Länsi-Sahara, Espanjan entinen siirtomaa, on luonnonvaroiltaan rikas alue, jossa on runsaat kalavedet sekä fosfaatti- ja mineraalivarat. Polisario-liike, joka on alueen alkuperäisväestön sahrawien laillinen edustaja, vaatii, että Marokon hallitus keskeyttää alueen luonnonvarojen käytön. Monissa kansainvälisten järjestöjen ja aktivistien raporteissa on esitetty huoli luonnonvarojen ehtymisestä. Luonnonvarojen suurimittainen käyttö on tullut mahdolliseksi, koska Marokko on solminut kauppasopimukset Euroopan unionin kanssa.

Sahrawit ajoivat aktiivisesti sitä, että Marokon ja EU:n välisten kauppasopimusten oikeudellinen asema tarkistettaisiin Euroopan unionin tuomioistuimessa. Asiaa tarkasteltuaan tuomioistuin tuli siihen päätökseen, että kauppasopimus ei voi pitää sisällään tuotteita tai luonnonvaroja, jotka Marokko on tuottanut miehittämällään Länsi-Saharan alueella. Päätöksessä painotettiin myös sitä, että luonnonvarojen käytöstä tulisi konsultoida alueen alkuperäiskansaa sahraweja, joille alueen rikkauksien katsotaan loppujen lopuksi kuuluvan.

Länsi-Saharan alue on yksi maailman rikkaimmista alueista mitä tulee fosfaattivarantoihin. Marokosta on puolestaan tullut maailman johtavia fosfaatinviejiä sen miehitettyä Länsi-Saharan alueen vuonna 1975, kun Espanja vetäytyi alueelta pois.

Mineraalien lisäksi Länsi-Saharan valtava 1 500 kilometriä pitkä rantaviiva Atlantin valtameren rannalla on erittäin kalaisaa. Marokon kanssa yhteistyötä tekevät monikansalliset kalastusyhtiöt ovat jo vuosien ajan saaneet harjoittaa laitonta kalastusta 284 000 neliökilometrin kokoisella merialueella. Marokon hallitus on antanut yhtiöille kalastuslisenssejä sekä joillekin jopa oikeuden etsiä öljyä merenpohjasta.

Teksti Mariam Zafri
Suomennos Antti Kurko

Kuva loveshasha, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=50553203