Valtiosääntöuudistuksen jälkeen presidentille jäi merkittävää valtaa ainoastaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Työnjako presidentin ja parlamentaarisen vallan välillä on jäänyt hieman epäselväksi, mikä antaa presidentille mahdollisuuden käyttää suoran kansanvaalin mukanaan tuomaa arvovaltaa paitsi valtiosäännön rajoissa, myös julkisten esiintymisten kautta. Sen takia presidentinvaaleilla on väliä, vaikka näyttäisi siltä, että seuraavat vaalit mennään ”nykyvenäläisissä” tunnelmissa: voittaja on hyvissä ajoin selvillä ja mielenkiinto kohdistuu enemmän siihen, kuinka monta prosenttia äänistä oppositio onnistuu nipistämään.
Valitettavasti suursotaharjoituksista – anteeksi, pääsotaharjoituksista piti kirjoittamani – käyty keskustelu osoitti, ettei ainakaan Sauli Niinistöllä ole ollut rohkeutta käyttää kansalta saamaansa mandaattia. Tiesikö hän vai eikö puolustusministeri Niinistön sotaharjoitusaloitteesta etukäteen? Vaikka ymmärrettäväähän se, ettei sitä ihan kaikkea puhelimessa rupateltua voi heti muistaa. Ja onko sillä nyt niin väliäkään kun niin mitättömistä asioista jutellaan.
Silloin kun on epäselvää, vetääkö olematonta kannnatusta nauttivien sinisten puolustusministeri presidenttiä kuin pässiä narussa, ollaan vaarallisella tiellä. Samalla voi kysyä, vetääkö Yhdysvallat puolestaan yhden kauden ministerin avulla koko Suomen turvallisuuspolitiikan uusille sivuraiteille. Ajopuunako taas ajaudutaan uuteen aseveljeyteen?
Presidentinvaaleissa turvallisuuspoliittinen keskustelu on ollut tylsää katsottavaa. Ylen politiikantoimittaja Maria Stenroosin mukaan päättäjien päättämättömyys heijastuu suomalaisten Nato-näkemyksiin. Onko suomalaisten vankassa Nato-jäsenyyden vastustamisessa kyse kuitenkin kansan päättäväisyydestä? Toki kannastaan epävarmojenkin osuus on myös kasvanut, mutta nimenomaan Nato-jäsenyyttä kannattavien kustannuksella.
Rauhanpuolustajien näkemys on selvä: me emme kaipaa alueellemme suursotaharjoituksia sen enempää läntisten kuin itäistenkään sotilasmahtien kanssa. Toivomme valittavalta presidentiltämme päättäväisyyttä maamme sotilaallisen liittoutumattomuuspolitiikan jatkamiseksi sekä aseidenriisuntaa ja diplomatiaa ensisijaisiksi turvallisuuspolitiikan välineiksi.
Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.
