Rauhanpuolustajien Pax-festivaali tuli vuosien varrella tutuksi monille pääkaupunkiseudulla asuville, ja kävipä siellä väkeä Oulusta ja Jyväskylästä asti. Festivaalilla kävi fiilistelemässä myös Antti Kurko, joka sittemmin siirtyi katsojasta tapahtuman järjestäjäksi ja päätyi lopulta Suomen Rauhanpuolustajien johtokuntaan.
Vuonna 2008 Rauhanpuolustajat lähti mukaan Helsingin kaupungin kulttuurihankkeeseen, jossa tuotettiin sarja festivaaleja Helsingin Alppipuistoon. Kaupunki oli aikaisemmin järjestänyt konsertteja Kaivopuistossa, mutta naapureiden meluvalitusten ja puiston liiallisen kulumisen takia Kaivopuiston käytöstä luovuttiin. Helsingin kaupungin kulttuurituottaja Sampo Laurikaisen aloitteesta uudeksi paikaksi valikoitui Linnanmäen vieressä sijaitseva Alppipuisto.
Alppipuisto on puolikkaan kattilan muotoinen laakso, josta melu ei kovin helposti kantaudu festivaalialueen ulkopuolelle. Puisto on myös sopivan kokoinen ja viihtyisä 2 000–3 000 hengen ilmaisille piknik-konserteille. Alppipuiston kesäksi nimetyn festivaalisarjan konsepti oli selkeä. Helsingin kaupunki tarjosi rahoituksen ja paikan. Itse festivaalien tuotannosta vastasivat helsinkiläiset järjestöt ja yritykset yhteistyössä kaupungin kanssa.
Heinäkuisina viikonloppuina järjestettävään Alppipuiston kesään lähti mukaan Rauhanpuolustajien lisäksi moni tunnettuja tekijöitä kuten Elmu, Oranssi, Funky Elephant, Fullsteam, Stupido, Perinnearkku, Original Pranksters, Jazzliitto sekä monia muita yhdistyksiä ja firmoja, jotka vaihtuivat vuosien varrella. Rauhanpuolustajien festivaalin nimeksi tuli Pax ja sen konseptina oli alusta asti yhdistää mahdollisimman monipuoliseen musiikkitarjontaan kansalaisjärjestötoimintaa ja osallistavia työpajoja.
Paxin toteuttivat Rauhanpuolustajien keskustoimiston henkilökunnan voimahahmot toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro, graafikko Essi Rajamäki ja järjestösihteeri Anu Harju. Lisäksi Paxiin palkattiin oma tuottaja, jollaisena vuosien varrella ehtivät toimia Sanjaana Gavalas, Riina Merenluoma ja Timo Kalevi Forss. Erittäin suuri rooli Paxin toteuttamisessa oli sen järjestämiseen osallistuneilla vapaaehtoisilla talkoolaisilla. Ilman tätä Rauhanpuolustajien rivijäsenien pyyteetöntä toimintaa olisi Pax-festivaalia ollut mahdotonta toteuttaa.
Harjoittelijasta tuottajaksi
Vuonna 2011 Paxin tuotantotiimiin saatiin tuoretta voimaa. Mukaan remmiin astui nuori ja dynaaminen tekijä Antti Kurko (s. 1987). Työharjoittelun kautta Paxin tuottajaksi noussut Kurko kertoo, miten hän löysi tiensä Rauhanpuolustajiin. ”Solidaarisuuskalenteri oli ensi kosketukseni Rauhanpuolustajiin. Pyörin aktivistipiireissä, joissa monella oli Solidaarisuuskalenteri. Minulle kerrottiin, että kalenterin saa, jos liittyy Rauhanpuolustajien jäseneksi. Tämä oli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmen loppupuolella. Kävin silloin myös Alppipuiston Pax-festivaaleilla katsomassa bändejä. Paxissa oli järjestötelttoja ja olin siellä pitämässä Vasemmistonuorten pistettä ja rekrytoimassa uusia jäseniä”, Kurko aloittaa.
