Eläkeläiset ovat jääneet Ukrainan sodan ja jähmeän byrokratian vangiksi. Osa heistä kuolee rajanylityspisteillä matkatessaan hakemaan eläkettään. Ongelmia on myös Donetskin ja Luhanskin ”tasavalloista” muualle muuttaneilla, jos he kieltäytyvät maan sisäisen pakolaisen statuksesta.
Tammikuun 16. päivänä kiovalaisen Alevtina Kahidzen puhelin soi. Tuntematon miesääni kertoi, että hänen 70-vuotias äitinsä Ljudmila Kahidze oli kuollut äkilliseen sairauskohtaukseen Itä-Ukrainan kontaktilinjalla Horlivkan tarkastuspisteellä. Hän oli lähtenyt kotoaan Donetskin ”tasavallan” puolelta aamuyöllä kello neljä matkustaakseen Kiovan hallinnon puolelle. Ljudmila oli työskennellyt koko työuransa päiväkodissa. Eläkkeellä hän hoiti taloaan ja kasvimaataan, jolta keräsi vihannessalaatteja ja kukkien siemeniä myytäväksi torilla. Äiti oli kyläillyt tyttären luona Kiovassa, mutta kieltäytynyt muuttamasta kotoaan Itä-Ukrainasta, joten varmistaakseen eläkkeensä hänen täytyi matkata joka toinen kuukausi Ukrainan armeijan kontrolloimalle alueelle Artemivskiin tunnistautumaan ja nostamaan eläkkeensä.
Vuoden 2019 ensimmäisinä viikkoina Ukrainan konfliktin osapuolia jakavan kontaktilinjan rajanylityspisteissä kuoli yhtä monta ihmistä kuin viime vuonna neljässä kuukaudessa. Kuolinsyy on aina sama, sydämen vajaatoiminta, samoin matkan aihe: eläkkeen saaminen. YK:n hätäaputoimiston mukaan tarkastuspisteillä kuoli viime vuonna 50 ihmistä. Hätäaputoimisto kirjasi viime vuonna 13 miljoonaa tarkastuspisteiden läpikulkua. Eniten niitä oli elokuussa, 1,3 miljoonaa. Suuri osa kulkijoista on eläkeläisiä, jotka joutuvat siis kahden kuukauden välein käymään tunnistautumassa ja nostamassa eläkkeensä Oštšad-pankista Ukrainan hallituksen kontrolloimalta alueelta.
Ljudmilan kuolema sai enemmänkin huomiota, sillä monet ukrainalaiset tiesivät hänet. Hän on tyttärensä Alevtinan laatimien sarjakuvien Klubnika Andrejevna, joka ei tue kumpaakaan konfliktin osapuolta ja joka kertoo retkistään eläkettä hakemaan.
RAJANYLITYS
Donetskin alueella asuva Jevgenija toteaa, että tuhansista rajan päivittäin ylittävistä 90 prosenttia on ikäihmisiä, jotka menevät tunnistautumaan eläkettä varten. Matka koettelee hermoja ja myös maksaa kohtuuttomasti eläkkeiden suuruuteen nähden. Horlivkan, Donetskin, Makievkan jne. bussiasemilta ihmiset lähtevät ”tasavallan” tarkastuspisteelle. Alle sadan kilometrin matka sujuu hitaasti. Tarkastuspisteellä he odottavat taivasalla, paitsi Horlivkassa, jossa on entisen huoltoaseman katos. Ukrainan puolella Punainen risti on rakentanut katokset.
Tulli- ja passintarkastus vie tunnista useaan tuntiin, odottajat seisovat paahteessa, pakkasessa tai sateessa. Osapuolten tarkastuspisteiden välillä kulkee bussi, joka jättää matkustajat noin 200 metrin päähän Ukrainan tarkastuspisteestä. Taas jonotetaan, selvitään tulli- ja passintarkastuksesta. Sen jälkeen pakkaudutaan taas busseihin ja jatketaan matkaa eläkerahaston tai Oštšad-pankin konttorien pitkiin jonoihin.
