EU allekirjoitti Kanadan kanssa 30.10.2016 CETA-kauppasopimuksen (Comprehensive Economic and Trade Agreement). Belgian aluehallinnot vastustivat sitä investointisuojan vuoksi, mutta äänestysten jälkeen hyväksyivät sen kuitenkin. Sopimus käsitellään vielä Euroopan parlamentissa ja saatetaan voimaan sen jälkeen. EU:lla on ollut esi- merkiksi Etelä-Korean kanssa vapaakauppasopimus vuodesta 2011 lähtien. Euroopan komission varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen mukaan sopimus on lisännyt investointeja EU:n alueelle ja vienti on lisääntynyt useilla kymmenillä prosenteilla. Parlamentin käsittelyn CETA-sopimuksesta pitäisi olla laillisuusäänestyksen jälkeen aikaistettuna jo 14.12.2016.

On ylipäätään arvioitava, tarvitseeko kauppaa vapauttaa, kun nykyinenkään järjestelmä ei pysäytä viallisia tuotteita ennen kuin kuluttajalle aiheutuu käytöstä vahinkoa. Järjestelmä ei takaa inhimillisiä toimeentulomahdollisuuksia EU:n ulkopuolella tuotettujen tavaroiden valmistukseen osallistuville. Se ei liioin suojele lapsia pakkotyöltä, ei takaa turvallista lapsuutta, ei koulutusmahdollisuutta. Terveydelle turvallisten ja luontoa säästävien viljelymuotojen käyttö on vaarassa hävitä! Vapaampi kauppa ei kerrytä tuloja veroina enemmän ja tasaisemmin valtioille, vaan tulot kasautuvat entistä suurempien ja markkinoita hallitsevien yritysten kassaan. Kuilu eliitin ja tavallisten ihmisten välillä levenee.

Markkinoiden vapauttamisinto on myös nähtävissä sote-hankkeessa, jossa sosiaali- ja terveystoimintaa aletaan 2019 tuottaa entistä enemmän yhtiöissä. Kokonaishallinta mutkistuu useiden palveluntuottajien kentässä eikä symbioosia synny ekosysteemissä monimutkaisuuden ja hajanaisuuden vuoksi. Luodaan kuva, että isot toimijat ovat luotettavia ja pitkäaikaisia. Talouden ohjaus on kuitenkin ulkomailla, jonne tuotot ohjautuvat. Verotulot eivät jää yhteiskuntamme kehittämiseen. Arvion mukaan jopa yli miljardin euron veronkierrolla pönäköitetään vallanpitäjien ja heidän rahoittajiensa toimia.

Käynnissä on julkisen sektorin palveluiden uusjako, josta professorit Toivanen ja Liski varoittavat. Julkisen sektorin tehtävä on toimia terminaalina, jossa oman toiminnan täydentäjinä voi olla yksityisiä palveluntuottajia.

Kansallista osaamista ei saa luovuttaa pois!

Keijo Hiltunen

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan työvaliokunnan jäsen.