Kulttuurituottajaksi opiskeleva Kurko tarvitsi työharjoittelupaikan ja asiat loksahtivat mutkattomasti kohdilleen. ”Ajattelin Alppipuistossa, että tällaisia festareita oli siisti tehdä joskus itsekin. Olin aloittanut kulttuurituottajan opinnot Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja minun piti etsiä työharjoittelupaikka. Otin vuonna 2011 yhteyttä Rauhanpuolustajiin ja minut pyydettiin haastatteluun. Minulle annettiin avaimet käteen ja ryhdyin hommiin.”
Perehdyttämisjaksoa ei ollut, vaan painopiste oli 100-prosenttisesti toiminnassa. Antti Kurko hyppäsi liikkuvaan junaan, jossa tapahtumat vyöryivät vääjäämättömästi eteenpäin. ”Harjoittelu oli hyvä ja monipuolinen. Kaikenlaisia asioita tuli opittua, koska ohjaajani lähti viikon kuluttua aloittamisesta isyyslomalle ja itse jäin tyhjän päälle. Niinpä minun oli otettava asioista selvää itse. Onneksi tuottaja Riina Merenluoma opasti minua festivaalituotannon kiemuroissa. Tuotimme vuoden 2011 Paxin yhdessä Riinan kanssa.”
Nuorelle harjoittelijalle oli hyötyä siitä, että Alppipuiston kesä oli nimenomaan festivaalisarja, jossa eri tapahtumien tuottajat tekivät runsaasti yhteistyötä. ”Tuottajaharjoittelussa joutui selvittämään valtavasti asioita ja siinä oli tekemisen meininkiä. Meille oli koulussa kerrottu muun muassa tapahtumatuotantoon liittyvistä luvista, mutta käytännössä niistä piti ottaa paljon selvää. Värväilin kavereitani järjestyksenvalvojiksi. Oli jännittävää käydä tapaamassa muiden festivaalien tuottajia ensimmäistä kertaa. Ajattelin, että he ovat todella pro. He olivatkin osaavia ja heiltä myös oppi paljon. Mieleeni jäivät Funky Elephant -festivaalin Sami Mannerheimo, Alppimuiston Peter Gergman ja Kalliola Rockin Nina Lyijynen. He olivat hauskoja tyyppejä, joiden kanssa oli hyvä tehdä yhteistyötä. Minut otettiin rinkiin sisään, eikä ensimmäisen kokouksen jälkeen ollut enää mitään tarvetta ujostella.”
Bailausta ja vakavampaa sisältöä
Pax-festivaali on järjestetty yhteensä 12 kertaa: kymmenen kertaa Helsingin Alppipuistossa ja kahdesti rinnakkaistapahtumana Tampereen Näsinpuistossa. Nyt sekä Helsingin että Tampereen kaupungit ovat vetäneet rahahanansa kiinni ja festivaali oli vuoden 2018 tauolla. Tapahtuman tulevaisuus on tällä hetkellä avoin, mutta Pax tullaan varmasti jatkossakin toteuttamaan vanhalla hyväksi havaitulla formaatilla joskin uudessa paikassa.
Paxissa on kymmenen vuoden aikana ehtinyt esiintyä vaikuttava joukko maamme ykkösrivin artisteja. Heitä ovat muun muassa 22-Pistepirkko, Dave Lindholm, Pelle Miljoona, Asa, Yona, Laineen Kasperi ja Palava kaupunki, Paleface, Maria Gasolina, Litku Klemetti, Waltari, Kitkerät Neitsyet, Freud Marx Engels & Jung, Martti Suosalo, Utö, Faarao Pirttikangas, Tuomari Nurmio, Jätkäjätkät, The Flaming Sideburns, Iisa, Rauhatäti ja Hannibal & Musta Moottori. Lisäksi mukana on ollut kansainvälisiä esiintyjä kuten Televizor (Venäjä), J.M.K.E. (Viro), Vennaskond (Viro), Hyperpotamus (Espanja), Tsentr (Venäjä), Liza Umarova (Tšetšenia), Ayas (Aremenia) ja From & Ziel (Ranska).
