Länsi-Ukrainan Lvivissä on poliittinen painostus tullut tutuksi viime vuosina. Yksi painostuskampanjan kohteista on lehtori Olga Zagulskaja, joka totesi vuonna 2015, että toisinajattelijoita vainotaan Ukrainassa.
Lvivin yliopiston maantieteen lehtorin Olga Zagulskajan ongelmat alkoivat sen jälkeen, kun hän tervehti sosiaalisessa mediassa uutenavuotena 2015 ”voittamatonta Donbassia”.
”Patriootteina itseään pitävät ihmiset suuttuivat. Muutaman päivän kuluttua puheilleni tuli opiskelijatyttö älypuhelin kädessään ja kysyi, olinko tervehdyksen kirjoittaja. Jo seuraavana päivänä Živoi Žurnal -blogialustalla ilmestyi juttu minusta. Tätä seurasi ilmianto turvallisuuspoliisi SBU:lle. Seuraavana päivänä minua odotti toinen tyttö, joka esittäytyi Hromadskoe radion kirjeenvaihtajaksi. Ilmeni, että hän oli valmistellut tilanteen – kun hän alkoi haastatella minua, paikalle tuli toinen tyttö, joka alkoi ladella loukkauksia. Sitten meno vain yltyi: toimittajat kyselivät opiskelijoiltani, olenko tyrkyttänyt näkemyksiäni luennoilla, puhuttivat muita opettajia ja kyselivät tiedekunnasta. Eritoten kunnostautuivat Hromadskoe radio ja Kanal 24, jonka toimittajat näyttivät dekaanille printtejä tervehdyksestäni. Sitten lviviläisen verkkkolehden zaxid.netin toimittaja Vladimir Rahnitski julkaisi artikkelin ’Propangandan uhri: Lvivin yliopiston opettaja tukee avoimesti Donetskin ja Luhanskin terroristijärjestöjä’. Sen jälkeen haastattelun pyysi Vysoki Zamok -lehti: toivoin yhä, että pystyn selittämään siinä jotain. Toimittajat alkoivat kuitenkin käydä läpi naapureitani ja etsiä kurssikavereitani – jopa kouluajalta –, ja kehottivat heitä tuomitsemaan minut. Luennoille ilmaantui tuntemattomia tyyppejä, jotka toivoivat, että puolustelen siellä separatismia.”
Sitten myös Vysoki Zamokin toimittaja Natalja Baljuk ilmiantoi Zagulskajan SBU:lle.
Häpeäkuja
Netistä löytyy lukematon määrä Zagulskajaa koskevia juttuja. Edellä mainitussa artikkelissa ” ’Propangandan uhri: Lvivin yliopiston opettaja tukee avoimesti Donetskin ja Luhanskin terroristijärjestöjä’” (5.1.2015) verkkolehti zaxid.netin toimittaja siteeraa muutamaa Zagulskajan kollegaa, mutta he eivät hänen pettymyksekseen vahvista ajatusta, että lehtori ”tartuttaisi ideoitaan kollegoihin ja opiskelijoihin”. Toimittaja kertoo myös osallistuneensa kokeeksi Zagulskajan luennolle kuulematta mitään separatistista. Myös tiedekunnan dekaani Bilanjuk toteaa, että ”Zagulskajalla on mielipiteensä, mutta opetuksessa ei ole valittamista”. Artikkelin otsikossa puhutaan propagandan uhrista, mutta toimittaja myös kertoo Zagulskajan todenneen, ettei ole aikoihin seurannut venäläisiä eikä ukrainalaisia tv-kanavia. Verkkojulkaisussa on monta juttua Zagulskajasta: 19.1. sama toimittaja kertoo, ettei Lvivin alueen SBU ole havainnut tämän julkaisuissa sosiaalisessa mediassa mitään rikollista, ja 24.1. on juttu opiskelijoiden suunnittelemasta ”häpeäkujasta” opettajalle.
