Juuri kun alkoi vaikuttaa siltä, että Syyrian yli seitsemän vuotta kestänyt sota voisi viimeinkin tulla pisteeseen, jossa edes jonkinlaisia neuvotteluja voitaisiin käydä, sysäsi Turkin armeijan hyökkäys Pohjois-Syyrian kurdienemmistöiseen Afrinin kantoniin alueen takaisin sekasortoon.

Kurdien esittämä federalistinen hallintomalli oli ensimmäistä kertaa nostettu pöydälle yhtenä mahdollisuutena Syyrian tulevaisuudelle. Yhdessä viikossa liittolaisuudet ovat menneet uusiksi ja epäluulo osanottajien välillä kasvaa entisestään.

Kaikesta tästä huolimatta voidaan tuskin sanoa, että Turkin hyökkäys oli yllätys. Presidentti Recep Tayyip Erdogan on uhannut kurdeja hyökkäyksellä sodan alkamisesta lähtien, ja uhkaukset ovat vain lisääntyneet sitä mukaa kun kurdien YPG/YPJ-joukot (ja myöhemmin Syyrian demokraattiset joukot, SDF) ovat vapauttaneet lisää maa-alueita Isis-terroristeilta ja Turkin tukemilta jihadistiryhmiltä. Erdogan on toistuvasti sanonut, ettei salli ”terroristien” de facto valtiota omalle takapihalleen.

Useita hyökkäyksiä

Tammikuun 19. päivänä alkanut hyökkäys Afriniin pommituksineen on tähän mennessä aiheuttanut satoja siviili- ja taistelijauhreja ja mittavia materiaalisia vahinkoja. Haavoittuneita on satoja. Toistaiseksi Turkin joukot ja sen tukemat islamistikapinalliset eivät ole silti juurikaan onnistuneet valtaamaan alueita. Afrinia puolustavat joukot ovat ehtineet valmistautua hyökkäykseen jo vuosien ajan. Heidän pitkä taistelunsa Isisiä vastaan on tuonut paljon tietämystä sodankäynnistä, puhumattakaan kurdien vahvasta taistelutahdosta – onhan kyse historiallisten kurdialueiden puolustamisesta.

Tilannetta vaikeuttaa kuitenkin Turkin tukemien aseellisten ryhmien samaan aikaan käynnistämä hyökkäys muilla alueilla. Jopa Isis-taistelijat, jotka miltei oli jo ajettu Turkin rajan läheisyydestä, ovat palanneet hyökkäyskannalle. Turkki on myös tuonut Syyrian rajalle bussilasteittain tukemiaan islamistitaistelijoita, jotka ovat hyökänneet etenkin Azazin alueen kyliä vastaan. Toistaiseksi nämä iskut on pystytty torjumaan. Poliitikot sulkevat edelleen silmänsä siltä tosiasialta, että monet Turkin tukemat ”kapinalliset” eivät eroa juuri mitenkään Isis-terroristeista ja että monet näistä taistelijoista näkisivät mielellään Islamilaisen valtion kaltaisen kalifaatin palaavan Syyriaan. Monet ovat myös sosiaalisiin medioihin levittämillään videoilla uhanneet ”hävittää viimeisenkin kurdin Pohjois-Syyriasta”.

Turkki iskee siviilikohteisiin

Siihen, miksi hyökkäys käynnistyi juuri nyt, vaikutti etenkin Yhdysvaltojen ehdotus, että Pohjois-Syyriaan luotaisiin niin sanottu rajavartio-joukko, joka sisältäisi myös kurdiryhmät. Tämä tietenkin suututti Turkin ja presidentti Erdoganin, joka on poikkeuksetta pyrkinyt torjumaan kaikki ehdotukset, joihin sisällytettäisiin Syyrian kurdit. Kun sitten Turkin hallitus alkoi uhkailla Pohjois-Syyrian operaatiolla, vetäytyi Yhdysvallat kaikessa hiljaisuudessa taka-alalle ja jätti kurdit omilleen.

Samaan aikaan turkkilaiset poliitikot matkasivat Moskovaan, jossa he sopivat venäläisten kanssa siitä, etteivät venäläiset joukot reagoisi Turkin ilmaiskuihin. Myöhemmin Venäjä veti myös maajoukkonsa Afrinista. On julkistettu tietoja, että Assadin puolta pitävä Venäjän hallinto oli tehnyt kurdeille seuraavan tarjouksen: luovuttakaa Afrinin hallinta Assadin joukoille ja Venäjä estää Turkin hyökkäyksen.

Kurdit eivät edes harkinneet tarjousta, vaan kieltäytyivät saman tien. He ovat uhranneet liian monia taistelijoita luovuttaakseen nyt alueitaan ilman taistelua. Ja taistelu on varmasti luvassa turkkilaisille. Turkin armeijan ja sen liittolaisten tappiot käsittävät jo satoja kaatuneita.