Rockin, reggaen, punkin, metallin, folkin, hiphopin ja indierockin räimeessä on varmasti hauskaa jorailla kesäisessä Alppipuistossa. On olemassa kuitenkin riski, että varsinkin nuoriso tulee Paxiin vain bailaamaan ja Rauhanpuolustajien tarjoama vakava sisältö jää festivaalihumun jalkoihin. Antti Kurko ei näe tätä huolestuttavana. ”Jos minun pitäisi valita musiikin ja aktivismin välillä, niin se menee fifty-fifty. Olen pitänyt kulttuuritapahtumia itsessäänkin merkityksellisinä. Pyrimme kiinnittämään Paxiin bändejä, joilla on yhteiskunnallista sanottavaa. Se on musiikkipuolella keskeisin valintakriteeri. Pyrimme myös valitsemaan paljon erityylistä musiikkia, joka kiinnostaisi niin vanhoja kuin nuoriakin. Myös lapsille on omaa ohjelmaa. Tavoitteena on lisäksi saada erilaiset alakulttuurit kohtaamaan. Halusimme pitää yleisön diversiteetin korkeana.”
Paxiin ovat perinteisesti kuuluneet myös järjestöteltat, joissa on ollut mukana Rauhanpuolustajien lisäksi maamme keskeisimmät rauhanjärjestöt kuten Sadankomitea, Rauhanliitto, Aseistakieltäytyjäliitto ja Rauhankasvatusinstituutti. Mukana on ollut myös kehitysyhteistyö-, ammatti-, eläinoikeus-, ympäristö- ja nuorisojärjestöjä. ”Annoimme jokaiselle järjestölle puheenvuoron lavalla telttapaikan lisäksi. Mielestäni se on hyvä tapa tuoda järjestöjä esiin. Oli tärkeää, että järjestöpaikkojen hinnat olivat edullisia. Osallistuminen ei ole ainakaan rahasta kiinni.”
Tämän lisäksi Paxissa on satsattu erilaisiin työpajoihin ja lastenohjelmaan. Katsojalle on pelkän kuuntelijan taikka kokijan roolin lisäksi tarjottu aktiivisen osallistujan rooli. ”Paxissa on ollut mukana useana vuonna muun muassa käsityöläisaktivismia ja niihin liittyviä työpajoja. Ihmiset ovat päässeet muun muassa virkkaamaan kraftivismityöpajassa, osallistumaan vastamainostyöpajaan, puistojoogaan tai huutoterapiaan. Huutoterapiassa ihmiset ovat päässeet purkamaan turhauttavia asioita huutamalla, tähän työpajaan osallistui iso ryhmä turvapaikanhakijoita. Heillä oli aika hyvä meininki.”
Tuottajan opas
Vuonna 2013 Antti Kurko tuotti Paxin kokonaan itse. Nyt asioita ei tarvinnut opetella enää kantapään kautta, vaan energiaa vapautui myös tapahtuman kehittämiseen. ”Vuonna 2013 tuottaminen oli jo paljon helpompaa, koska asiat olivat tuttuja. Pystyin alusta asti suunnittelemaan festivaalin kokonaisuutta. Pyrin jatkamaan jo ennestään toimivaa tapahtumaa, mutta lisäksi tuomaan Paxiin nuorekkaampaa svengiä bändivalinnoilla. Parasta oli se, että saimme kaupungilta tukea festivaalin järjestämiseen ja pystyimme järjestämään tapahtuman joka oli yleisölle ilmainen. Paxiin pystyi tulemaan viettämään puisto-piknikiä pienelläkin rahalla, jopa täysin ilmaiseksi. Oli myös hienoa, miten hyvin ihmiset käyttäytyivät festivaaleilla. Vaikka jotkut saattoivat juhlia loppuillasta ihan railakkaastikin, ei Paxissa ollut koskaan järjestyshäiriöitä.”
Kurko kirjoitti myös opinnäytetyönsä Alppipuiston kesästä. Sen sivutuotteena syntyi tuottajan opas, josta on varmasti hyötyä myös tuleville tuottajasukupolville. ”Haastattelin kaikkia Alppipuiston tuottajia. Paikallistin heidän puheidensa kautta Alppipuiston kehittämiskohteita ja mietin niihin ratkaisuja. Tuottajan oppaani oli manuaali, jossa neuvotaan, miten tuottaa Alppipuiston kesään tapahtuma.”
