Minulla on aikaa seurata, mitä maailmassa tapahtuu. Aamu alkaa Hesarin lukemisella, ja radion ja television ajankohtaislähetykset seuraavat maailman menoa aamusta iltamyöhään. Kun avaa tietokoneen tai puhelimen, uutiset vilkkuvat ruudulla. Kauppareissulla ei voi välttyä iltapäivälehtien lööppien kilpalaulannalta. Luulisi, että tarjontaa on riittävästi antamaan monipuolisen kuvan maailmasta.
Julkisen sanan neuvosto täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Sen kunniaksi JSN käynnisti kampanjan nimeltä Vastuullista journalismia. Valtaviestimet ovat sitoutuneet kampanjaan, jossa korostetaan viestin vastaanottajan oikeutta saada tasapuolista ja luotettavaa tietoa.
Kampanjan teesit on poimittu journalistin ohjeista, jotka ovat ohjanneet toimittajien työtä jo tätä ennen. Lukija, kuulija ja katsoja voi Suomessa luottaa siihen, että toimittajien jutuissa faktat ovat kohdallaan ja jos eivät ole, virheet oikaistaan. Valemedian törkysivustot ovat tietysti asia erikseen.
Journalismi on siis virheetöntä, mutta onko se aina monipuolista ja vastuullista? Kun uutisointi keskittyy vain ns. päivän puheenaiheisiin, samat aiheet ja jopa samat asiantuntijat pyörivät piiriä eri medioissa. Päivän puheenaihe kalutaan puhtaaksi, mutta ihmisten kannalta paljon tärkeämmät asiat päätetään hiljaisuudessa. Tästä on osuva esimerkki viime vuoden lopulta: Mediassa kohistiin alkoholilainsäädännöstä, vaikka eduskunnassa päätettiin samoihin aikoihin myös työttömien toimeentuloa leikkaavasta aktiivimallista.
Mediaseksikkyys ja yleisön kosiskelu ohjaavat uutisointia. Henkilöinti on tässä hyvä keino. Vääryydet ja rikokset saavat kasvot, koska toimittaja tietää, että sitten uutinen ainakin kiinnostaa. Tässä on se vaara, että syvällä yhteiskunnassa ja kulttuurissa piilevät ongelmat projisoituvat henkilöön, jolloin esimerkiksi rakenteellinen väkivalta jää huomaamatta. Ja kun tavallinen ihminen vahingoniloisena seuraa toisen rimpuilua viikosta toiseen julkisuuden pihdeissä, ei tarvitse miettiä omaa käyttäytymistään.
Monet journalismin ongelmat voidaan varmaan selittää toimittajien työoloilla, kiireessä ei paljon tutkita ja analysoida. Iltapäivälehtien lööpit ovat kuitenkin viime vuosina alkaneet näyttää tietoiselta manipuloinnilta. Katso, miten Venäjä varustautuu -tyyppiset lööpit toistuvat kummankin lehtiyhtiön mainoksissa. Jostain syystä en muista nähneeni yhtään lööppiä Naton varustautumisesta.
Presidentinvaaleja edeltävissä tenteissä toimittajat tiukkasivat kandidaateilta, millaisiin sotilasoperaatioihin he olisivat valmiita. Puolustuspolitiikka on keskusteluissa korvannut ulkopolitiikan. Talouspolitiikan asiantuntijoina taas päivystävät suurten pankkien ekonomistit. Kansantaloustieteilijöitä ei juuri näy. Kulttuurin osuus on kutistunut niin lehdissä kuin sähköisissä viestimissäkin. Jos kulttuurista tehdään uutisia, näkökulma on useimmiten kaupallinen.
JSN lupaa, että minulla on oikeus saada tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Olen samaa mieltä. Monipuolista ja tasapuolista journalismia syntyy, kun ammattinsa taitaville toimittajille annetaan aikaa ja vapautta tehdä työnsä hyvin. Vastuun siitä kantavat heidän työnantajansa.
Jussi Lilja
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan sihteeri.
