Sipilän hallitus käyttää vuosittain miljoona euroa Hornetit korvaavien hävittäjien hankinnan valmisteluun, ja armeijamme evp.-kenraalit lobbaavat kauppaa ulkomaisten lentokonefirmojen edustajina. Hävittäjähankintaan uppoaisi ensin 7–10 miljardia euroa, elinkaarikustannukset nousisivat yli 30 miljardiin.
Uhkaako julkisten palvelujen rahoitusta siis kehno huoltosuhde vai jokin muu? Lietsotaanko Venäjän uhkaa, jotta veronmaksajat ja eduskunta saadaan taivuteltua asemäärärahojen valtavan korotuksen kannalle?
Lokakuussa sattuvat peräkkäin YK:n julistamat maailman ruokapäivä (16.10.) ja köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen päivä 17.10. Viikkoa myöhemmin alkaa YK:n aseistariisuntaviikko 24.–30.10. Teemapäivien kytkös on traaginen, sillä sota ja asevarustelu aiheuttavat köyhyyttä, nälkää ja asunnottomuutta. Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin Siprin mukaan maailman varustelumenot olivat vuonna 2017 yli 1 700 miljardia dollaria (noin 1 454 miljardia euroa).
Nämä ovat julkisia varoja, jotka valuvat asebisnekselle. Summalla hoidettaisiin helposti malaria ja tautiepidemiat, järjestettäisiin juomavettä ja käymälät kaikkialle, kustannettaisiin vanhuuseläkkeet, lasten koulutus ja tyttöjen ammattiopetus ja pysäytettäisiin täten väestönkasvu. Rahaa jäisi vielä muun muassa ilmastokriisin torjunnan vaatimalle tutkimukselle ja toimenpiteille.
Suunnatonta summaa ei kuitenkaan käytetä ihmisten parhaaksi, koska asebisnes on tuottava sijoituskohde ja mahtava lobbari. Se on toipunut nopeimmin vuoden 2008 finanssikriisistä, mitä ovat edistäneet sodat Afganistanissa, Libyassa, Syyriassa, Irakissa, Ukrainassa, Jemenissä.
Valitettavasti myös EU alkaa nyt tuhlata budjettivaroja sotilastutkimukseen ja asehankintojen koordinointiin.
KONEITA ULKOMAANOPERAATIOIHIN?
Suomen suunniteltu panos varustelukilpaan on 1,2 miljardia euroa taistelulaivoihin ja 10–30 miljardia hävittäjäkoneisiin. Valinta näyttää lankeavan yhdysvaltalaiseen F-35-hävittäjään, joita on ostettu Norjaan ja Tanskaan. Myynti Kanadaan on vaikeuksissa koneiden hinnan noustessa kaiken aikaa. Hävittäjiä aiotaan hankkia 64.
Pentti Sainio kertoo kirjassaan Armeijan hukatut miljardit, että Horneteja hankittiin 90-luvulla 64, vaikka tarve oli yhdelle laivueelle (noin 20 konetta). Saadakseen kaksi laivuetta ilmavoimat pyysi kolmea. Puolustusministeri Rehn yllätti suostumalla tähän. Huutokauppalinjaa aiotaan jatkaa, vaikka ilmavalvontaan riittäisi parikymmentä konetta. Hornet-hankinnassa eduskuntaa harhautettiin lopullisen hinnan ja vastakauppojen osalta. Hävittäjäkulut söivät muiden aselajien rahoitusta ja johtivat varuskuntien lakkauttamiseen vuosina 2006–07. Näin voi käydä nytkin. Vastakauppoja on taas vilauteltu, vaikka EU:n kilpailusäännöt estävät ne. Rahoitus on auki, mutta asehankintaan hallitus on valmis ottamaan velkaa – vaikka sijoitus ei tuota mitään.
F-35-hävittäjän lentäjän kypärän hinta on noin 400 000 dollaria (noin 342 000 euroa) – sama summa kuin Suomen kaikkien rauhanjärjestöjen vuodessa saama valtionapu.
Ostipa koneet Yhdysvalloista tai muualta, valmistaja kontrolloi niiden käyttöä. F-35-koneiden huolto tapahtunee Italiassa ja Turkissa. Kytkös Natoon vahvistuisi siis entisestään vastoin suomalaisten enemmistön kantaa. Myös tulevien hallitusten ulkopoliittinen liikkumavara menisi.
Hävittäjäkoneet ovat puolustusta vain, jos pystytään pommittamaan hyökkääjän koneet kentilleen. Toisaalta hyökkääjä voi tuhota Suomen hävittäjät kentilleen, etenkin jos ilmatorjuntaan ei ole varaa. Voikin kysyä, onko näin hyökkäyksellisten koneiden todellinen tarkoitus osallistua operaatioihin ulkomailla. Ulkoministeri Stubbhan olisi vuonna 2011 halunnut lähettää Horneteja pommittamaan Libyaa.
