Venäjän maaliskuun 18. päivänä järjestettävien presidentinvaalien pienikin jännitysmomentti meni jo ennen kuin pakkasukko ehti jakaa lahjat. Putin asettui ehdokkaaksi, ja yhä militantimpia sävyjä saanut isänmaallis-kirkollinen henki on pitänyt hänen kannatuslukunsa korkealla. Putinin väsyneistä vastaehdokkaista ei ole hänen haastajakseen. Mielipidemittauksissa yhden, kahden prosentin kannatusta nauttiva populisti Aleksei Navalnyi puolestaan on päätynyt kerta toisensa jälkeen putkaan.
Ehkä kiinnostavimmaksi asiaksi nouseekin se, kuinka suuri ero tulee olemaan opposition väittämän ja virallisen äänestysprosentin välillä. Putinin valinnan legitimoiminen edellyttäisi hyvää äänestysvilkkautta. Mediassa on mainittu 70 prosentin tavoite. Vaaleista ulos suljetun Navalnyin johtama oppositio puolestaan kehottaa ihmisiä boikotoimaan vaaleja. Tämän taistelun se on valinnut taitavasti, sillä Venäjän politiikan hallitseva piirre on äänestäjien välinpitämättömän kyyninen suhtautuminen poliitikkoihin ja laiska osallistuminen vaaleihin.
Putinin hallinnolle haaste on todellinen, sillä nyt äänestäjät pitäisi aktivoida osallistumaan vaaleihin aktivoimatta heitä kuitenkaan poliittisesti. Hallituksen vaalima vakaus tarkoittaa paitsi opposition toimintamahdollisuuksien kaventamista myös laajemmassa mielessä kansalaisten pitämistä passiivisina ja epäpoliittisina. Talouden kasvua häiritsevät ja poliittista vastakkainasettelua lietsovat lakot ja mielenosoitukset ovat pahasta myös Venäjällä. Mieluiten ne kiellettäisiin, ja ellei voida kieltää, niin siirretään ainakin riittävän syrjään etteivät ne häiritse ketään.
Samalla nämä yhteiskunnallisesta toiminnasta sivuun siirretyt ihmiset pitäisi kuitenkin saada äänestämään. Vallan legitimiteetti vaatii edes rituaalinomaiset vaalit, mutta ne eivät täytä tehtäväänsä elleivät ihmiset halua näytellä heille kirjoitettua roolia.
Voi olla, että opposition vaaliboikotti osoittautuu siksi Putinin kovimmaksi haastajaksi. Ei kuitenkaan opposition kannatuksen vaan Putinin itsensä luoman järjestelmän vuoksi.
Laskeva äänestysaktiivisuus tosin on myös monien läntisten demokratioiden pulma. Suomen presidentinvaaleissa jäätiin niukasti alle 70 prosentin osanoton ja Yhdysvalloissa se putosi ennätyksellisen alhaiseen 55,4 prosenttiin. Kaiken lisäksi Donald Trump sai vähemmän ääniä kuin kilpailijansa. Tätä ongelmaa Venäjällä ei taatusti synny. Voimme odottaa myös siellä ratkaisua jo ensimmäisellä kierroksella.
Teksti Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.
