Atro Kahiluoto, 60, on teatterintekijä, joka ei oikein usko taiteen vaikuttavuuteen. Työ paremman maailman puolesta ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehdään yhteen hiileen puhaltavalla kansalaisaktiivisuudella ja poliittisilla päätöksillä.

Pitkä mies katsoo lämpimästi silmiin ja alkaa puhua maailmanlopusta. Tai ei hän sitä sillä nimellä kutsu, mutta uskoo kuitenkin, että alkaa olla aika myöhäistä kääntää ilmastonmuutoksen suuntaa. Lähes mitään todella vaikuttavaa muutosta ei ole saatu aikaan.

”Kun purjevene alkaa kaatua, se kallistuu pikkuhiljaa, ja sitten kun se menee tietyn kulman yli, se kaatuu kokonaan. Sen jälkeen voi tietenkin kiivetä veneen pohjan päälle istumaan, mutta sen pystyyn kääntäminen on aika mahdotonta. Sellaisena näen maapallon tilanteenkin. Olen melkoinen pessimisti, mutta periksi ei saa antaa. ”

LUONTOIHMISTEN PERHE

Atro Kahiluodon vanhemmat olivat luontoihmisiä. Rakkaus luontoon ja ymmärrys sen tärkeydestä siirtyi myös perheen kolmeen lapseen. Isä oli ammatiltaan metsänhoitaja. Tuon sukupolven metsänhoitajilla oli hyvin käytännöllinen suhde metsiin. Niiden hoidon keskiössä olivat hyötynäkökulmat. Teini-ikäisinä Atro ja hänen siskonsa saivatkin jo aikaan kiivaita väittelyitä isän kanssa luonnonsuojelun tavoista ja tavoitteista.

Kodin peruja ovat myös metsästys- ja kalastusharrastus. Ne ovat olleet tärkeitä polkuja luonnon arvostamiseen. Metsästys on viime vuosina jäänyt vähemmälle.

”Vierastan kovasti metsästäjillä nykyään yleistä susi- tai petovihaa. Ja se, että Suomi vastustaa EU:ssa lyijyhaulien täyskieltoa, saa kyllä häpeämään koko suomalaisen metsästäjäkunnan puolesta.”

Kahiluodon lasten luonnonsuojelulliseen herätykseen vaikutti myös lapsuuden kesien sinilevittynyt järvi, jossa ei voinut uida. Toinen sisko, Helena Kahiluoto, työskentelee Lappeenrannan teknillisen yliopiston kestävyystieteen professorina ja miettii siis työkseen ratkaisuja kestävämpään tulevaisuuteen. Atro valitsi kuitenkin toisenlaisen ammatillisen polun.

VAIKUTTAVAT ASIAT

Kahiluoto lähti opiskelemaan kirjallisuutta ja ajautui opiskeluaikanaan mukaan Ilves-teatterin toimintaan. Lähes valmiina kirjallisuustieteilijänä hän innostui kokeilemaan onneaan Teatterikorkeakoulun ohjaajalinjan pääsykokeissa hyvällä menestyksellä.

”Yliopisto on ollut suuri vaikuttaja elämässäni. Tuolloin 80-luvulla painotettiin, että ei ole mikään kiire valmistua. Yrittäkää vain rauhassa omaksua mahdollisimman paljon asioita.”

Jouko Turkan ajasta teatterikoulussa ollaan montaa mieltä, mutta Kahiluodon mukaan on hieman epäreilua, että Turkkaa ja hänen toimintaansa arvioidaan irrallaan ajan kontekstista.

”Sen ajan Kekkosen YYA-Suomessa ei oikein kukaan sanonut mitään todellista. Siksi esimerkiksi Turkan näytelmät, joissa ilmaisu saattoi olla kuolaavaa karjuntaa, näyttäytyivät hyvinkin rehellisinä ja merkityksellisinä.”

