Euromaidanin yhteenottojen uhrien perheet hakevat yhä oikeutta. Kuvassa Maidanin aukio helmikuussa 2018.

Kiovalaisella Volodimir Bondartšukilla on omakohtaisia kokemuksia Ukrainan traagisista tapahtumista. Bondartšuk on puheenjohtaja järjestössä, joka edustaa Euromaidanin väkivaltaisuuksissa helmikuussa 2014 kuolleiden perheitä. Hän itse menetti isänsä Serhiy Bondartšukin yhteenotoissa, jotka johtivat lopulta vallanvaihtoon. Serhiy Bondartšuk osoitti mieltään Kiovassa jo kun vallankumouksellinen prosessi käynnistyi marraskuun lopussa 2013. Hän työskenteli lukion fysiikanopettajana pienessä Starokostyantynivin kaupungissa Hmelnitskyin alueella Länsi-Ukrainassa. Vapaa-aikanaan hän toimi äärikansallismielisen Svoboda-puolueen paikallisosaston johtajana.

”Hän oli aina aktiivinen ja toi julki näkemyksensä. Hän oli Maidanilla käytännöllisesti katsoen heti ensimmäisestä päivästä lähtien”, muistelee Volodimir Bondartšuk isäänsä.

Maidanin kaikkein radikaaleimmilla mielenosoittajilla oli omat vuoronsa barrikadien vaarallisilla paikoilla. Serhiy Bondartšukin ei ollut tarkoitus olla tuona kohtalokkaana päivänä vuorossa. Hänen ystävänsä kotikaupungista oli kuollut Ukrainan parlamentin Verkhovna Radan edustalla. Bondartšuk vanhempi kiiruhti Kiovaan.

”Hän saapui tänne 19. helmikuuta 2014. Sovin tapaavani hänet seuraavana päivänä Maidanin aukiolla. Menin töihin, ja internetistä näin, että jotain oli tapahtumassa, aukiolla ammuskeltiin. Soitin isälleni, mutta hän ei vastannut. Kun menin paikalle, soitin uudestaan, mutta joku miliisin everstiluutnantti vastasi ja sanoi isäni kuolleen. En ensin uskonut häntä, ajattelin että ehkä kyseessä oli jonkin sortin provokaatio.”

Bondartšuk nuorempi kiiruhti miliisiasemalle, jossa hänelle kerrottiin, että hänen isänsä ruumis oli viety ruumishuoneelle kirjaimellisesti minuutti sitten. Pitkällisten etsintöjen jälkeen jonkun kuvausryhmän jäsenet tulivat kertomaan hänelle, että ruumishuoneelle oli tuotu viisikymppinen mies. ”Kuolleita oli siellä paljon. Viime minuuttiin asti toivoin, että kyse olisi virheestä.”

 Politisoitunut tutkinta

Volodimir Bondartšuk kertoi, että oli seuraavat pari kuukautta shokissa. Sitten hän alkoi kanavoida suruaan tutkimuksiin ja kokemusten jakamiseen lukemattomien ihmisten kanssa, jotka myös olivat menettäneet rakkaitaan yhteenotoissa. ”Laitoin sosiaaliseen mediaan ilmoituksen, jossa etsin silminnäkijöitä. Sen avulla löysin muiden uhrien perheenjäseniä. Silloin meillä oli jo ryhmä Facebookissa.”

Sosiaalisesta mediasta, muiden avulla ja uutisia selaamalla hän pystyi kokoamaan perusteellisen kuvan siitä, mitä hänen isälleen oli tapahtunut. ”Onnistuin lopulta löytämään käytännössä kaikki ihmiset, jotka olivat olleet hänen lähettyvillään. Siksi pystyin merkitsemään kartalle hetki hetkeltä, missä hän oli ollut ja milloin ja kenen kanssa viettänyt elämänsä viimeiset hetket.”

Volodomir Bondartšuk on pahoillaan siitä, että kaikesta tästä huolimatta on mahdotonta osoittaa, kuka tappoi hänen isänsä, vaikka hän sai selville Berkutia edustavan poliisin, joka mitä todennäköisimmin ampui kuusi laukausta siihen suuntaan, jossa hänen isänsä oli. (Berkut on Ukrainan sisäministeriön sittemmin lakkautettu mellakkapoliisi.)

