Europarlamentaarikko Heidi Hautala vieraili parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan delegaation mukana Dakhlan ja El Aaiúnin kaupungeissa syyskuussa. Hautalan aie tavata sahrawiaktivisteja virallisen ohjelman ulkopuolella ei miellyttänyt Länsi-Saharaa miehittäviä marokkolaisia.

Joulukuussa 2016 Euroopan unionin tuomioistuin ilmoitti jälleen kerran, että Marokolla ei ole hallintaoikeutta Länsi-Saharaan. EU:n ja Marokon välistä kauppasopimusta on siis sovellettu alueella laittomasti.

Tämä tuomioistuimen lausunto – pelkkä tosiasian toteaminen – nosti Länsi-Saharan jäätyneen konfliktin uudelleen pöydälle EU:ssa. Euroopan passiivisuus ja jopa vaitelias rikoskumppanuus Afrikan viimeistä siirtomaata hallinneiden miehittäjien kanssa on kestänyt jo yli neljä vuosikymmentä.

Euroopan komissio ei kuitenkaan noudattanut tuomioistuimen määräystä ja neuvotellut erillisestä sopimuksesta YK:n tunnustaman länsisaharalaisia edustavan Polisarion kanssa. Sen sijaan komissio halusi asettaa suhteensa marokkolaiskumppaneihinsa etusijalle hinnalla millä hyvänsä.

Diplomaattinen myrsky johti komission ja Marokon neuvottelemaan ratkaisuun, joka pitää Länsi-Saharan mukana uudessakin sopimuksessa. Länsi-Sahara odottaakin nyt henkeään pidätellen, kun Euroopan parlamentti arvioi tätä ehdotusta.

Sen sijaan että olisi varmistanut tuomioistuimen vaatimuksen mukaisesti, että ehdotetulla sopimuksella on Länsi-Saharan kansan suostumus, komissio matkusti Marokon pääkaupunkiin Rabatiin ”konsultoidakseen” niiden ihmisten edustajia, joita ”sopimus koskee” ja arvioidakseen mahdollisia ”paikallisväestölle” koituvia hyötyjä.

DEMOGRAFISTA MANIPULOINTIA?

Rabatin-matkallaan komissio de facto hyväksyy Marokon toimeenpaneman laittoman ja massiivisen demografisen manipuloinnin, jonka tuloksena syntyperäisestä sahrawiväestöstä tulee vähemmistö omalla alueellaan.

Pääosa ”konsultoiduista” asianosaisista koostui marokkolaisista tai paikallisista edustajista, joilla oli selkeät intressit säilyttää tilanne entisellään.

On arvioitu, että niistä 112 asianosaisesta, joilta komissio sanoo kysyneensä kantaa, 94 kieltäytyi osallistumasta tai ei koskaan edes tullut kutsutuksi neuvotteluihin.

Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän toistuvien tiedustelujen jälkeen komission oli pakko myöntää, ettei sillä ollut minkäänlaista tietoa Länsi-Saharan kanssa käydystä kaupasta ja sieltä tuoduista tuotteista.

Euroopan parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan INTA:n delegaatio, jossa olin mukana, vieraili Dakhlan ja El Aaiúnin kaupungeissa syyskuussa.

Vierailun ohjelmasta oli sovittu Marokon viranomaisten kanssa, ja he saattoivat meitä yhdessä ”virallisten toimittajien” kanssa joka ikisessä tapaamisessamme. INTA:n delegaatio ei matkustanut lainkaan Marokon miehittämän alueen ulkopuolelle.

Selväksi tuli, että Marokon viranomaiset ovat järkkymättömiä aikeissaan jatkossakin merkitä länsisaharalaistuotteet marokkolaisiksi siitäkin huolimatta, että EU:n tuomioistuimen lausunnossa selvästi todetaan, että Länsi-Sahara ja Marokko ovat ”kaksi erillistä aluetta”.

Todellisuus paljastui, kun päätin tavata eräitä sahrawiaktivisteja.

OUTO SATTUMA

Marokon viranomaiset käyttivät kouluesimerkkiä häiritessään ihmisoikeusaktivisteja: heidät pidätettiin tekosyynä turvavyön käyttämättä jättäminen.

Tätä seurasi tuntikausien neuvottelut, joita käytiin lukemattomien siviiliasuisten poliisien kanssa – poliiseja oli taatusti enemmän kuin mitä tarvitaan pienen liikennerikkomuksen selvittelyyn. Lisäksi meitä kiellettiin melkoisen vihamielisesti tapaamasta ketään virallisen ohjelman ulkopuolella.

Lopulta pääsimme lähtemään ja pidimme sovitun tapaamisen aamun varhaisina tunteina.

Ihmettelin, miten hyvin liikennepoliisit olivat perillä asioista.

Tapaamamme sahrawit selittivät, että heidän arkensa on täynnä vastaavia episodeja. He näyttivät meille useita videoita samana päivänä pidetystä mielenosoituksesta.

Osa aktivisteista joutui sairaalaan poliisin raa’an voimankäytön seurauksena. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun parlamentaarinen delegaatio nautti Marokon tarjoamaa ylenpalttista ateriaa. Viranomaiset esittelivät suotuisia kehitysnäkymiä, joita uusi Marokon hallinnon kanssa neuvoteltu sopimus toisi mukanaan.

Jotkut Euroopan parlamentissa väittävät, että ”kehitystä ei pidä vastustaa” Länsi-Saharassa ja että esitetyn sopimuksen vastustaminen olisi haitaksi väestölle, koska sopimus merkitsisi kaupankäyntiä, työpaikkoja ja tuloja.

Tämä lausunto sivuuttaa perustavanlaatuisen tosiasian: sopimus vahvistaisi Länsi-Saharan laittoman liittämisen Marokkoon ja toimisi vastoin YK-johtoisia rauhanponnisteluja jakaessaan Länsi-Saharan alueen kahteen osaan ja vahvistaessaan konfliktin toista osapuolta.

Mikä on Marokon kannustin osallistua tosissaan YK:n rauhanneuvotteluihin joulukuun alkupuolella, kun sillä on EU:n siunaus olla piittaamatta kansainvälisestä oikeudesta ja kun se saa yhä enemmän hyötyä EU:n kanssa solmittavasta uudesta kauppasopimuksesta?

Mikäli Euroopan parlamentti antaa siunauksensa sopimukselle, unionin tuomioistuin todennäköisesti kumoaa sen.

Kansainvälisen oikeuden periaatteita on tuettava sen sijaan, että allekirjoitamme sopimuksia, jotka selkeästi rikkovat laillisuusperiaatetta ja sahrawien oikeutta elää jälleen yhtenä kansana ja toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan. Vaakalaudalla on niin EU:n maine kuin yhden kansan kohtalo.

Heidi Hautala
Kuva Yhdistyneet kansakunnat

Kirjoittaja on vihreiden europarlamentaarikko ja Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja.

Artikkeli on alun perin julkaistu EUobserverissa 11.10.2018.