Aseeton vastarinta tarkoittaa kaikenlaisesta väkivaltaisesta toiminnasta pidättymistä väkivallan, sodan uhkan, sodan ja miehityksen tilanteissa ja kansalaisten toimintaa muilla keinoin. Olen päätynyt tälle kannalle pohdiskelun kautta. En halua Suomeen uusia sodassa kaatuneita enkä sotainvalideja. Uskoakseni voisimme minimoida kriisi­tilanteen henkilövahingot rauhanomaisella vastarinnalla.
Aseettoman vastarinnan organisointi ja johtaminen kuuluvat valtion tehtäviin. Väkivallaton vastarinta lujittaa kansalaisten yhteenkuuluvuutta. Se taas vahvistaa omaa itsenäistä päätöksentekoa.
En näe, että Suomen armeija voisi taistella menestyksellisesti suurvaltaa vastaan. Sellainen sotiminen on hyödytöntä lopputuloksen kannalta, mutta tuhoisaa sotilaille ja siviileille.
Suomen tulisi pysyä kaikkien sotilas­liittoutumien ulkopuolella ja toimia sen mukaisesti omassa päätöksenteossaan ja neuvotteluissa muiden maiden kanssa.
Sota on ollut elämässäni läsnä aina. Isäni oli sodassa ja lapsuuden kerrostalon kaikkien pihakavereiden isät myös. Isäni kaksi vanhempaa veljeä kaatuivat sodassa. Itse kävin armeijan ja samaan aikaan olin rauhanliikkeen aktiivitoimija. Olen lukenut myös paljon sota­kirjallisuutta. Se on realismissaan mielestäni pääosin hyvin sodanvastaista. Sotahistorian lukemista pidän hyödyllisenä. Siinä tulee esiin pelkistettynä sodan eri voimien intressit.
Olen horjunut kannassani niin, että olen ymmärtänyt aseellista maanpuolustusta ja luottanut siihen, että sillä voi olla suuri merkitys Suomen pitämisessä konfliktien ulkopuolella. Olen pitänyt mahdollisena sotilaallista uhkaa vain Venäjältä.
Kuitenkin Suomen valtionjohdon ja armeijan johdon viimeaikaiset isäntämaaso­pimukset USA:n kanssa muuttavat tilanteen. Suomi saattaa joutua konfliktiin nyt kahdesta suunnasta. Molemmat voimat ovat sellaisia, että suomalainen sotavoima ei riitä torjumaan uhkaa. Mahdollisessa sotilaallisessa konflik­tissa Suomen koko alueeseen kohdistuva tuho olisi suuri.
Näkemykseeni ovat vaikuttaneet myös nykyiset sodat. Armeijat saavat aikaan valtavaa tuhoa.
Minusta Suomi voisi valita puolustukseensa siviilivastarinnan. Asemamme Venäjän naapu­rina ja arktisen alueen reunassa on haastava. Valintamme olisi siirtää kaikki vastuu mahdol­lisesta väkivallan käytöstä muille toimijoille. Suomi voisi kertoa olevansa ulkopuolella ja vaativansa ristiriitatilanteessa rauhanomaista ratkaisua pohjoisille alueille.

Näkökulmani on valinta. Samanlaisia valintoja ovat reaalipolitiikka ja sotilas­doktriinit. Niihin verrattuna aseeton vastarinta on aivan yhtä pätevä toimintamalli.

Erkki Kupari
Kotka