Erkan Özgen on kurditaiteilija ja ympäristöaktivisti, joka vietti pari kuukautta turvaresidenssissä Suomenlinnassa. Hän oli perustamassa Mesopotamia Ecology Movementia. Sen tavoitteena on luoda Turkin kurdialueille laaja-alainen ympäristöliike, joka keskittyy niin maaseudun kuin kaupunkienkin ekologisiin kysymyksiin. Rauhanpuolustajien Kurdistan-ryhmä haastatteli Erkan Özgeniä elo-syyskuun vaihteessa.

Erkan Özgen on syntynyt Derikissä, Mardinin alueella Bakurissa  eli Pohjois-Kurdistanissa Kaakkois-Turkissa. Hän opiskeli kuvataidetta Adanassa, ja jo tuolloin hän oli aktiivisesti mukana järjestämässä taidenäyttelyitä. Muutettuaan Amediin (Diyarbakir) Erkan perusti ateljeen ja tarjosi tiloja nouseville taiteilijoille. ”Vuonna 2001 järjestimme ensimmäisen näyttelymme, jonka nimi oli Taide ja kaupunki,” Erkan kertoo. ”Tämä oli ensimmäinen nykytaiteen ryhmänäyttely Kurdistanin alueella.”
Tämän jälkeen ryhmä alkoi tehdä yhteistyötä Istanbulissa vaikuttavien taiteilijoiden kanssa. ”Vuonna 2003 järjestimme ensimmäisen kansainvälisen näyttelymme Saksassa.”

Ekologinen herääminen tuli vasta myöhemmin. ”En juurikaan yhdistele näitä teemoja, sillä kiinnostukseni taiteeseen alkoi huomattavasti aiemmin kuin kiinnostukseni ekologiaan. Olen tehnyt taidetta 21 vuotta, mutta kiinnostukseni ympäristöasioihin alkoi vasta vuonna 2010.” Ympäristökysymykset ovat pikkuhiljaa nousseet pinnalle myös Kurdistanissa. ”Kun puhumme ihmisistä yleensä, sanoisin että he eivät ole kovinkaan tietoisia asiasta. Tosin Turkin puolella aktivisteilla on enemmän kokemusta näistä asioista kuin Kurdistanissa. Koko kysymys on erittäin tuore ja ensimmäinen tapaaminen aiheesta järjestettiin Amedissa vuonna 2011 nimellä Mesopotamia Ecology Forum. Tämä tapaaminen kesti useita päiviä, ja sen tuloksena syntyi ohjelma, joka perehdytti ihmisiä aiheeseen. Tuo foorumi ei ollut vain kurdeille. Se oli kansainvälinen foorumi ihmisille eri puolilta maailmaa. Mutta aloitteen tekivät amedilaiset aktivistit.”

Ekologisesta liikkeestä haluttiin kaikille avoin

Tapaamisen seurauksena syntyi Mesopotamia Ecology Movement. ”Aluksi se ei ollut mikään joukkoliike, vaan ensimmäiset vuodet toiminta oli hyvin spontaania. Vuonna 2014 liikkeeseen kutsuttiin mukaan myös kansalaisjärjestöjä ja useita yksityishenkilöitä. Tavoitteena oli perustaa yhteisö, joka mahdollisti monimuotoisemman aktivismin tekemisen.”
Erkan kuvailee, kuinka haluttiin luoda kaikille avoin liike. ”Kutsu liikkeeseen liittymisestä lähetettiin kaikenlaisille toimijoille, jopa AKP:lle ja muille puolueille, sillä näkemyksemme mukaan ekologinen liike ei saanut olla sidoksissa tiettyyn ideologiaan. Kutsuimme jopa Amedin kuvernöörin.”