Bondartšukilla ei ole harhakuvitelmia Maidanin ampumisten virallisesta tutkinnasta. Käytännöllisesti katsoen vain Berkutin rivijäseniä on asetettu syytteeseen. Hän sanoo, että tapausta on palloteltu tuomioistuimesta toiseen. ”Myös Maidanin ensimmäisten päivien väkivallantekoihin liittyviin tapauksiin liittyy suuria ongelmia. Tilanne on paha, sillä tuolloin toimineet syyttäjä ja miliisi tuhosivat tutkintaan liittyvää materiaalia.”

”Tutkintaa on viivytetty liian pitkään. Tähän on kuitenkin myös ymmärrettäviä syitä. Ei ole tarpeeksi asiantuntijoita, riittävää ammatillista koulutusta eikä varusteita tutkintaan. Ukrainan pääsyyttäjänvirasto on myös erittäin korruptoitunut.”

Bondartšuk sanoo, että viranomaiset ovat olleet innokkaita myöntämään varoja suurten poliittisten kysymysten tutkimiseen, esimerkkinä tapaus entistä presidenttiä Viktor Janukovitšia vastaan. ”Luulen, että pääsyyttäjä pitää sitä tärkeämpänä. Juri Lutsenko, joka on jo nejäs pääsyyttäjä Euromaidanin jälkeen, ei ole juristi. Hän on enemmänkin poliitikko, joka haluaa tehdä asioita julkisuudessa. Hän esimerkiksi julkisti Janukovitšia vastaan aloitetun tutkinnan kameroiden edessä.”

”Koko prosessi [Maidanin ampumistapausten tutkinta] on hyvin politisoitunut monilla tavoin. Meille tärkeintä on kuitenkin totuuden selville saaminen, haluamme tietää mitä todella tapahtui.” Bondartšukin mukaan on aivan mahdollista, että nykyiset vallanpitäjät haluavat salata jotakin. Toinen mahdollisuus on, että monet vanhan hallinnon jäsenet ovat pitäneet asemansa oikeusjärjestelmässä.

Ampumiskäskyn antajaa rangaistava

Bondartšuk sanoo myös, että pääsyyttäjä piilottelee aineistoa yleisöltä ja yhteenottojen uhrien perheiltä. ”Tutkijat sanovat, että tutkinta on yhä kesken. Osa materiaalista on heidän käsissään, mutta he eivät anna sitä tuomioistuinten käyttöön.”

Hän epäilee myös, ovatko Berkutin tunnistettavissa olevat joukot vastuussa kaikista helmikuun 2014 väkivaltaisuuksissa menehtyneistä. Myös muilta sektoreilta ammuskeltiin. ”Ampumiseen osallistui muitakin yksikköjä kuin Berkutin univormuihin pukeutuneita. En tiedä keitä he olivat. Viranomaisten tulisi varmentaa nämä tiedot.”

Bondartšuk vahvistaa, että konfliktin viimeisessä vaiheessa Berkut heitti käsikranaatteja mielenosoittajia päin ja mielenosoittajat Molotovin koktaileja kohti Berkutia. Hän ei sulje pois ns. kolmatta osapuolta, jonka jotkut länsimaiset tiedotusvälineet ovat väittäneet provosoineen viimeisiä yhteenottoja. ”Mutta nämä kaikki täytyy tutkia. Myös poliiseja ja oikeusoppineita kuoli, ja tämäkin täytyy ottaa vakavasti.”

”En usko, että on oikein myöntää armahduksia vain toiselle osapuolelle. Minusta täytyy huomioida tapahtumat kokonaisuudessaan. Meillä on oltava uskottava kokonaiskuva, koska ilman sitä maamme on mahdotonta jatkaa eteenpäin. Meidän on ymmärrettävä, miksi kaikki tämä tapahtui.”

Volodomir Bondartšuk sanoo, ettei hän menetä toivoaan löytää ne, jotka tappoivat hänen isänsä.

”Jatkan etsintöjä. Tärkeintä on rangaista niitä, jotka antoivat käskyn ampua kohti ihmisiä.”

Teksti Antero Eerola