LAUSTIN MEDIANURKKA
Tapani Lausti kommentoi ajankohtaisia aiheita median näkökulmasta.

Läntisissä demokratioissa vallitsee tasapuolisen journalismin perinne, meille usein vakuutetaan. Meitä varoitetaan ”mielipidejournalismista”. Ohjenuoraksi vaaditaan ”objektiivisuutta”. Tällaisella vakuuttelulla on pitkä perinne, jota kannattaa tarkastella valeuutiskeskustelun riehuessa maailmalla ja myös Suomessa.

Kysymyksen ongelmallisuudesta otan esimerkiksi I. F. Stonen (1907–1989), amerikkalaisen tutkivan journalistin, jonka syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 110 vuotta.

Aloitettuaan journalistisen uransa 19-vuotiaana Stone radikalisoitui 1930-luvun pulavuosina ja ajautui toisen maailmansodan jälkeen välirikkoon niin Yhdysvaltain hallitsevan eliitin kuin sitä myötäilevien päätoimittajien kanssa. Hänen peräänantamaton kirjoittelunsa ei kunnioittanut objektiivisuuden kuviteltuja sääntöjä. Hän etsi totuutta ja usein löysikin sen.

Menetettyään mahdollisuuden työhön tuon ajan lehdistössä hän perusti vuonna 1953 nelisivuisen, sittemmin legendaariseksi osoittautuneen lehden I.F. Stone Weekly. Viikkolehden 18 vuotta kestäneen olemassaolon aikana Stone sai vaikutusvaltaisia vihollisia. Hänen puhelujaan salakuunneltiin, hänen postiaan avattiin ja hänen perhettään vakoiltiin.

Objektiivisuuden myytti

Stonen mielestä ”objektiivinen” journalismi oli myytti. Hän luonnehti asiaa kerran sanomalla, että objektiivisuus merkitsi tavallisesti vain sitä, että asiat nähdään samalla tavalla kuin kaikki muutkin ne näkevät. Hän totesi myös, että eliittiä liehittelevät toimittajat tiesivät epäilemättä paljon asioita, joista hän ei itse tiennyt, muta monet noista asioista eivät olleet Stonen mielestä totta. 60-luvun radikaalit ihailivatkin Stonen kykyä kaivaa esiin tosiasioita, jotka paljastivat vallanpitäjien valheet.

Radikaaleja Stone kuitenkin varoitti vaarasta, joka muuttaisi uudet oivallukset dogmeiksi ja tuoreet ajatukset elottomiksi puoluelinjoiksi. Hän kirjoitti: ”Jokainen vapautuminen pitää sisällään myös uuden orjuuden siemenet ja jokainen totuus muuttuu helposti valheeksi.”

Stone eli ja työskenteli maassa, jota monet suomalaisetkin pitävät demokratian ja vapauden esikuvana. Tämä illuusio työntyy helposti myös suomalaiseen journalismiin. Viime vuonna I. F. Stone -palkinnon saanut amerikkalainen tutkiva toimittaja Robert Parry on kiinnittänyt huomiota siihen, miten Yhdysvaltoja hallitsee häikäilemätön eliitti. Nämä päätöksentekijät eivät epäröi salata poliittisen ja taloudellisen elämän todellista luonnetta. Turvautuminen suoranaisiin valheisiin on niinikään yleinen tapa edistää omaa uraa. Aivan liian moni journalisti on lähtenyt samalle tielle. Parryn totuudellisuuteen pyrkinyt journalismi ajoi hänetkin valtamedian ulkopuolelle.

Media tukee vaihtoehdottomuuden illuusiota

Suomalaisiakin toimittajia on varoitettu ”mielipidejournalismista”. Selkokielelle käännettynä tällä tarkoitetaan, että olemassa olevan yhteiskunnallisen järjestelmän olettamuksia ei tule asettaa kyseenalaiseksi. ”Objektiivisuuden” vaatimuksella tukahdutetaan mahdollisuus osoittaa, että järjestelmän oikeutuksen hokemat ovat valheellisia.

