Joitakin kuukausia sitten Olesia Polischuk, luottokontaktimme Slavyankissa, kuuli perheestä, joka asui kaukaisessa kylässä Ukrainan hallitsemassa osassa Donetskin alueella. Perheessä oli kahdeksan lasta ja isoisoäiti.

Olesia tarkisteli faktoja ja kauhistui. Lasten äiti oli luhistunut stressin alle ja kärsi lisäksi väkivaltaisen entisen aviomiehensä aiheuttamista vammoista. Äiti oli parhaillaan hoidossa psykiatrisessa sairaalassa. Vajaan, joka toimi kotina lapsille ja heidän isoisoäidilleen, oli vaarallista edes astua sisään.
Huonoihin oloihin oli turhaan yritetty etsiä ratkaisua viranomaisten välityksellä.

Perheen tilanne vetosi moniin ihmisiin. Eräs moskovalaisnainen osti heille talon isommasta kylästä, jossa oli koulu ja sairaala. Apua tuli Odessasta, Donetskista, Helsingistä, Riiasta. Vaatteita, kirjoja, jalkineita, pesukone, jääkaappi jne.

Kesän alussa Olesia vieraili perheen luona. Lasten äiti oli kotiutunut sairaalasta. Hän voi huomattavasti paremmin ja pystyi huolehtimaan itsestään ja perheestään. Koti oli järjestyksessä, ja vanhimmat lapset olivat alkaneet kasvattaa vihanneksia. Perhe oli myös saanut lahjoituksena kaksi pientä vuohta. Lapset kunnostivat taloa ja kävivät koulua.

Tämä tositarina olkoon esimerkkinä yksittäisten ihmisten hyväntahtoisuudesta ja avuliaisuudesta silloin, kun viranomaiset epäonnistuvat.

Oksana Tšelyševa