Jevgenijan mukaan paluumatka on pahin, sillä ihmiset ovat jo aiemmista jonottamisista väsyneitä. Hän kertoo tavanneensa kontaktilinjan läheisyydessä Volnovahan kaupungissa ihmisiä, jotka jonottivat jo kolmatta vuorokautta Oštšad-pankkiin. Paikalliset tekevät bisnestä siten, että jonottavat ”tasavaltojen” puolelta tulevien puolesta noin 300 hryvnian (10 euron) korvauksesta, mikä on halvempaa kuin kaupungissa yöpyminen. Tämän jälkeen siis kotimatkalle ja samat proseduurit käänteisessä järjestyksessä.
Jevgenija ehdottaa vanhusten pelastamiseksi, että Ukraina maksaisi kansalaisilleen eläkkeet tasavaltoihin, jolloin rajanylitykset vähenisivät murto-osaan. Erittäin tärkeää tämä olisi liikuntakyvyttömille eläkeläisille, jotka eivät pysty matkustamaan tunnistautumista varten (ja ovat Venäjän pienten avustusten varassa – suom. huom.). Hallitus ei kuitenkaan tee niin, koska se ei näe näitä ihmisiä äänestäjinään.
Jevgenijan toinen ehdotus ovat suorat bussilinjat Ukrainan ja ”tasavaltojen” välillä kunnon kalustolla. Hän ei silti usko tämän toteutumiseen, koska se ei sovi sodan politiikkaan ja veisi myös kuljetuksista vastaavilta tuloja. Itse asiassa Donetskin ”tasavallan” uuden päämiehen valinnan alla tarkastuksia tehtiin busseissa eikä tarkastuspisteillä tarvinnut jonottaa. Kyse on siis poliittisesta tahdosta.
Jevgenija kertoo nöyryytyksistä ja mielivallasta tarkastuspisteillä. Hänet pidätettiin kerran autossa olleen muovikassin takia: se oli ”tasavaltalaisesta” ruokakaupasta, joten häntä syytettiin separatismin rahoittajaksi. Hän vapautui revittyään kassissa olleen kuvan ”tasavallan” vaakunasta. ”Donetskin tasavalta” taas kieltää ukrainalaisen makkaran ja sianlihan tuonnin, joten hänelle tuli ongelmia eväsleipien kinkusta. He ottavat myös pois kaiken, mitä ei ole sallittujen vientitavaroiden luettelossa, esimerkkinä kahvinkeittimet, puutarhakalusteet ja kuohuviini.
TASAVALLOISTA UKRAINAAN MUUTTANEILLA OMAT ONGELMANSA
Sarjakuvataiteilija Alevtina Kahidze kertoo sarjakuviensa kahdesta muusta sankarista: ”He ovat Donetskista, mutta siirtyivät Ukrainaan ja ostivat itselleen talot Mariupolista ja Sumskin alueelta. He kieltäytyivät maansisäisen pakolaisen statuksesta, koska ovat ukrainalaisia ja heillä on omaisuutta Kiovan valvomalla alueella. Ilmeni, ettei heillä nyt ole oikeutta eläkkeeseen. Jos siis eläkeläinen muuttaa [Ukrainan hallituksen kontrolloimalta alueelta] Žitomirista Lviviin, eläkeasia vain siirretään uuden asuinpaikan eläketoimistoon. Mutta jos näin tekee Donetskin tai Luhanskin alueen entinen asukas, hänellä on oikeus eläkkeeseen vain jos hän hankkii pakolaisstatuksen.”