Turkin ilmavoimat on raporttien mukaan pommittanut aluetta erittäin korkealta välttääkseen ilmantorjunta-aseet, joita kurdijoukoilla on hallussaan. Tämän vuoksi ”täsmä-aseiden” tarkkuus kärsii huomattavasti, vaikka ne aiheuttavat jo muutenkin siviiliuhreja. Turkin armeija on häikäilemättä iskenyt myös kohteisiin, joilla ei ole mitään tekemistä sotatoimien kanssa. BBC ja monet muut mediat kertoivat 29. tammikuuta, että ilmaiskut olivat vahingoittaneet Ain Daran aramealaista temppeliä, joka on rakennettu noin vuonna 1300 e.a.a. Vastaavia hyökkäyksiä on vaikea perustella ”sotatoimina”, ja ne tuovatkin mieleen lähinnä Isis-terroristien vastaavanlaiset hyökkäykset niitä vastaan, jotka se näkee ”vääräuskoisina”.

Media heijastaa liittolaissuhteita

Kansainvälisen yhteisön reagointi on ollut jälleen hidasta. Esimerkiksi Yhdysvallat otti kantaa hyökkäykseen vasta useiden päivien jälkeen, tosin vain kehottamalla Turkkia ”hillitsemään” iskujaan. Turkin tavoite on sen itsensä mukaan ollut perustaa ”30 kilometrin levyinen turva-alue” Pohjois-Syyriaan. Aluksi hallitus ilmoitti, ettei se aio edes pyrkiä ottamaan haltuun kaupunkeja kuten Afrinia tai Manbijia. Parissa päivässä linja muuttui, ja niin presidentti Erdogan kuin ulkoministeri Mevlut Cavusoglu alkoivat uhkailla myös Manbijia hyökkäyksellä. Ongelmana on, että kaupunki on myös USA:n erikoisjoukkojen tukikohta alueella. 29. tammikuuta Yhdysvaltain armeijan kenraali Joseph Votel sanoi, ettei vetäytyminen Manbijista ole vaihtoehto.

Maiden liittolaissuhteet heijastuvat ulkomaisten tiedotusvälineiden uutisoinnissa. Venäläiset mediat, kuten RT, ovat pyrkineet vierittämään kaiken vastuun Turkin hyökkäyksestä USA:n niskoille ja sivuuttaneet täysin Venäjän oman roolin kurdien kiristämisessä ja hylkäämisessä. BBC ei edelleenkään uskalla arvostella Turkkia kovinkaan rankasti ja toistelee Turkin sponsoroimia näkemyksiä Syyrian ja Turkin kurdeista ”PKK:n käsinukkeina”. Samoin al-Jazeera, jonka näkemyksiin vaikuttaa Qatarin hallituksen hyvät välit Turkin hallitukseen, on uskollisesti toistellut turkkilaisten väittämiä, joiden mukaan jo sadat kurditaistelijat ovat kuolleet operaation aikana ja että vastarinta alueella on ollut ”vähäistä”.

Yhdysvalloissa kritiikkiä on esitetty Washington Postin ja New York Timesin sivuilla, mutta tämä on näinä päivinä täysin normaalia. Yhdysvalloista tulee nykyään kaksi näkemystä miltei asiasta kuin asiasta: virallinen Trumpin hallinnon näkemys ja sitä vastustavien tahojen näkemys. Suomen mediassa on ollut melko hiljaista, vaikkakin Demarinuoret ja Vasemmistonuoret ovat vaatineet loppua hyökkäykselle.

Hyökkäyksiin reagoitu mielenosoituksin

SDF-joukot ovat julkaisseet oman tiedotteensa, jossa pyydettiin kärsivällisyyttä Afrin-uutisoinnissa. He pyysivät tukijoitaan odottamaan heiltä tulevia vahvistettuja tietoja sotatoimista alueella, sillä etenkin sosiaaliset mediat ovat nopeasti täyttyneet valeuutisista.

Niin sanottua Rojavan vallankumousta tukevat tahot ovat jatkaneet Pohjois-Syyrian kansojen tukemista. Solidaarisuudenosoituksia on nähty jo ainakin 47:ssä eri kaupungissa ympäri maailmaa. Helsingissä noin 300 ihmistä marssi keskellä lumipyryä keskiviikkona 24. tammikuuta ja Turussa osoitettiin mieltä Kauppatorilla lauantaina 27. tammikuuta. Saksan Kölnissä nähtiin yli kymmenen tuhannen ihmisen marssi, joka kärsi myös Saksan poliisin hyökkäyksistä, syynä PKK:hon viittaavat symbolit, jotka Saksan hallitus on kieltänyt. Poliisi pyrki jopa estämään mielenosoituksen, mutta tuhannet ihmiset murtautuivat poliisilinjojen läpi. Saksassa on nähty myös yhteenottoja kurdien ja Erdoganin kannattajien välillä.

Rauhanpuolustajien Kurdistan-ryhmä kehottaa jatkamaan Turkin hyökkäyksen vastustamista. Yli seitsemän vuotta sotaa riittää. Uuden rintaman avaaminen on viimeinen asia, jota syyrialaiset kaipaavat, ja rauhanneuvottelut on saatava käyntiin. Näissä neuvotteluissa myös kurdeilla tulee olla omat edustajansa. Heidän ehdottamansa federalistinen malli saattaisi hyvinkin olla paras vaihtoehto sodan runtelemalle Syyrian valtiolle.

Teksti Juha Häikiö
Kuva Flickr.com/Kurdishstruggle