Kahiluoto piti Turkkaa hyvin tarkkanäköisenä ihmisenä, joka osasi tuoda asioihin yllättäviä näkökulmia. Kahiluoto ei tietenkään halua kiistää ihmisten ikäviä muistoja tuolta ajalta, mutta ajattelee myös sillä olleen merkitystä, että monet teatterikoululaiset olivat hirvittävän nuoria, lähes lapsia. Hänen oma tulokulmansa oli ehkä jo vähän toinen vuosia jatkuneiden yliopisto-opintojen jälkeen.

Kahiluodosta tuli teatterintekijä, joka on käsitellyt ohjauksissaan paljon yhteiskunnallisia kysymyksiä ja esimerkiksi ihmisen suhdetta luontoon.

”Taiteellani ei ole ollut juuri mitään vaikutusta. Jos taiteella olisi oikeasti voitu muuttaa maailmaa, se olisi jo tapahtunut. Olen herännyt tajuamaan, että pitäisi tehdä paljon enemmän ja toimia laajemmin.”

Ensi syksynä on ensi-illassa Kahiluodon seuraava projekti. Se esitetään Tamminiemessä ja siinä nähdään Jorma Uotinen Kekkosen roolissa. Vaikka Kekkonen herättää Kahiluodossa pääasiassa negatiivisia tunteita, niin täytyyhän Urho Kalevan eduksi kuitenkin lukea Etyk, rauhaa ylläpitänyt YYA-sopimus ja tuki ydinaseettomalle Pohjolalle. Kekkonen kutsui myös erilaisia hyvinkin radikaaleja nuoria ajattelijoita luokseen, koska halusi tietää, mitä yhteiskunnassa on meneillään. Esityksessä Kekkosta on tarkoitus lähestyä karnevalistisessa hengessä, rakkauden presidenttinä ja suorastaan dionyysisenä hahmona.

Pentti Linkolan ajattelu teki Kahiluotoon aikoinaan suuren vaikutuksen. Linkolan ihmisvihaisia ajatuksia hän ei kuitenkaan allekirjoita.

”Eihän näin vahvaa lajia kuin ihminen saa tappamalla eliminoitua. Maailmansotien kohdallakin väestötilastoissa näkyy vain pienen pieni notkahdus. Syntyvyyteen pitäisi vaikuttaa. Olen samoilla linjoilla kuin Luther, joka sanoi että paavi on saatanasta.”
Kahiluotoa huolestuttaa, että paavin sanoilla on edelleen niin paljon vaikutusta.
”Hän tekee paljon hallaa järkevälle perhesuunnittelulle esimerkiksi katolisessa Etelä-Amerikassa. Naisten koulutus vaikuttaa eniten siihen, että naiset eivät enää noin vain haluakaan kymmentä lasta.”

YLITSEVUOTAVA ITSEKESKEISYYS

Kahiluoto ottaa toistuvasti esiin ihmisten itsekeskeisyyden. Hän ei puhu siitä niinkään tuomitsevasti kuin kummastellen. Esimerkiksi vaalikoneiden loputon tekeminen tavoitteena löytää omille ajatuksilleen täydellinen peili tuntuu hänestä aivan turhalta puuhalta.
”Eihän sellaiseen kannata käyttää aikaa. Ei sillä yhden ihmisen äänellä ole niin väliä, kunhan käy äänestyskopissa sutaisemassa oikeaan suuntaan.”

Sama itsekeskeisyyden tai jopa narsismin ongelma estää Kahiluodon mukaan myös valtavat määrät tärkeää toimintaa. Ihmiset tuntuvat pitävän kovin tärkeänä, että kampanja tai muu toiminta täyttäisi kaikki omat kriteerit. Jos se ei täytä, ei voi millään lähteä mukaan. Suomessa on jopa hyvin yleistä käyttää energiaa toisten ideoiden alas ampumiseen sen sijaan, että olisi tarjota vaihtoehtoja tilalle.
”Kun Antti Rinne otti puheeksi lihaveron, hänet lyötiin aivan lyttyyn yleisessä keskustelussa. Aloitteessa nähtiin pelkkiä puutteita. Ihmisten mielestä oli varmaan kyseessä väärä ihminen ja väärä puolue. Miksei vain täydennetty Rinteen ehdotusta omilla lisäyksillä?”

