Vanhan sanonnan mukaan juomarin asiat eivät koskaan ole niin huonosti, etteikö niitä saisi sotkettua entistä pahemmin ryyppäämällä vähän lisää. Nykyisellään sanonta tuo mieleen Suomen liittoutumiskehityksen ja mahdollisen Nato-jäsenyyden. Liittoutumista on harrastettu pitkään ja hartaasti, mutta virallinen jäsenyys on vielä ottamatta.

Naton kannattajat puhuvat siitä, kuinka turvallisuuspolitiikassa jo tehdyt muutokset tuovat Suomen kannettavaksi liittoutumisen riskit (joiden olemassaolon he siis vihdoin myöntävät) ilman turvatakuita. Kun turvallisuuspolitiikkaa hivutettiin nykyiseen suuntaansa, nuo samat tahot kielsivät sekä muutoksen että sen riskit.

Monet vaikutusvaltaisessa asemassa olleet liittoutumisen vastustajat taas esittivät aiemmin epäilyjä suunnanmuutoksesta – ja kuitenkin askel kerrallaan mukautuivat siihen. Kasvonsa pelastaakseen he pyrkivät nyt vuorostaan vähättelemään tapahtunutta. Ilveilyn vuorosanat ovat sekoittuneet, mutta uskottavuuden puute sentään yhdistää kaikkia.

Gallupien perusteella sotilasliiton kannatus on jatkuvasti niin alhainen, että liittoutumista ei haluta nostaa vaaliteemaksi – kansanäänestyksestä puhumattakaan. Kannatuksen puute yritetään sivuuttaa vähättelemällä äänestäjien käsityskykyä: kansa ei vain ymmärrä kuinka syvälle sotilaallisessa yhteistyössä on jo menty. Tämä näyttää olevan liittoutumisilveilyn keskeinen ilonaihe. Ilmeisesti jotkut ovat tilanteesta myös ylpeitä.

Sotilasyhteistyötä on syvennetty normaalin käsitettä venyttämällä. Normaaleilla lento-osastojen vierailuilla on oikeutettu niiden osallistuminen sotaharjoituksiin Suomen alueella, ja pienillä sotaharjoituksilla taas suuremmat. Normaali huoltobyrokratia on venynyt isäntämaasopimukseksi. Venyttämisen päätepistettä ei ole näkyvissä. USA:n intressit Suomen alueen käyttämiseen ovat sentään selvillä – ja noiden intressien vuoksi meidän pitäisi kestää mahdollisessa konfliktissa yksin mahdollisimman pitkään. Siihen vaaditaan aseita. Suomen tulevan hävittäjäkaupan takana häämöttääkin jo uusia ohjushankintoja, joita ilman kymmeniä miljardeja nielevä lentokalusto on turvatonta. Kilpavarustelun logiikka ei muutu, vaikka se ilveilijöiltä unohtuukin.

Raimo Pesonen
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.