Olga Zagulskaja kertoo kollegoiden varoittaneen häntä suunnitellusta häpäisystä. Hän painottaa: ”450 opiskelijastani tempaukseen osallistui vain kolme. Minut tuntevia ei osallistunut. Organisaattorit toivat luennolta ensimmäisen vuoden opiskelijoita.” Ennen tapausta zaxid.netissä oli artikkeli, jossa katolisen yliopiston rehtori Mironovitš pohtii: ”Jos olisin opiskelija, protestoisin enkä kävisi hänen luennoillaan. En edes kykenisi kuuntelemaan häntä.” Katolisessa yliopistossa opettava Otar Dovženko jatkaa: ”Opiskelijat eivät reagoi, ja se on pelkuruutta, se ei ole Maidanin tyyliä…” Kirjailija Juri Vinitšuk tekee johtopäätöksen: ”Juridisia perusteita ei tarvitse etsiä. Erottamiseen riittää opiskelijoiden boikotti. En käsitä, miksi he eivät havahdu.”
Ilmeisesti nämä kannanotot kannustivat maantieteen tiedekunnan jatko-opiskelija Oleg Veklinin organisoimaan ”häpeäkujan”. Zagulskajan tietämän mukaan eräät tempauksen tukijoista pitävät yhteyttä Ukrainan parlamentin oikeistolaiseen jäseneen Parasjukiin. Suunniteltuna tempausajankohtana Zagulskaja oli poissa töistä verenpaineongelmien takia.
Helmikuun 11. päivänä Zagulskaja esiintyi Venäjän televisiossa ja sanoi, että Ukrainassa on alkamassa vaino kaikkia toisinajattelijoita kohtaan. Keskustelussamme hän korostaa halunneensa ehdottomasti päästä sanomaan, etteivät läheskään kaikki osallistuneet ajojahtiin, eivätkä kaikki opiskelijat, joita yllytetään vihaamaan, lähde mukaan provokaatioihin. Tv-esiintymisen jälkeen samainen zaxid.net julkaisi vielä jutun, jossa dekaani kieltäytyy erottamasta opettajaa ilman perusteita. Hän kuitenkin lisää, että työsuhteen jatko päätetään silloin, kun Zagulskaja anoo jatkokautta, johon hänellä on oikeus.
Sopimusta ei jatkettu, sillä hänen oppiaineensa tuntimäärää pienennettiin.
Zagulskaja kertoo kirjoittaneensa aiemmin paikallisjulkaisuihin. Sodan alettua hän lopetti, koska ei saanut kirjoittaa siitä, mitä piti tärkeänä. Häntä oli toistuvasti varoitettu, että pitää lakata kirjoittamasta tietyistä aiheista. Zagulskaja korostaa, ettei haastatteluja antaessaan ymmärtänyt, että niiden tavoitteena oli ajojahdin organisointi häntä vastaan.
Lvivin yliopiston opiskelija NN
Huhtikuussa 2016 turvallisuuspoliisi SBU:n työntekijät tekivät kotietsinnän yliopiston opiskelijan kotona ilmoittaen, että häntä epäillään terroritoiminnasta. Terroritoiminnalla tarkoitettiin Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen puolustelua ja niiden puolesta propagoimista. Opiskelijan väitettiin myös levittävän sosiaalisessa mediassa Venäjä-mielisiä näkemyksiä. Opiskelijalla ei ollut mitään tekemistä väitettyjen tekojen kanssa.
”Todisteena rikollisesta toiminnastani SBU takavarikoi tietokoneeni, nuorisoliiton jäsenkortin ja puolueen jäsenkortin – olin maaliskuussa liittynyt Ukrainan edistykselliseen sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, jota johtaa Natalja Vetrenko. Todistuskappaleena Venäjä-mielisistä näkemyksistäni takavarikoitiin kirjahyllystäni löydetty Marxin Pääoma”, opiskelija kertoo. Oikeudenkäynnissä ilmeni, että SBU oli jopa tilannut Pääomasta kielitieteellisen lausunnon.
”Kuulustelut SBU:ssa samana päivänä kestivät neljä tuntia, eikä asianajajaa hankittu. Itse asiassa minulta ei kysytty mitään, vain solvattiin koko ajan. Sanottiin, että häpäisen Ukrainan, horjutan maan vakautta, että vasemmistolaiset mielipiteeni on tuomittu kaikkialla maailmassa ja siksi minun kannattaa luopua niistä.”