Kurko pitää Paxia täysin omanlaisenaan festivaalina Suomessa. Tapahtumalle on vaikea löytää vertauskohtaa ellei sellaisena pidä kymmenen kertaa isompaa Maailma kylässä -festivaalia. Myös Karjaalla ja Fiskarsissa järjestetty Faces yhdisti aikanaan kansalaisjärjestötoimintaa monipuoliseen musiikkitarjontaan. ”Pax on mielestäni uniikki festivaali. Paxin kaltaiselle festivaalille on tilausta, vaikka Helsingin kaupunki on suhtautunutkin siihen penseästi. Tarpeesta tällaiselle tapahtumalle on osoituksena jo sekin, että Paxissa kävi paljon porukkaa. Haluaisin säilyttää Paxissa tulevaisuudessakin ilmaisen sisäänpääsyn. Ottaisin Paxiin jatkossa enemmän lastenmusiikkia. Myös rauhankasvatuksellista näkökulmaa voisi tuoda enemmän esiin.”
Paxin myötä Antti Kurko liittyi Rauhanpuolustajien jäseneksi ja teki järjestössä muitakin töitä. ”Olen osallistunut muiden tapahtumien järjestämiseen, kuten vaikkapa Maailma kylässä -festivaaliin ja Ay-väen rauhanpäiviin sekä mielenosoituksiin. Järjestin myös Länsi-Sahara-aiheisia dokumenttielokuvailtoja. Kiersimme eri paikkakunnilla Länsi-Sahara-teeman merkeissä.”
Järjestöt murroksessa
Vuonna 2019 Antti Kurko työskentelee Rauhanpuolustajien osittain omistamassa Voima-lehdessä myynti- ja markkinointivastaavana. Hän on myös Suomen Rauhanpuolustajien johtokunnan jäsen. Kurko näkee, että Rauhanpuolustajilla on selkeä rooli nykypäivän suomalaisessa yhteiskunnassa. ”Esimerkiksi Suomen hävittäjähankinnoista käytävän keskustelun yhteydessä huomaa konkreettisesti, että rauhanjärjestöjä tarvitaan. Kukaan muu ei tunnu nostavan hävittäjäasiaa esille. Pulut ovat tehneet tärkeää työtä myös Länsi-Saharan, Palestiinan ja kurdien kysymysten esiintuomisessa. Rauhanpuolustajat on pitänyt näitä teemoja esillä ja tukenut niihin liittyvää toimintaa.”
1980-luvun loppupuolella syntyneille eivät rauhanjärjestöt tarkoita samaa muodikasta asiaa kuin vaikkapa 1960-luvulla syntyneille. Antti Kurko tunnistaa menneisyyden painolastin varsinkin ikätovereidensa reaktioissa Rauhanpuolustajiin. ”Yhteiskunnallisesti suuntautuneet ystäväni tietävät järjestön. Monella Rauhanpuolustajiin liittyy mielikuvia kolmenkymmenvuoden takaisesta meiningistä, jolloin Venäjään tai Neuvostoliittoon suhtauduttiin melko kritiikittömästi. Minunkin ikäisilläni ihmisillä on vahvoja ennakkoluuloja. Vanhempi sukupolvi pitää myös tietyllä tapaa näitä ennakkoluuloja yllä. Järjestötoiminta ei ylipäätään ole enää yhtä suosittua nuorison keskuudessa kuin se oli ennen.”
Kurko on antanut kasvonsa myös Rauhanpuolustajien Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön -kampanjalle. Hänen tulevaisuuden tähtäimensä ei ole kuitenkaan pelkästään mannekiinin raskaassa ja kuluttavassakin toimenkuvassa. ”Olen onnekseni onnistunut suurimmaksi osaksi välttymään mallin töiltä. Toimin Rauhanpuolustajissa, koska haluan tehdä edes jotain sen eteen, että maailma olisi hieman oikeudenmukaisempi ja turvallisempi paikka meille ihmisille.”
Teksti Timo Kalevi Forss
Kuvat Essi Rajamäki
