Äskettäin julkistettu ”kaikkia meitä suomalaisia edustavan” ­hallituksen puolustuspoliittinen selonteko ei sisältänyt juurikaan yllätyksiä. Sodanajan joukkojen kokoa kasvatetaan ja ­rahahanat ­avataan ­asehankintoihin, joiden lopullinen hinta tuskin jää ­selonteon lukemiin. Suunnitelluilla miljardihankinnoilla Suomi ­siirtyy Euroopan asemarkkinoilla kärkikastiin.

Laivaston uusien alusten ja Hornetien korvaajien hintalapuksi selonteossa arvioidaan 8,2–11,2 miljardia euroa. Hornetien hinta nousi alkuperäisestä arviosta 46 prosenttia, joten varmaa lienee, että todelliset kustannukset tulevat olemaan aivan jotain muuta. Tähän päälle tulevat erilaiset päivitys- ja käyttökulut. Nykyisiä Horneteja on päivitelty miljardiluokan summalla ja käyttökulut taitavat olla puolustusministeriön mukaan luokkaa
10 000 € tunnissa. Vertailun vuoksi todettakoon, että Suomen valtion viime vuoden budjetti oli noin 55 miljardia euroa. Kipeisiin leikkauksiin ja niiden välttämättömyyteen vetoavat poliitikot näyttävät innostuneen asekaupan tiskillä kuin pikkulapset karkkikaupassa.

Mielipidetiedustelujen valossa suomalaisten enemmistö on edelleen Nato-jäsenyyttä vastaan ja jäsenyyden kannatus näyttäisi olevan lievässä laskussa. Jäsenyyttä ei nyt uskalletakaan suoraan tavoitella. Puolustusselonteossa Nato on kuitenkin enemmän kuin keskeisessä roolissa, sen merkitystä korostetaan niin Euroopan union kanssa toteutettavassa yhteistyössä kuin Ruotsin ja Suomen tärkeänä sotilaallisena kumppanina. Lisäksi läheisinä yhteistyökumppaneina luetellaan Yhdysvallat ja erikseen kaikki Pohjois-Euroopan Nato-maat.

Nato todetaan yksiselitteisesti transatlanttista sekä eurooppalaista turvallisuutta ja vakautta edistäväksi toimijaksi. Minkäänlaista kritiikkiä tai edes kriittistä arviointia liittyen esimerkiksi Naton rooliin Libyan kaaoksen luonnissa tai ohjuspuolustusjärjestelmään ja Venäjän reaktioon ei huomioida millään tavoin.

Venäjä

Selonteossa tulkitaan hyvin yksiselitteisesti, että Venäjä on suurvalta-asemaansa vahvistava ja etupiirijakoon perustuvan turvallisuupolitiikan ajaja. Sen katsotaan olevan valmis käyttämään nopeasti ja koordinoidusti sotilaallista voimaa ja muuta keinovalikoimaa. Pitkäkestoisen Ukrainan konfliktin osalta Venäjän asevoimien suorituskykyä voidaan tuskin pitää kovinkaan mainittavana. Krimillä pienet vihreät miehet olivat valmiina Sevastopolin tukikohdassa ja suuri osa paikallisesta väestöstä tuki miehitystä. Ukrainan joukot päättivät olla vastaamatta aggressioon, minkä takia vallankaappaus tapahtui käytännössä verettömästi.

Tilanne Itämeren alueella olisi varmasti toinen. Siellä selonteon mukaan ”Venäjä pyrkii haastamaan Naton kyvyn tukea Baltian maiden ja Itä-Euroopan alueen puolustusta mahdollisen sotilaallisen kriisin käynnistyessä. Venäjällä on kaukovaikutteisia asejärjestelmiä, joilla kyetään tuhoamaan kohteita sekä estämään ilmatilan ja merialueen vapaa käyttö.” Venäjän omia puolustuspoliittisia perusteluja selonteko ei pyri mitenkään avaamaan. Itämeren kautta kulkee lähes puolet maan ulkomaankaupasta, joten merialueen vapaa käyttö lienee se, mitä he pyrkivät omalta osaltaan varmistamaan kaikissa olosuhteissa. Molemmat siis varustautuvat ”samaa” uhkakuvaa vastaan.

Muuten Venäjän luetellaan toimivan niin kuin kaikki muutkin suurvallat kylmän sodan jälkeen ja hetkellisesti hiljentyneen varustelukierteen kiihtyessä. Suurvaltojen välisten aseidenriisuntaneuvottelujen jäätyä historiaan ovat ne kaikki kehittämässä uusia, erityisesti kaukovaikutteisia asejärjestelmiä, ydinaseita ja avaruuspuolustusta.

Asevaraisen turvallisuuspolitiikan hinta kestämätön

Puolustusselonteko näyttää käytännössä armeijan kirjeeltä joulupukille. Ennenhän selonteko oli yhdistetty hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon, joita syystäkin saattoi kutsua sotilaspoliittisiksi selonteoiksi. Nyt käsillä on nimenomaan sitä – maanpuolustus on vain ja ainoastaan sotilaalliseen tulivoimaan, omaan tai liittolaisten, perustuvaa toimintaa. Valitettavasti joulupukkia ei ole olemassa, vaan aselahjat kustannetaan meidän kaikkien kukkarosta.

Rauhanliikkeen ei auta kirjoitella omia kirjeitään joulupukille. Suomen seuraava eduskunta tulee olemaan avainasemassa maamme reivaamisessa takaisin rauhantahtoisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sille alisteisen puolustuspolitiikan tielle. Nykyisen hallituksen aikana tästä tuskin on toivoa: painopiste on lähes kokonaan asevaraisessa turvallisuuspolitiikassa, jonka hintalappu on kestämätön niin meillä kuin muuallakin.

Teemu Matinpuro

Artikkelin kuvitus on Valtioneuvoston puolustusselonteon kansista.