KYSE ON ARVOVALINNASTA: ASEET VAI IHMISET
Sipilän hallitus esittää puolustusmenojen kasvattamista lähivuosina 40 prosentilla. Samaan aikaan se valittaa kehnoa huoltosuhdetta ja julkisen sektorin rahapulaa, jottemme vaatisi parannuksia koulutukseen, terveydenhoitoon, sosiaalitukiin ja muuhun tarpeelliseen. Kymmenellä miljardilla tekisi ihmeitä vaikkapa vanhustenhuollon, nuorisotakuun, työllistämisen, kulttuurin, julkisen liikenteen ja asuntotilanteen hyväksi.
Kyse on vain poliittisista valinnoista: hävittäjäkoneita vai julkisia palveluja. Kaiken lisäksi toimeentulon epävarmuus, armeijan hehkuttaminen ja sodalla pelottelu muokkaavat maaperää syntipukkien etsimiselle, rasismille ja kansalliskiihkolle.
Kyse on myös turvallisuuskäsityksestä. Rauhanliike ei usko asevaraiseen turvallisuuteen vaan toimivaan oikeusjärjestelmään ja lainvalvontaan, tasa-arvoon, hyvään ympäristöön, sosiaaliseen turvaverkkoon, demokratiaan ja keskinäiseen solidaarisuuteen. Jos ihmiset kokevat näiden asioiden olevan kunnossa, ei yhteiskuntaa voi horjuttaa ulkoapäin. Tarvitaan myös aktiivista ulkopolitiikkaa: konfliktien sovittelua, rauhanturvaamista, kansainvälisen sopimusjärjestelmän vahvistamista. Olkoot oistaiseksi myös puolustusvoimat, mutta pysykööt kasarmeilla: asevarustelu, armeijan PR-kampanjat ja sotilasliitot horjuttavat turvallisuutta ja turvallisuudentunnetta.
Naton rauhankumppanuudesta 1994 alkaen maamme ulkopoliittiset linjapäätökset on tehty ilman kunnollista keskustelua. Asiat on päätetty valtioneuvostossa, ja eduskunta on saanut tiedonannon jälkikäteen. Tai sitten asia käsitellään ulkoasiainvaliokunnassa salaisena, kuten aiesopimus USA:n kanssa keväällä. Naton isäntämaasopimusta vuodelta 2015 ei ole vieläkään käsitelty eduskunnassa. Markus Mustajärvi harmitteli Rauhanpuolustajien yleiskokouksessa, että tällaisessa poliittisessa kulttuurissa ei kansanedustajien ulkopoliittinen osaaminen kehity.
Globaalin turvallisuuden suurin uhka on ilmastokriisi, jonka oireita on jälleen nähty – niin valtavia maastopaloja kuivuusalueilla kuin tuhoisia tulvia. Laajat alueet muuttuvat asuinkelvottomiksi, ihmisten on pakko paeta, ruoka kallistuu. Ratkaisu eivät ole rajavalvonta tai aseet, päinvastoin: asetuotanto, harjoittelu ja sotiminen tuottavat valtavasti kasvihuonekaasuja. Raha, raaka-aineet, tieto ja osaaminen tarvitaan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen ja sen seurauksien hoitamiseen yhteistyössä.
Rauhanjärjestöt ovat käynnistäneet adressin Hävittäjähankinta uuteen harkintaan – miljardit hyötykäyttöön. Ilmavoimat ja hallitus ajavat päätöstä kiireellisenä ja itsestään selvänä, vaikka se ei ole kumpaakaan. Hornetit lentävät vielä, ja Ruotsilta voi vuokrata hävittäjäkoneita. Ilmastosopimuksen kriittiseen vuoteen 2030 on enää 12 vuotta, katsotaan silloin, mitä ilmastokriisin kello on lyönyt ja mihin on varaa.
Kannattaa mainostaa nettiadressia ja tulostaa se paperille fb-sivulta Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön (www.facebook.com/stopF35). Nimiä voi kerätä tuttavilta, tilaisuuksissa, toritempauksissa. Vaikka joku kannattaisi hävittäjähankintaa, hän voi allekirjoittaa adressin julkisen keskustelun takaamiseksi, sillä hankinnan kalleus ja kauaskantoisuus edellyttävät tarkkaa harkintaa: montako, mistä ja millä ehdoin. Nostetaan asia vaalikeskusteluun seuraavan eduskunnan harkittavaksi.
Kirsti Era
Kuva Olena Ieleskyna