Ensimmäisessä tapaamisessa 29. helmikuuta vuonna 2014 oli paikalla noin sata ihmistä. ”Halusimme, että tapaamisessa kaikki voisivat puhua. Teimme myös selväksi pettymyksemme kurdipoliitikkoihin, jotka olivat osa alueellista hallintoa, ja tuomitsimme heidän vastuuttoman toimintansa ekologisissa kysymyksissä. Itse asiassa rajuin kritiikki koski juuri kurdipoliitikkoja, jotka olivat osa paikallishallintoja.”
Tapaamisen seurauksena liikkeelle luotiin ohjelma ja perustettiin uusia neuvostoja, kuten energia- ja maatalousneuvosto. Lisäksi perustettiin paikallisia neuvostoja seitsemään muuhun kaupunkiin kuten Batmaniin, Urfaan, Vaniin ja Antepiin. ”Näiden neuvostojen toimintaa pyrittiin aina suhteuttamaan alueellisiin tarpeisiin sen sijaan, että ne toimisivat tietyn ideologian mukaan”, Erkan tarkentaa. ”Tavoitteenamme on luoda samankaltaisia neuvostoja 25 kaupunkiin.”
”Linjauksemme ovat aina pohjanneet yhteiskunnallisen ekologian ajatuksiin.”

Yhteiskunnallisen ekologian (social ecology) käsitteen on luonut yhdysvaltalainen, nyt jo edesmennyt Murray Bookchin, jonka kanssa kurdiliikkeen vankilassa oleva ideologinen johtaja Abdullah Öcalan oli pitkään kirjeenvaihdossa. Öcalan muokkasi Bookchinin ajatuksia kurdien tilanteeseen ja yhdisti ne osaksi omaa ideologiaansa demokraattisesta konfederalismista, joka on jo 90-luvulta lähtien tähdännyt kurdiliikkeen demokratisoimiseen. Myös Mesopotamia Ecology Movement seuraa samaa linjausta.
”Me emme näe itseämme vain ympäristöliikkeenä, jotka usein jäävät marginaaliin. Me emme halua eristää itseämme muista yhteiskunnallisista liikkeistä, vaan olla osa suurempaa liikettä”, Erkan selventää. Organisoitumisesta hän kertoo: ”Meillä ei ole johtajia, eikä minkäänlaista keskushallintoa. Päätökset tehdään neuvostojen tapaamisissa. Puheenjohtajina neuvostoissa on aina kaksi henkilöä, mies ja nainen.”

Yhteistyö valtion kanssa käynyt mahdottomaksi

Erkan kertoo, että nykyisen AKP-hallituksen aikana toiminta on vaikeutunut huomattavasti. Etenkin sen jälkeen, kun rauhanneuvottelut kurdiliikkeen kanssa katkesivat. ”Vuoden ajan sotilaat ovat polttaneet metsiä, omien sanojensa mukaan tuhotakseen sissiliikkeen. Valtio estää kaiken toiminnan tätä vastaan, joten työskentelymme on erittäin hankalaa tällä hetkellä. Tällaisessa tilanteessa yhteistyö valtion kanssa käy mahdottomaksi. Me yritimme sitä jo vuosina 2011 ja 2014. Viime vuonna esitimme kutsun kansainväliselle ympäristöliikkeelle, jotta alueelle saataisiin ulkopuolisia tutkijoita tekemään arviota siitä, kuinka suurista tuhoista on kyse. Pieni määrä aktivisteja Turkista ja muualta vastasi kutsuun ja julkaisimme oman raporttimme. Viime vuonna sota siirtyi kaupunkeihin. Näin ollen se alkoi aiheuttaa tuhoa myös kaupunkien infrastruktuurille. Julkaisimme oman raporttimme myös tästä aiheesta.”

”Yksi ongelma ovat myös useat padot, jotka sijaitsevat kaupunkien ympärillä, ei vain Diyarbakirin ympärillä vaan kaikkialla Kurdistanin alueella. Näitä patoprojekteja käytetään tietysti energian tuottamiseen, mutta niitä käytetään myös aseina. Niiden sijainti on valittu hyvin strategisesti. Esimerkiksi Turkin ja Irakin välisellä raja-alueella on 11 patoprojektia, kaikki on rakennettu turvallisuussyistä. Yksi paikka on Hasankeyf, historiallinen alue, josta kahdenkymmenen viime vuoden ajan ihmisiä on painostettu väistymään patoprojektin tieltä, ja se tulee jäämään veden alle. [Alla kuva Hasankeyfin sillasta.] Hasankeyf oli yhteen aikaan hieman kuin pääkaupunki kurdeille ja se on Unescon maailmanperintökohde. Näin ollen kun Turkin hallitus antaa sen kadota veden alle, se ei vain tuhoa sen symbolista arvoa, vaan se myös tuhoaa todisteita kurdien joukkomurhasta. Turkki ei ole missään vaiheessa sallinut perusteellista arkeologista tai historiallista tutkimusta alueella. Ja pian se kaikki tulee olemaan veden alla. Ympäristön tuhoaminen on noussut viimeisen vuoden aikana tasolle, jolla se ei ole koskaan aikaisemmin ollut.”

