mitä hyvä käsikirjoittaja tai ohjaaja heille tarjoaa. He laittavat tämän ajatuksen lentoon ja tuovat mukaan vielä oman pikantin lisänsä.”

MUOTO ANTIIKISTA

Jos näyttelijävalinnat herättävät pelonsekaista kunnioitusta, vielä suurempiin saappaisiin Lehtimaja hyppää ottaessaan teoksen muodon suoraan antiikin Roomassa vaikuttaneelta runoilija Ovidiukselta, joka niin ikään on tehnyt Muodonmuutoksia-nimisen teoksen.

”Muoto perustuu antiikin kreikkalais-roomalaisiin myytteihin. Ovidiuksen Muodonmuutoksia on eeppinen runokokoelma, jossa selitetään miksi antiikin maailma on sellainen kuin se on. Siinä kerrotaan muun muassa miksi on olemassa eri vuodenaikoja tai erivärisiä ihmisiä tai eri kieliä. Antiikin maailmassa asioille oli selityksiä, kuten mistä ne ovat tulleet tai miten ne ovat syntyneet.”

Lehtimajan Muodonmuutoksissa on mukana surrealismia, unenomaisia liukumia maailmasta toiseen sekä tietysti muodonmuutoksia. ”Tämäkin juontaa juurensa antiikin taruihin. Ovidiuksen tarinoihin liittyi surrealistisia muodonmuutoksia. Oma työni pohjautuu tähän Ovidiuksen teokseen, vaikka se kertookin modernista Suomesta. Valitsin tietoisesti sanan ’moderni’, joka ei tarkoita välttämättä nykyaikaa, vaan viime vuosisadan alkupuolta. Kerron kirjassani syntymämyyteistä samoin kuin Ovidius. Kerron, mitä asioita tässä meitä ympäröivässä yhteiskunnassa on ja mistä ne ovat tulleet.”

Lissu Lehtimajan nostalgisessa ideaali-Suomessa on ensi silmäyksellä kaikki hyvin. Lukija saa hetken tuudittautua ”ennen oli kaikki paremmin” -maailmaan. Tarkempi lukeminen paljastaa tästä impivaaralaisesta onnelasta kuitenkin kosolti epäoikeudenmukaisuutta ja vaikkapa naisten alistamista.

”Tarinoissa on joitain elementtejä, jotka ovat vanhasta yhtenäiskulttuurista tai sen illuusiosta. Jotkut elementit taas ovat nykypäivän ilmiöitä. Näiden välinen tasapaino vaihtelee. Tarkoitus ei ole esitellä vanhaa maailmaa ja sen jälkeen todeta, miten asiat oikeasti ovat. Osittain nämä todellisuudet menevät ristiin taikka lomittain.”

”Asioilla on aina monta puolta. Jotkut myytit eivät koskaan olleet totta. Joidenkin myyttien tausta on aivan todellinen ja ne saattavat olla totta vielä tänäkin päivänä. Jotkut taas ovat olleet totta ennen, mutta eivät enää nykyään ajatustottumuksistamme huolimatta. En siis käsittele Muodonmuutoksissa myyttejä vain yhdellä samalla tavalla. Surrealistinen lähestymistapa ja näyttelijöiden käyttäminen mahdollistavat sen, että tässä jää myös paljon tulkinnanvaraa lukijalle.”

SEURAA JUONIPALJASTUS!

Muodonmuutoksien viimeisessä tarinassa Ansa Ikonen muuttuu lokiksi ja jättää nyky-Suomen. Taustalla soi Unto Monosen klassinen Suomi-tango ”Satumaa”, jossa haikaillaan aavan meren tuolle puolen. Herää kysymys, onko nyky-Suomi niin paska paikka, että täältä pitää lähteä pois.

”Ei tämä ole paska paikka, tämähän on ihana paikka. Mietin, tuleeko kirjastani tosi pessimistinen kuva. Näitä negatiivisia tai pessimistisiä muodonmuutostarinoita oli alun perin vielä enemmänkin. Lopulta järjestelin myytit, ja viimeisestä luvusta jää mielestäni tosi hyvä ja positiivinen kuva. Haluan jättää loppuratkaisun auki, mutta minusta se on kuitenkin optimistinen.”

Elokuvallisten elementtien tuominen sarjakuvaan luo Muodonmuutoksiin aivan oman tunnelmansa. Lehtimaja on piirtänyt jokaiselle sarjakuvanovellille elokuvajulisteen, ja nimet ovat vanhan käytännön mukaan julisteissa myös ruotsiksi. Pelkästään näiden julisteiden katseleminen ja nimien lukeminen vie lukijan toiseen maailmaan. Lehtimajan Filmi-Suomi-tuotantoyhtiö esittää muun muassa seuraavat elokuvat: Lahjomattomat − De öberörbara, Tien viemää − Borta med vägen ja Vallaton vieno − Vakten på makten.

”Julisteet ovat siis suomeksi ja ruotsiksi. Kaksikielisyys on Suomessa vähentynyt tosi paljon. Suomalaista graafista suunnittelua leimasi ennen se, miten sanat on jaettu visuaalisesti, kun ne ovat kahdella eri kielellä. Se on osa suomalaista visuaalista historiaa ja osa mennyttä ajankuvaa. Maitopurkissa lukee vielä maito − mjölk, mutta ei kovin monessa muussa julkaisussa.”