Puhelimitse haastattelemallani Kristinalla, joka ei halua kertoa koko nimeään, on vastaavia kokemuksia. Hänellä on oma talo Kiovan valvomalla alueella, mutta hän on kotoisin Donetskista ja jäi eläkkeelle siellä. Hänellä on jatkuvia ongelmia eläkkeen saamisessa, koska hän Ukrainan kansalaisena ei halua pakolaisstatusta ja on käräjöinyt sosiaaliministeriön kanssa asiasta. Aluksi ”tasavalloista” pysyvästi muuttaneiden eläke maksettiin kuten muidenkin muuttajien, mutta helmikuussa 2018 eläkerahasto lopetti yllättäen mitään ilmoittamatta eläkkeiden maksun. Ihmiset joutuivat jonottamaan eläketoimistoihin ja henkikirjoittajalle siirtääkseen kirjansa Kiovan puolelle. Heiltä vaadittiin pakolaisstatuksen hankkimista. Päätös on laiton, mutta sen todistaminen vaatii paperisotaa, asianajajaa, monen tunnin matkoja oikeuteen ja leimaverojen maksamista. Kaikkiaan menot nousevat 5 000–8 000 hryvniaan (170–270 euroa).
Pakolaisstatuksen hankkimista vaikeuttaa sekin, että niiden, jotka vaihtoivat passinsa nyt vaadittavaan henkilökorttiin, on vaikea osoittaa siirtyneensä ”tasavaltojen” alueelta. Eläkerahasto vaatii vedenpitävät todisteet. Ministeriö on ankarasti velvoittanut eläketoimistojen työntekijöitä tarkastamaan, ovatko pakolaiset tilapäisessä asunnossaan, ja elleivät ole, jäädyttämään eläkkeen.
EIVÄT KIINNOSTA ÄÄNESTÄJINÄ
Kiovalaisen Stabilization Support Services -järjestön projektijohtaja Valerija Veršinina kertoo: ”Ukrainan hallitsemalla alueella on kirjoilla noin 880 000 ’tasavalloista’ siirtynyttä eläkeläistä. Ukrainan eläkerahaston mukaan vain 550 000:lle heistä maksetaan eläkettä. Lisäksi ovat Kiovan hallinnon ulkopuolelle jääneet. Kysyn hallitukselta, millä elävät ne maan sisäiset pakolaiset, jotka eivät saa eläkettä. On turha kuvitella, että eläkerahastojen paikalliset virkailijat itse palavat halusta tarkistaa, asuvatko pakolaiset todella Kiovan hallitsemalla alueella vaiko vain käyvät täällä saadakseen eläkkeensä. Virkailijoita painostaa ministeriö, joka vaatii tarkastuksia ja eläkkeenmaksun katkaisemista, ellei eläkeläinen ole tilapäisasunnossa. Ukrainan hallitus ei halua auttaa näitä ihmisiä, koska ei oleta heidän äänestävän hallitusryhmää. Vanhusten ongelmia selittävät vanhuus ja köyhyys. Keskimääräinen eläke on 3 000–4 000 hryvniaa (100–140 euroa). Summalla tulee toimeen vain, jos omistaa asuntonsa tai sukulaiset auttavat. Siksi yksinäiset palaavat kotiin tasavaltoihin.”
Veršinina kertoo järjestönsä pyytäneen Kanadaa (jossa on paljon ukrainalaissyntyisiä asukkaita – suom. huom.) ottamaan G7-kokouksessa esiin Ukrainan vastuun eläkkeiden maksusta, mutta turhaan. ”Eläkkeiden maksu ei ole kuitenkaan Venäjän toimenpiteiden seuraus. Kun julistetaan, ettei Kiova ole velvollinen maksamaan eläkkeitä, koska ’tasavalloista’ ei tule rahaa budjettiin, voi vastata, että juuri Ukraina päätti sulkea rajat. Tammikuuhun 2015 asti ’tasavaltojen’ alueella olevat yritykset suorittivat kaikki maksunsa valtiolle. On vaikea rakastaa isänmaataan kun vanhemmat nääntyvät nälkään.”
Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era