Sallitun ajattelun tuolla puolen piilee ”luvattomia” johtopäätöksiä. Todellisuus on sallitun mielipidekirjon ulkopuolella. On luvatonta osoittaa, että kapitalismi on pitkän päälle kestämätön järjestelmä. Nyt se yrittää toipua sälyttämällä kriisin kustannukset tavallisten palkansaajien kannettavaksi. Voitot on yksityistetty ja tappiot sosialisoitu. Pääoman valtarakenteet alkavat kuitenkin olla nähtävissä kaikessa alastomuudessaan. Median tukema vaihtoehdottomuuden illuusio estää ihmisiä tekemästä pitemmälle meneviä johtopäätöksiä. Nyt olisi silti mahdollista kehitellä purevaa, yhteiskuntakriittistä journalismia.

Toki kaikki myöntävät esimerkiksi ympäristöongelmien vakavuuden. Mutta vaikka kaikki nyt vannovat ”kestävän kehityksen” nimeen, ei haluta avoimesti myöntää, että suuryritysten yksityiseen voitontavoitteluun perustuva järjestelmä ei voi irrottautua talouden rajattoman kasvun pakosta, kasvun, joka uhkaa planeettamme tulevaisuutta. Talousanalyysit kykenevät laskemaan vain markkinoille tulevien tuotteiden arvoa. Luontoa – vettä, ilmaa ja eläviä olentoja – pidetään ”ilmaisena lahjana”.

Totuudellisuuden vaatimus

Tietenkin toimittajatkin ovat mielipiteineen kansalaisia siinä kuin muutkin. Journalismiin kuuluu kuitenkin totuudellisuuden vaatimus. On kyettävä analysoimaan, mitä esimerkiksi ”läntisillä arvoilla” tarkoitetaan. Propagandan erottaminen totuudesta on olennainen osa tätä tehtävää. Johtavat suomalaiset kommentaattorit suoriutuvat tästä tehtävästä huonosti. Heidän atlantistisympatiansa estävät heitä ymmärtämästä, että Yhdysvallat on häikäilemätön suurvalta, jonka etujen mukaista on alistaa muu maailma – erityisesti strategisesti tärkeät alueet – komentoonsa keinoilla millä hyvänsä. Totta kai omaneduntavoittelua aina kaunistellaan puheilla demokratiasta ja ihmisoikeuksista.

”Izzy” Stone kirjoitti Vietnamin sodan vuosina: ”Emme tule näkemään rauhasta nauttivaa sukupolvea ennen kuin jotenkin saamme aisoihin militarismin ja imperialismin, jotka antoivat meille Vietnamin ja jotka luovat uusia Vietnameita.” Tällaista muutosta ei surullista kyllä ole tapahtunut sen enempää poliittisessa kuin mediakulttuurissa. Vietnamin sodan todellisuutta kuvanneiden Pentagonin papereiden vuodattaja Daniel Ellsberg totesi hiljattain katkerana: ”Kukaan ei ole oppinut mitään Pentagonin papereista, Vietnamista, Izzyn esimerkistä tai mistään.”

Tuskin Ellsberg tällä kuitenkaan tarkoitti, että meidän on heittäydyttävä toivottomiksi.

Tapani Lausti

I. F. Stonen elämäkertoja:

Myra MacPherson, All Governments Lie: The Life and Times of Rebel Journalist I.F. Stone.
http://www.lausti.com/articles/media/stone2.html

D. D. Guttenplan, American Radical: The Life and Times of I. F. Stone http://www.lausti.com/articles/media/stone.html

Katso myös D. D. Guttenplan: Remembering I. F. Stone, New Statesman, 2.6.2011
http://www.newstatesman.com/books/2011/05/stone-assange-vietnam-world