Vaikka Lissu Lehtimaja leikittelee elokuvallisuuden kanssa, on sarjakuva ehdottomasti hänen rakkain ilmaisumuotonsa. Kummatkin ovat visuaalisen tarinankerronnan muotoja, joihin yhdistyy olennaisena osana kieli. Sarjakuvassa on tosin ilmaisumuotona ominaisuuksia, joita ei elokuvan keinoin tavoita.

”Sarjakuva on hyvin joustava formaatti. Erona elokuvaan on se, että sarjakuvan aika on lineaarinen, mutta samaan aikaan voit nähdä yhdellä silmäyksellä sen mihin olet menossa seuraavaksi ja sen mistä juuri tulit. Tarinan lineaarisuutta ja etenemistä hahmottaa lukijanakin. Näet kuvan ja samalla voit hahmottaa, miten se suhtautuu tulevaan ja menneeseen ainakin yksi aukeama kerrallaan. Se tekee sarjakuvasta erityisen.”

FREIREN JA LEVINASIN OPIT

”Olen tehnyt sarjakuvia niin kauan kuin muistan. Piirsin lapsena kenkälaatikostakin sarjakuvia. En osannut vielä itse kirjoittaa, joten laitoin äidin kirjoittamaan tekstit puhekupliin. Jonkinasteinen narratiivisuus on ollut aina läsnä omissa piirroksissani.”

Lehtimaja valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta kuvataideopettajaksi. Sen tiimoilta pedagogiikka on ollut vahvasti mukana hänen töissään. Yhteistyö Rauhanpuolustajien kanssa alkoi jo vuonna 2006, jolloin Pystykorva-sarjassa julkaistiin Lehtimajan esikoissarjakuva Freiren kyydissä. Se on sarjakuvaessee kohtaamisista Paulo Freiren, maailmankuulun kasvatustieteilijän kanssa. Sitä seurasi vuonna 2008 albumi Levinasin kasvot, joka johdattaa lukijat ranskalais-liettualaisen filosofin Emmanuel Levinasin jalanjäljille. Syksyllä 2019 Rauhanpuolustajien ja Rosebudin yhteinen Umpihanki-sarja julkaisee sekä Lissu Lehtimajan uutukaisen että uusintapainokset kahdesta aikaisemmasta albumista.

”Freiren kyydissä -julkaisusta on viisitoista vuotta aikaa. Sen tekeminen oli ammatillisen minäni heräämistä. Kun luot jonkin jutun, se on vähän niin kuin synnyttäisi lapsen, kuten kaikissa taiteellisissa tuotoksissa. Se lähtee maailmalle ja on sinusta erillinen asia, joka elää omaa elämäänsä. Luin hiljattain Freiren kyydissä uudestaan, eikä se tuntunut enää niin omalta kuin aikaisemmin, vaikka pystyn yhä paljon samaistumaan siihen. On kuitenkin vaikeaa palata viidentoista vuoden takaisen pääni sisälle samalla tavalla kuin ennen. Lukukokemus oli kuitenkin ilahduttava.”

Levinasin kasvot toimi jonkinlaisena jatko-osana esikoiselle. Se oli myös Lehtimajan lopputyö Taideteollisesta korkeakoulusta.

”Vaikka se on itsenäinen teos, se on ainakin minulle ihan selvä jatko-osa. Nämä kaksi sarjakuvaa ovat yhtä kokonaisuutta. Kummassakaan albumissa ei ole itsenäistä omaa viestiä, jonka haluaisin takoa ihmisten päähän. Nämä ovat tutkimusmatkoja, jossa otetaan selvää mikä tämä juttu on. Ne olivat myös opinnäytetöitäni, jotka olivat tutkimista, siitä oppimista ja noiden matkojen dokumentoimista. Toiveena tietysti oli, että lukijatkin voisivat oppia siitä jotain.”

Kummatkin Lehtimajan varhaiset albumit ovat kestäneet hyvin aikaa ja ne haastavat yhä lukijan ajattelemaan omilla aivoillaan perustavaa laatua olevilla teemoillaan. Reilun kymmenen vuoden aikana on virrannut runsaasti vettä Vantaassa, eikä Lissu Lehtimaja pohdi tänään maailmaa viisaiden ukkojen ajatuksia peilaten. Muodonmuutoksia tuo esiin tekijän, joka havainnoi maailmaa omilla ehdoillaan ja omalla tyylillään.

”Myös Muodonmuutoksia sivuaa suomalaista maailmankuulua koulua mutta siihen ei liity pedagogista pohdintaa, ennemminkin koulutuspolitiikkaa. Tietysti se heijastelee osin myös omaa taustaani opettajana mutta se on kuitenkin fiktiota ja teatteria, toisin kuin aiemmat kirjani.”

Kaikki Lissu Lehtimajan sarjakuvat saavat lukijansa pohtimaan maailmanmenoa monelta eri kantilta, mutta hei Lissu, kerropa tähän loppuun, miksi kannattaa lukea uusin tuotoksesi Muodonmuutoksia?
”Voidakseen ymmärtää paremmin tämän päivän Suomea.”

Teksti Timo Kalevi Forss
Kuvat Hanna Linnove