Antero Vartian ilkeämielisesti anekaupaksi nimetty Compensate-hankekin saa Kahiluodolta hyväksynnän. Sekin on askel oikeaan suuntaan.

Kummallista itsekkyyttä ilmentävät Kahiluodon mielestä myös monet ekologisina itseään pitävät ihmiset, jotka saattavat viimeiseen asti vastustaa vaikka kesämökin jätevesihuoltoon liittyviä säännöksiä tai kohdella omistamiaan metsiä ihan miten sattuu taloudellinen hyöty tärkeimpänä vaikuttimenaan.

PUHTAAMPIA ASEITA

Atro Kahiluoto pitää vähän erikoisena ideana, että häntä haastatellaan lehtijuttuun rauhantekijänä.
”Minähän olen armeijan käynyt alikersantti ja sotaveteraanin poika.”

Kahiluoto myöntää kyllä olevansa aseidenriisunnan kannalla ja aikoinaan marssineensa ydinaseita vastaan, kun sellaista vielä yleisemmin harrastettiin. Hän myös harmittelee sitä, ettei viime vuosina ole ollut isoja kansainvälisiä aseidenriisuntaprosesseja.

Kahiluoto on ollut mukana ideoimassa Puhtain asein -kansalaisaloitetta. Sen tavoitteena on saada aikaan laki, joka rajaa Suomen puolustusvoimien oikeudeksi hankkia aseita ja asejärjestelmiä vain sellaisista maista, jotka ovat mukana Pariisin ilmastosopimuksessa ja jotka ovat sitoutuneita tuon sopimuksen tavoitteisiin.

Häntä ihmetyttää, että esimerkiksi moni aseita ylipäätään vastustava henkilö ei ole kokenut voivansa allekirjoittaa aloitetta. Kahiluodon mielestä nämä asiat eivät ole mitenkään ristiriidassa. Hän suhtautuu realistisesti siihen, että aseita luultavasti tullaan kuitenkin hankkimaan, joten olisi tärkeää vaikuttaa siihen, millaisin ehdoin hankinnat tehdään.

Aloitteella on vasta kuutisensataa allekirjoittajaa, joten saadakseen asian varmemmin eteenpäin Kahiluoto on myynyt ideaa Pekka Haavistolle, joka on vaikuttanut kiinnostuneelta aloitteen edistämisestä.

Aloitteen mukaan ”Ilmastonmuutos kaikkine seurausilmiöineen on yksi merkittävimmistä, ellei merkittävin sotien ja konfliktien taustalla vaikuttava tekijä. Aseteollisuus on tyypillisesti energiaintensiivistä, raskasta teollisuutta, jonka hiilijalanjälki on suuri. Jos aseita ei valmisteta ilmastovastuullisesti, aiheuttaa aseiden valmistus itsessään juuri niitä konflikteja, joiden hallitsemiseksi aseita valmistetaan ja hankitaan.”

”En usko salaliittoteorioihin, mutta olen seurannut Trumpin hallinnon politiikkaa. Näyttää olevan tietoista, että luodaan ikään kuin kysyntää ase- ja turvallisuusteollisuudelle.”
Yhdysvalloissa tuo sektori on todella integroitunutta siviileille suunnatun tuotannon kanssa ja kuuluu muutenkin keskeisiin vientialoihin ja kansantalouden vetureihin. Koko tuon teollisuudenalan etu on, että levottomuudet lisääntyvät, ja ilmastonmuutos on yksi niiden keskeinen lisääjä.
”Pystyn samaistumaan siihen, miten äärioikeistolaiset näkevät maailman. Heidän mielestään on tarpeen rakentaa oma apassilinnake, jota puolustaa muusta maailmasta välittämättä.”