Surin historiallisia kohteita tuhoutunut paljon

Viime aikojen sortotoimet ovat koskettaneet myös ympäristöliikettä, ja yksi Mesopotamia Ecology Movementin jäsen on ollut viimeiset kaksi viikkoa kiinniotettuna. Kukaan ei tiedä mistä häntä syytetään.

Amedissa Surin historiallinen kaupunginosa on kärsinyt valtavia vahinkoja Turkin joukkojen pommituksissa kaupungin piirityksen aikana vuoden 2015 lopulla. [Kuva alla] Tämän vuoksi myös Mesopotamia Ecology Movement on järjestäytynyt alueella. ”Surissa on paljon kissoja, joten kun pommitukset olivat käynnissä, myös ne kärsivät ja kissoja kuoli ja haavoittui. Tämän takia liikkeeseemme perustettin myös Eläinoikeusneuvosto, joka alkoi pitää huolta kissoista ja nyt meillä on Amedissa oma talo kissoille.”
”Surin historiallisessa kaupunginosassa on paljon suojeltuja kohteita ja paljon rakennuksia tasavallan alkuajoilta 1920-luvulta. Nyt, uuden lainsäädännön ansiosta, tarvitaan vain yhden ihmisen allekirjoitus ja hallitus voi muuttaa minkä tahansa kohteen luokituksen.”

”Amedin alueelle on myös istutettu paljon puita aina tasavallan alkuajoilta lähtien. Nyt sotilaat ovat alkaneet kaataa noita puita. Nämä alueet muodostavat tärkeitä viherväyliä kaupungissa, joka muuten olisi vain betonia. Eräällä toisella alueella, joka on myös tärkeä vihervyöhyke, paikallishallinto aloitti puiden istutukset vuonna 1997. Alue oli valtava, 24 hehtaaria. Nyt armeija on ilmoittanut, että alue kuuluu heille ja on ottanut sen hallintaansa”, Erkan kertoo. ”Vuosien ajan olimme menneet alueelle istuttamaan taimia, mutta tällä hetkellä armeija tekee mitä haluaa. Viimeksi, kun menimme sinne, armeijan erikoisjoukkojs oli kaikkialla, eivätkä he päästäneet meitä alueelle.”

”Etenkin epäonnistuneen vallankaappausyrityksen ja poikkeustilan julistamisen jälkeen kaikki lait, jotka suojelisivat ympäristöä ja meidän toimintaamme, on poistettu. Hallitus käyttää poikkeustilaa hyväkseen, ja se on kiihdyttänyt ympäristön ja kaupunkien tuhoamista. Kaikki se, mitä he eivät aiemmin kyenneet tekemään, tapahtuu nyt. Toverimme ovat kuitenkin päättäneet jatkaa toimintaansa.”

Olin suunnitellut kysyväni Erkanilta myös taiteeseen liittyvistä asioista, mutta keskustelumme ympäristöasioista venyi niin pitkäksi, etten halunnut häntä tämän enempää vaivata. Otimme vielä yhteiskuvan ja Erkan jatkoi seuraavaan tapaamiseensa ja palaa lähipäivinä takaisin kotiin. Toivotamme kaikkea hyvää Erkanille ja Mesopotamia Ecology Movementille.

Juha Häikiö
Kirjoittaja kuuluu Rauhanpuolustajien Kurdistan-ryhmään.

Kuva Surin raunioituneesta kaupunginosasta kurdishdailynews.org

Kuva Hasankeydin sillasta wikipedia.org