Kuulustelija uhkasi opiskelijaa myös sanomalla, että ”he voivat tarjota hänelle poistumistien ikkunan kautta”. Opiskelijaa vastaan nostettiin syyte, ja elokuussa 2016 häntä kuulustelivat vuorostaan poliisit, jälleen ilman asianajajaa.
Opiskelijaa ja hänen alaikäistä ”rikoskumppaniaan”, jonka kotoa takavarikoitiin Neuvostoliitto-aiheisia lippuja, vastaan nostettua syytettä lievennettiin myöhemmin, syytteet valtiopetoksesta ja terrorismista peruttiin.
”He syyttävät minua nyt vain sodanvastaisten lentolehtisten liimaamisesta, enkä kiellä sitä. Syyttäjä siunaili koko ajan: ’Kaikkeen sitä valtion rahoja käytetäänkin.’ Heidän sanojensa mukaan juuri syyttäjänvirasto oli vaatinut syytteen lieventämistä, koska juttu näytti ihan paisutellulta.”
Opiskelijalle tarjottiin sopuratkaisua, jos hän myöntää lentolehtisten levityksen. Vastineeksi luvattiin, että hänen nimeään ei anneta julkisuuteen.
Opiskelija sai lievennetyn syytteen perusteella lopulta 2,5 vuoden ehdollisen vankeustuomion. ”Ne pitivät sanansa, oikeuden istunnot pidettiin suljetuin ovin. Asiasta kirjoiteltiin, mutta ilman nimeä. Hämmästyin, että mediassa oli kaikesta huolimatta paljon kommentteja ihmisiltä, jotka tukivat minua. Myös ei-vasemmistolaisilta, he tajusivat, ettemme yllyttäneet mihinkään vallankumoukseen. Yliopistossa vain tiedekunnan dekaani tietää tuomiostani. Sanoin hänelle, että syypää kaikkeen on onneton rakkaus, tyttö muka johti minut harhateille… Rikosvälineeksi todettiin joka tapauksessa Marxin Pääoma, se takavarikoitiin ja tuhottiin oikeuden päätöksellä.”
Ellei syytettä olisi lievennetty, opiskelija olisi määrätty maksamaan Pääomasta tehdystä kielitieteellisestä lausunnosta maksetut 15 000 hryvniaa (480 euroa).
Alaikäisestä ”rikoskumppanista” SBU vaati myös psykiatrin lausuntoa. Tutkimuksen aikana lääkärit olivat ilkkuneet hänelle: ”Nuo näkemykset ovat jo kauan olleet kiellettyjä kaikkialla maailmassa.” Hän joutui hankaluuksiin koulussa, sillä SBU kävi kuulustelemassa myös luokanvalvojaa. Tieto epäilystä johti siihen, että hän joutui kiusatuksi. Rangaistukseksi hän joutui rikostarkkailuun.
Muita painostuksen kohteeksi joutuneita
Yllä mainitut eivät ole ainoita Lvivissä painostuksen kohteeksi joutuneita. Syytteeseen on pantu myös journalisti Jelena Boiko. Häntä syytetään joukkokokouksen järjestämisestä Lvivin kansantasavallan puolesta, vaikka hän ei ole kannattanut mitään sellaista. Hän joutui pakenemaan maasta. Myös Roman Bogvelišvilillä on ollut vaikeuksia ja hänkin joutui pakenemaan Valko-Venäjän kautta. Bogvelišvili on journalisti ja kommunistipuolueen jäsen Lvivistä. Hänet ja Jelena Vištšur pidätettiin heinäkuussa 2015, kun SBU syytti heitä osallistumisesta ryhmään Galitski Jastreb (Galitsian haukka), joka järjesti joukkokokouksen Galitsian autonomian puolesta. Heidän asunnoissaan tehtiin kotietsintä ja syyte nostettiin rikoslain 110:n pykälän (alueellisen yhtenäisyyden uhkaaminen) nojalla.
Teksti Oksana Tšelyševa
Suomennos Kirsti Era