Kahiluoto painottaa, että ihmisinä ja kansalaisina on syytä nousta sentyyppistä toimintaa vastaan ihan riippumatta siitä, onko toiminta tietoista vai ei.

 AY-POMO

Atro Kahiluoto valittiin tänä vuonna Teme ry:n eli Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton puheenjohtajaksi. Hän ei vielä osaa sanoa, mitä tuossa tehtävässä voisi saada aikaiseksi, mutta ajattelee, että 5 000 ihmisen yhteisöllä, joka on SAK:n jäsen, täytyy olla merkitystä. Tehtävään hän hakeutui, koska mahdollisuuksista vaikuttaa ei voi kieltäytyä.

Kahiluoto näkee ammattiyhdistyksen solidaarisuusyhteisönä, jossa kamppaillaan yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja taloudellisen tasa-arvon puolesta koko yhteiskunnassa.
”Ammattiyhdistysliikkeen anti ilmastonmuutoskeskusteluun on ollut toistaiseksi aika vaisu tai suorastaan olematon. Kiinnostaa nähdä, voinko itse saada muutosta aikaan.”

Kahiluodolle oli suuri pettymys, että edelliseen suureen ilmastomarssiin osallistui Helsingissä eri arvioiden mukaan vain 12 000–20 000 ihmistä.
”Se on aivan liian pieni määrä. Halla-ahokin sai tässä kaupungissa 30 000 ääntä.”

Nuorempana Kahiluoto ajatteli pitkään, ettei taiteentekijä voi olla mukana puoluepolitiikassa, mutta liittyi kuitenkin Vihreään liittoon koska ymmärsi, että politiikan avulla voi todella vaikuttaa.

On silti harmillista, että alhaalta ylöspäin lähteviä aloitteita on niin vähän. Ilmastotoiminta tuntuu olevan lähinnä yleistä puhetta ja pieniä mielenosoituksia. Se, että asiat tulevat ylhäältä alas, ei ole aina paras tapa.
”Ihmisiä ärsyttää jos tuntuu, että eliitti sanelee säännöt. Silloin niihin on vaikeampi sitoutua.”

Jakaessaan vaalimainoksia kaduilla Kahiluoto on pannut merkille, ettei samoissa hommissa näy juurikaan taiteilijakollegoita. Hän toivoo, että näkyisi.
”Tekisi itse kullekin hyvää tehdä ihan sellaista kädet mudassa -työtä, sellaista, joka on jopa vähän nöyryyttävää, eikä niin välittömästi palkitsevaakaan.”

JOUKKOVOIMALLA

”Tarvitaan varmaan todellinen kriisitila ennen kuin ilmastonmuutokseen kunnolla herätään. Sellainen voisi Suomessa olla vaikka ruokakriisi. Jo edellisinä kolmena vuotena sadot ovat jääneet olemattomiksi joko kuivuuden tai märkyyden takia.”

Kahiluoto puhuu pohdiskellen ja lauseet jäävät välillä vaille päätöstä. Vaikka viesti on synkkää ja tuhoa ennustavaa, on hänen olemuksensa positiivinen. Välillä hän jää kesken lauseen pohtimaan.

”Niin liittyyköhän tämä nyt asiaan?”
Mutta kaikki liittyy kaikkeen. Siitähän Kahiluodon jutuissa on kysymys. Kaikki hyvät aikeet pitäisi toteuttaa mahdollisimman suurella joukolla ja unohtaa itsensä ja omat täsmälliset toiveensa. Yksi ihminen ja hänen oma juttunsa ei ole vähimmässäkään määrin tärkeä.

Teksti Hanna Niittymäki
Kuvat Nauska