”Rauhantyö on ennen kaikkea poliitikkojen ja hallitusten tehtävä, eikä sitä voida jättää kansalaisjärjestöjen tai niiden rahoituksen varaan vaan se on nimenomaan meidän työtämme joka päivä”, sanoi eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho torstaina 26. lokakuuta.

Terhon asenne kuulostaa tutulta totalitarisemmista yhteiskunnista, missä hyvä hallitus huolehtii alamaisistaan, eikä siinä tarvita kansalaisyhteiskuntaa eikä kansalaisjärjestöjä (eikä monissa maissa myöskään oppositiota) haittaamaan työskentelyä rauhan puolesta.

Hallituksen rauhantyölle osoittama arvostus näyttäytyy kuitenkin hyvin oudolla tavalla. Hallitus on päättänyt leikata vuoden 2018 budjetissa rauhantyön määrärahoja noin 39 prosentilla, vaikka Terhon mukaan kansalaisjärjestöt tekevät arvokasta työtä rauhanasiassa.

Suomen Rauhanpuolustajat on muilta osin samaa mieltä Sampo Terhon kanssa. Rauhantyö on niin tärkeä asia, että sitä ei saa jättää pelkästään kansalaisjärjestöjen varaan. Rauhantyön pitäisi olla tärkeyslistan kärkipäässä sekä demokraattisilla vaaleilla valittujen kansanedustajiemme että hallituksen toiminnassa.

Rauhanliike näkee, että kestävä rauha saavutetaan oikeudenmukaisesti toimivassa, jäseniään tasapuolisesti kohtelevassa yhteiskunnassa, jossa kansalaiset ovat yhdenvertaisia, ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja ihmisten perustarpeet tyydytetään. Samaan rakentavaan ja inhimillistä hätää vähentävään toimintaan on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä koko maailman mittakaavassa.

Rauhanpuolustajat auttaakin mielellään Juha Sipilän hallitusta ja eduskuntaa rauhantyössä mahdollisista rauhanrahaleikkauksista huolimatta. Tässä muutama neuvo:

• Aseiden ja asetarvikkeiden myynti ihmisoikeuksia polkeviin ja sotaa käyviin maihin on laitonta. Asevienti esimerkiksi Saudi-Arabiaan ja Turkkiin ei ole rauhantyötä.

• Hallituksen raju leikkaus kehitysapubudjettiin, jolla voitaisiin auttaa mahdollisesti pakolaisiksi ja turvapaikanhakijoiksi joutuvia heidän lähtömaissaan ja siten vähentää pakolaisten määrää, ei ole millään muotoa rauhantyötä. Lisäksi nykyisessä hallituksessa on ministereitä, joiden käsitykset turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta ja kohtelusta ovat omiaan lisäämään levottomuutta ja epävakautta yhteiskunnassa. Suomella on lakiin kirjattu velvollisuus auttaa turvaa hakevia ihmisiä.

• Lisääntyvä köyhyys ja eriarvoisuus Suomessa ja muualla maailmassa on epävakautta lisäävä tekijä puhumattakaan siitä, että inhimillisen kärsimyksen kasvamiselle on vaikea laittaa hintalappua. Se, että yhteiskunnan heikoimmistakin jäsenistä huolehditaan, on keskeinen tekijä rauhan rakentamisessa.

• Viime vuosina Suomen rajojen sisällä maalla, merellä ja ilmatilassa on käyty merkittävä määrä kansainvälisiä sotaharjoituksia, joista lähes kaikissa on ollut mukana sotilasliitto Nato. Vaikka nämä harjoitukset on usein naamioitu ”turvallisuutta ylläpitäviksi”, tuntuu sodankäynnin ja tappamisen harjoitteleminen sotilasliiton kanssa merkilliseltä rauhantyöltä. Suomen entinen rooli rauhanneuvotteluiden luotettuna edistäjänä on jätetty ruostumaan – lieneekö harjoitusten todellisena pyrkimyksenä saada maamme sotilasliiton jäseneksi.

• Suomi tekee uusia huippukalliita asehankintoja, jotka soveltuvat huonosti maanpuolustukseen. Esimerkiksi JASSM-ohjusten hankkiminen herättää kysymyksiä, ketä vastaan Suomi aikoo hyökätä. Valtion varojen käyttäminen aseisiin ihmisten sijaan ei ole rauhantyötä.

• Hallituksen toimet esimerkin näyttäjänä rasismin ja vihapuheen kitkemisessä eivät ole vakuuttaneet. Rasisminvastainen toiminta on aivan kiinteä osa rauhantyötä ja pitäisi olla korkealla hallituksenkin työlistalla.

• Toisin kuin esimerkiksi Ruotsi, Suomi ei ollut edes mukana neuvotteluissa uudesta ydinaseet kieltävästä sopimuksesta, joka hyväksyttiin YK:ssa 7.7.2017. Siinä menetettiin tilaisuus näyttää, että Suomen valtio on mukana taistelussa ydinaseita ja niiden aiheuttamaa suunnatonta tuhoa vastaan. Vastikään Nobelin rauhanpalkinnon saanut ydinaseita vastaan toimiva ICAN-verkosto koostuu ruohonjuuritason kansalaisjärjestöistä ja yksittäisistä toimijoista – myös suomalaisista. Juuri niistä, joiden työtä hallitus sanoo arvostavansa ja joilta se on viemässä yhä lisää rahoitusta. Ydinaseiden vastaisen toiminnan tukematta jättäminen ei ole rauhantyötä.
  Kuva Rauhanliitto 

  Artikkelia muokattu 31.10.2017: Korjattu vuoden 2018 budjettiin ehdotettu rauhantyön määrärahojen leikkaus 30 prosentista 39 prosenttiin.